mutta mitä vinkkari tekee lomallaan? Hän tietysti vinkkaa Korsosta Tyrnävälle ja kouluttaa Haapavedellä. Korsossa ohjelmassa oli sarjakuvia ja kirjoja seiskaluokille ja keikan ainoa miinuspuoli oli armottoman aikainen herätys. Olen sitä mieltä, että 05:15 sopii paremmin nukkumaanmenoajaksi kuin heräämisiin. Tästä huolimatta vinkkari sai kaavittua silmänsä auki ja suunsa puhekuntoon Mikkolan koululle mennessä. Jotta kotoisa tunnelma olitaattu, loisti talon seinässä kissan kokoisin kirjaimin meidän johtajamme nimi. Soma yhteensattuma, ei pääse totuus unohtumaan lomaillessakaan. Vinkkaussetti oli sekoitus sarjiksia ja kirjoja ja kutakuinkin oheisen listan ehdin riipaista seiskoille. Nälkäpeliä ja Väristystä ei juuri tarvinnut kuin nostaa kun luokasta kuului jo fanikiljahduksia ja tämä takasi kirjojen menekin. Jälleen kerran yläkoululaiset olivat kiva yleisö ja vinkkarilla oli mukava keikka heidän kanssaan. On se kai tavallaan väärin tunnustaa julkisesti, mutta työ nyt vain on joskus niin kivaa.

Lopuksi vielä vinkkauslista Korson seiskoille:

Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika
Patrick Carman: Luurankopuro 1+2
Marcus Sedgwick: Miekkani laulaa
Suzanne Collins: Nälkäpeli 1-3
Rannela, Terhi: Taivaan tuuliin
Dahl, Roald: Nahka ja muita novelleja
Neil Gaiman: Hautausmaan poika
Manu Larcenet: Pieniä voittoja 1 – 4
Maggie Stiefvater: Väristys
Melissa Marr: Ilki ihana, Sala kavala
Toni Tirri: Leppiz, Ruohonjuuritason Casanova
Ralf König: Vapautunut mies & Pretty baby
Kari Hotakainen: Satukirja

Tampere kupliin yhteydessä oli pari sarjakuvavinkkausta ja ensimmäinen veto oli lähinnä sellaista rutiinisettiä ilman varsinaisia uutuuksia ja taidehifistelyjä, mutta toiselle jaksolle olin valmistanut aivan uuden esityksen sarjakuvasta ja sen musiikeista, joissa esiteltiin anekdoottimaisesti ja ääninäytteiden kera tunnettuja sarjakuvamusiikkiklassikoita Poor lonesome cowboy'sta Faustin Koruaariaan ja kaikkea muuta katuojien väleistä. Esityksessä ei pyritty akateemisuuteen eikä olennaisuuteen, vaan tarina eteni vapaasti poukkoillen lähinnä tekijänsä tajunnanvirran mukaan muistellen tekijän omia sarjakuvamusiikillisia elämyksiä. Tavoitteena oli luoda viihdyttävä puolituntinen plus yleisölle ja palautteen perusteella tähän taisimme päästä. Kriitikot voivat kommenteissa paljastaa totuuden.

Viikonloppu vierähti Tampereella sarjakuvafestaroiden, mutta jo sunnuntai-iltana matka jatkui Matti Karjalaisen kanssa kohti Haapavettä. Matti oli varannut matkaan pinoittain kirjoja lukunäytteitä  koulutusta varten, mutta kun olimme astuneet Oulaisissa Haapavedelle vievään kyyditykseen Matti huokaisi ja sanoi:"Unohdin muuten matkalaukkuni junaan." Ja sitä myötä siis myös ne lukunäytteet. Onneksi sankarillinen ja jalo Oulun kaupunginkirjaston maakuntaosaston johtajatar suostui kipaisemaan rautatieasemalle vastaanottamaan harhateille joutuneita matkatavaroita kesken uniensa! Siitä hänelle vinkkarikollegan puolesta iso käsi! Haapaveden opistolla meitä odotti genret kehiin koulutustilaisuus, josta myös opiston omilla sivuilla kerrotaan, joten ei siitä sen enempää.

Haapavedeltä oli tarkoitus alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus lähteä kaukoliikenteen bussilla kohti Oulua ja siirtyä majoittumaan Ala-Temmekselle seuraavan päivän keikkaa varten, mutta inhimillsen tekijän vuoksi aikatauluja oli luettu päin peetä ja kaksihenkinen triomme päätti pelata varman päälle ja siirtyä radan varteen Oulaisiin pohjoiseen vievää junaa. Junaa odotellessa ehdimme hiukan kierrellä kaupunkia ja ainakin satunnaiselle vieraalle jäi Oulaisista varsin unelias kuva. Tai ehkä silmämme on pilattu etelän metropolien loistolla (heh heh). Oulaisissa vatsassani alkoi kuitenkin pikkuhiljaa kiertää ja jo asemalaiturilla katselin minne suunnata, jos pahoinvointi muuttuu orastavasta kuplinnasta toiminnan tasolle. Mutta vasta junassa vatsani sisältö päätti eskaloitua ja suurimman osan Ouluainen - Oulu välistä vietin puhallellen mahalaukkuni sisältöä sinne VR:n ainoaan toimivaan osaan eli vessanpyttyyn. Onneksi majoittajamme haki meidät ystävällisesti asemalta (Kiitos ja kunnia siis myös Oulun kaupunginkirjaston lehtisalille!). Iltani kuluui lähinnä ankaraa pahempien vatsanväänteiden kanssa. Kaiken tarpeellisen kertonee, että en uskaltanut nukkua kuin valot päällä, jotta löydän vessaan riittävän nopeasti.

Illallinen kuntoni ei kai ollut kovin vakuuttava sillä minua ei edes yritetty herättää aamulla. Heräsin kuitenkin viisitoista minuuttia ennen lähtöä ja totesin olevani vinkkauskunnossa. Suihku jäi väliin ja ehdin häsin tuskin vaihtaa puhtaat alusvaatteet ennen lähtöä. Hiukan heikkona nälästä päivästä on vaikea sanoa kuinka se meni, mutta energiajuoman ja limonaadin voimalla taistelin päivän loppuun saakka. Onneksi päivään kuului myös parivinkkausta ja saatoin luottaa Lukonmäen vinkkaustiimin luotettavaan laitahyökkääjään ja vetämään väliä henkeä seinän vierellä. Kiitokset siis myös Matille.

Kotimatka vielä samalle päivälle meni enimmäkseen nukkuen ja nestepaastopäivän merkeissä. Kello oli jo yli yksitoista kun viimein pääsin kotiin ja pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Junassa nukutut tunnit eivät kyllä vieneet yöunesta sekuntiakaan. Aamulla olisin helposti voinut kääntää kylkeä ja jatkaa uniani, mutta arkinen palkkatyö odotti armotonna reissussa väsynyttä miestä. Kaikesta huolimatta ja juuri sen takia: Päivääkään en vaihtaisi pois. Reissu oli mahtava ja antoisa ja tämän voimalla jaksaa taas lusia niitä iltavuoroja omassa kirjastossa.