Meillä Porissa on tapana juhlistaa joka vuosi Lainanpäivää enemmän tai vähemmän henkevästi ja oleellisena osana päivään kuuluu Laina-täti. Laina-täti on eri vuosina ollut erilainen, mutta aina ideana on menneisyyden kirjastotäti. Tietty kurinalaisuus ja tiukka ilme kuuluu siis asiaan.

Muutama vuosi sitten innostuin kehittämään 60-luvun Lainan. Laina istui osastolla koko päivän, aamuksi oli tilattu lähikoulun 6-luokkalaiset 60-lukuvinkkaukseen.

Luin siis edellisellä viikolla pinon aiheeseen sopivia nuortenkirjoja ja etsin varastojen kätköstä niin 60-luvun Elokuva aittoja kuin lastenlehtiäkin. Kirjoja voin sitten lisätä, kun muistan. Mutta radikaaleja ne olivat aikanaan joka tapauksessa olleet. Löysin myös kirjallisuusarvosteluja ko. kirjoista. Ne ne vasta riemua herättivät.

Tämän teemavinkkauksen pääasia ei ollut lainaus, ei tainnut yksikään kirja mukaan lähteä, vaan enemmänkin keskustelimme. Keskustelimme nuorten kanssa raittiusasioista, vanhoista julkkiksista (yhden lehden kannessa kun oli Spede, toisessa Katri-Helena) ja siitä, millaisia kirjat olivat ennen.

Vinkkauksesta jäi kiva fiilis. Ehkä en olisi ollut kampausta myöten niin fiininä, jos olisi ollut kyse tavallisesta päivästä, mutta yhdistettynä Lainan päivään vinkkaus sopi todella hyvin. Ja kun opettaja ei ollut paikalla vinkkauksessa, sain ehkä eri tavalla nuorista irti.

Vastaavaa juttua en ole viime aikoina kokeillut. Peppi on kyllä usein vinkannut, mutta muutakin kuin Peppi-kirjoja.



By Arja-täti