Huomenna aloitan viikon siirtolainassa sivukirjastossa. Tällä kertaa vuorossa ovat seinän takana olevan koulun oppilaat. Kaikki alakoululaiset pääsevät siis vinkkaukseen. Tai ainakin kaikki luokat, sille ei voi mitään, jos joku päättää just vinkkaripäivänä sairastua.

Olen toipumassa flunssasta. Aamuisin ääni tulee vielä maan alta, mutta vinkkaustahti kiihtyy vasta loppuviikosta, joten luulen, että selviän tämän ääneni kanssa. Ja kun suurin osa vinkkauksista tapahtuu luokissa, riittää ääneni. Yksi keikka taitaa olla vain niin, että kaksi luokkaa tulee yhtä aikaa kirjastoon. Silloin ääni joutuu enemmän koetukselle, jotta kaikki näkemisen lisäksi kuulevat minut.

Pukeutuminen on, tällä kertaa, siis rauhallisempi (?) kuin yläkouluviikolla. Punainen hame, pinkit legginsit, punainen paita ja päällä musta kirjavinkkaripaita. Tällä kertaa mennään lähemmäs allekirjoittaneen Peppi Pitkätossu -tyyliä.

Perinteisten vinkkauskirjojeni lisäksi taisin pakata mukaan pari kirjaa, joita en ole vinkannut. Kovin montaa uutta kokeilua en halua kokeilla, kun on tiivis tahti ja vinkkauksen täytyy toimia. Uusia kokeiluja voi ottaa sitten kun on turvallisesti vinkkaamassa omalla osastolla ja aikaa ennen vinkkausta on valmistua. Nyt mennään enemmän liukuhihnatahdilla, joten kaiken täytyy toimia.

Viime viikolla keikkailin yhden päivän sivukirjastossa ja mukanani oli Parvelan Kalevala-aiheinen  Tuliterä. Vinkkasin sitä eka kertaa kunnolla, olen sitä joskus vain hiukan esitellyt. Ja kirja lähti käsistä. Olen vieroksunut kirjaa siksi, että siinä on niin monta tasoa, etten ole löytänyt punaista lankaa vinkkaukseen. Nyt aloitin vain kertomalla kirjan alkua ja kerroin, että taistelu kiihtyy ja muistin mainita, ettei tartte olla Kalevala-friikki, jotta kirjasta jotain tajuaa. Seikkailuhenkiset pojat oli myyty. Palattuani omalle osastolle aloin lukea jatko-osaa. On muuten eka osaa selkeämpi.

Työkierto ja siirtolainaus eri kirjastoihin on sujunut hyvin. Kaikki osapuolet ovat pitäneet ideasta. Sekä itse siirtyvät virkailijat saavat uutta puhtia, mutta myös vastaanottavat osastot. Uusi työntekijä tuo aina uusia tuulia. Ja kuitenkin nyt kyseessä vanha tuttu, mutta vain uudella osastolla. Suunnittelemme ensi vuodeksi lisää työnkiertoa, jotta siitä saisi nauttia muutkin kuin kirjavinkkari.

Viime vuoden vinkkaustilastoa seuratessani huomaan, että uusi ennätys tulee jälleen. Viime vuonna vinkkasin noin 1090 lapselle. Siis kalenterivuonna 2007. Nyt oli kevään aikana jo nähty yli 800 lasta ja nuorta. Kohta saan kloonata itseni, jos haluan tehdä tätä vielä lisää.

Terkuin Arja-täti