Koska mää en ollut sillon ihan alussa mukana, niin tuli sellainen fiilis, että kerronpa nyt hiukan, miten mää oikein tulin mukaan. Selvennettäköön, että olen joko tai -tyyppiä eli kun alan johonkin, niin joko innostun ja teen tai sitten se jää kokonaan. Ja tässä on käynyt - tiedätte kyllä.

Blogiin törmäsin jotain kautta, todennäköisesti tuon viestiketjun kautta, jossa olin alussa mukana. Muistan niin hyvin, että lähetin silloin tuntemattomalle Markku Kestille postia, että haluaisin myös kirjoittaa blogiin. Olin kovin blogivastainen ja mietin, että tuleeko tästä nyt sitten hirveä stressi tai vielä pahempaa, kuivuuko koko blogi kasaan muutamassa kuukaudessa. Tuohon aikaanhan joka koulutuksessa avattiin koulutukselle oma blogi ja ne kuivuivat sitten kokoon. Vihasin ajatusta ja mietin, että voinko minä ja miten minä.. ja siitä se sitten lähti.

Kuormitusta ei ole liikaa ollut, koska aina on asiaa, josta kirjoittaa ja aina tulee pyyntöjä aihesta, joista kirjoittaa. Nyt kun vielä raportoimme koulutuksista, niin mukavasti tulee juttua.
Vinkkauksessa olin kovin noviisi, mutta koska sillä nimellä kukaan muu ei tehnyt sitä meilläpäin niin pian koko vinkkaus oli yhtä kuin arja. No, lopputuloksen tutuimmat tietääkin. Aloin kuitenkin systemaattisesti panostaa ja painostaa johtoa niin, että ymmärrettiin vinkkauksen merkitys, mutta myös koulutuksen merkitys. Ja tähän sumaan kun tuli yhdistyksen koulutukset niin tässä reilun viiden vuoden aikana on ilmestynyt monia vinkkaajia meidänkin taloon. Eivät ehkä keikkaile, mutta hoitavat hienosti oman lähikirjastonsa vinkkaukset. Keventää siis sydäntäni, saamme vinkkejä toisiltamme ja teemme parivinkkauksia. Hienoa. Ja uudet työntekijät suhtautuvat vinkkaukseen tyyliin voisin minäkin kokeilla ja se on hienoa. Vierihoidossa saa siis olla ja tulla kauempaankin seuraamaan.

Joskus muinoin Antitäti-Reetta tai joku muu mietti, missä vaiheessa onkaan vinkkausuralla. Muistan, että minä olin tuolloin tyvestä latvaan niitä tilastoihmisiä. Kaikesta piti saada tilastoa. Ja kuten osa voi muistaakin, vuositilastoni vinkkauksessa olivat jotain hirmuisia. Hulluja vuosia kesti muutama ja nyt on sitten jo homma rauhoitettu ja ehdin tehdä muutakin. Eli tilastovaiheesta olisinki nyt sitten siirtynyt sellaiseen joko ydinvinkkaukseen (viittaamatta Japaniin) taikka sitten olen jossain sellaisessa vaiheessa että haen ja etsin uusia muotoja. En oikein itsekään tiedä.

Täällä silti ollaan ja vaikken tänä vuonna ole keikkoja tehnytkään, niin vinkkauksia kyllä oman talon osalta ja koulutuksen järjestelyt on selvästi olleet myös mun juttu. Kouluttaminen on kivaa.

Ja niin sitä on omahyväinen, että piti tilata oikein karikatyyri omasta vinkkausminästäni, joten tässäpä sitten Arja-täti angstilookissaan. Tekijä löytyy täältä.


Arja-täti