Takana kai kaikkien aikojen vuosi. En usko, että määrällisesti pääsen koskaan enää vuoden 2008 lukuihin. Ainakin se tarkoittaisi niin monta vinkkausprojektia pitkin ja poikin Satakunnan kirjastoja, että kirjat loppuisivat heti kättelyssä. Kaksi viikkoa kirjastoauton mukana ja 830 oppilasta vinkkausta kuulemassa oli vuoden iso juttu. Ja on muuten jäänyt muidenkin kuin vinkkarin mieleen. Edelleen saan moikkauksia tuon vinkkaussession ansiosta. Ja kyllähän siinä hame meinasi rullalle mennä juostessa.

Nyt on uusi vuosi. Tänään huomasin, että jotain viime päivinä töissä on ollut pielessä. En ole oikein ollut oma itseni. En tiennyt, millä puolella pöytää istua. Vinkkarivihko on pölyttynyt hyllyllä ja listat unohtuneet. Kaipaan siis vinkkausta. Poden vieroitusoireita. Kaipaan mussukoita (jotain unohtunutta vinkkaria lainatakseni).

Olen siis valmis uuteen koitokseen.

Mutta mielessä on pari isoa asiaa:
mitä jos kukaan ei enää halua kuulla vinkkausta?
mitä jos minut siirretään toisiin tehtäviin?
mitä jos koulut loppuvat, katoavat ja oppilaat siinä mukana?
mitä jos vinkkaus kielletään laissa?
mitä jos...

Niin, odotan innolla huomista työpäivää. Odotan jo melkein, että opettajat soittavat kotiin ja pyytävät vinkkausaikoja.

Niin ja luin minä muutaman kirjankin lomalla. Ihan vain siksi, kun tuo poikien kirjallisuus on jäänyt vähemmälle huomiomme. Luin muutaman oikein kivan nuorten kirjan kevään vinkkauksia varten:

Anthony Horowitzin Viisi vartijaa -sarjan ja
Charlie Hicksonin nuoren James Bondin seikkailuja.

Vinkkausrikasta ja hauskaa vuotta 2009 kaikille
toivottelee Arja-täti

p.s. uudet työvaatteet eli täti-paidat tuli juuri sopivasti postissa