Levottomien yöunien jälkeen olikin aika tarttua töihin. Reetan kauhuillessa viitos-kuutosille minä luin satuja ja vinkkasin pilteille eli eskareista kakkosiin ryhmille. Meinasi tulla tuskia kun Matin oli tarkoitus vetää näitä pilttiryhmiä ja minä sain kuulla kaksi päivää ennen reissua, että ei vedä kun on itse vetämättömissä sairasvuoteella. Eli paljoa en ehtinyt valmistautua, mutta onneksi on aina jotain pakissa ja onneksi pienokaiset tykkäävät kun setä lukee, mammuttitanssii ja ulvoo täysikuuta instant-iglussa.

Mutta tämänkin reissun parasta antia oli se kimppavinkkaus. Kahdestaan pääsee revittelemään tavalla joka vain ei ole yksin mahdollista, siinä oppii valtavasti ja kehittyy vinkkarina huimasti. Ryhmävinkkaus pitäisi olla pakollisena oppiaineena kouluissa.Kaksin on aina hauskempaa! Muutama uusi kimppavinkkikin syntyi kuin vahingossa. Erityisen legendaarisena tuli Suuren agenttioppaan parivinkkaus kun allekirjoittanut ei löytänyt oikeaa lukukohtaa ja joutui turvautumaan improvisaatioon pelastaakseen naamansa. Kuinka ollakkaan harhautuksia käsittelevä kohtaus upposi yleisöön mainiosti. Kanssavinkkarini tosin lähettelee minulle edelleen synkkiä viestejä joissa valitetaan kuinka hänen itsetuntonsa ei sitten kestä kovin montaa vertausta apinaan tai rumiin kokkeihin. Pitänee varmaan ensi kerralla vinkata Prinsessa Ruususta jotta näkisin viimeinkin lavalla sen kuuluisan vinkkaavan makuupussin!

 

Toisen päivän iltana vedimme kolme ryhmää yläasteita läpi. Reetta kauhuili yhden luokan kalpeiksi (ja kirjastoon!), minä tarjoilin yhdelle ryhmälle sarjakuvia

 

Tällä reissulla Antitäti sai jälleen tililleen yhden uuden ja ennen kokemattoman kokemuksen. Hän vinkkasi sarjakuvaa julkisesti!

 

ja yhden sähläsimme yhdessä. Oli kyllä ihan hauska nähdä, että vaikka viimeisestä vinkkauksesta menimme suorinta tietä kirjastoon, niin muutamat innokkaimmat olivat jotenkin jo ehtineet hyökätä kirjastoon kaapimaan parhaat päältä itselleen! Teinien innokkuus oli liikuttavaa. *kyynel*

Vinkattuja kirjoja

Jälleen kerran vinkkari herkistyi ja tämän teinivinkkauksen jälkeen me lähdimme haikeiden jäähyväisten saattelemana kohti rautatieasemaa. Jäljellä olisi enää kotimatka takaisin etelään miettimään uusia kujeita ja valmistautua edessä oleviin koitoksiin.

Kuva joka todistaa, että Antitäti ei ole vampyyri!

 

Mutta sanokoon viimeisen sanan tästä reissusta Antitäti. >>