Viikko kesälomaa takana ja palattu sorvin ääreen pariksi viikoksi ennen kunnon lomailua. Koska aivot ehtivät hiukan jo narikoitua, niin ajattelin heittää tänne blogiin muutaman ajatuksen vinkkausesta ja vähän muustakin, joita tuossa aina välillä päähän pälkähtää.

Moneen otteeseen olen maininnut, että pari viime kautta on mennyt hiukan rauhoittuessa ja voisi sanoa, että laatu on alkanut korvaan määrän. Toivottavasti. Että ne hullut vuodet takanapäin. Koska nyt ei ole ollut pakko lukea kaikkea, siis varsinkaan noita alakouluikäisten kirjoja, niin lukemisesta on pystynyt nauttimaan enemmän. Kun sitten olen tarttunut johonkin alakouluikäisten kirjaan niin olenkin innostunut kympillä. Siitä huomaa, että pakkolukua pitää välttää ammattilaisenkin. Viimeisin ihastus on Daren Kingin Hiirenkuonoleipiä.

Tänä vuonna projektini sarjakuvamaailmassa jatkuu kesän jälkeen, mutta sain juuri tänään iloisen tiedon, että ensi vuodelle haettu apuraha musiikkipitoista projektia varten on saanut myönteisen päätöksen, joten ensi vuosikaan ei mene projektitta. Tuossa projektissa en kuitenkaan ole itse kuin se ehkä koollekutsuja ja roudari, joten aikaa jää muullekin mukavalle. Tämän vuoden sarjisprojektissakin olen enemmän se takaoven tyttö, joka soittelee ja hoitaa kuskaukset. Hienoa. Suomesta ja Satakunnastakin löytyy niin hienoja ammattilaisia, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse.

Vinkkausta jatkan yläkoulujen kanssa syksyllä. Tietysti siitä riippuen miten kysyntää on. Jotenkin jaksaisin uskoa, että kysyntää on syksylläkin, koska niin moni opettaja huikkasi kevään viimeisillä kerroilla, että syksyllä jatketaan. Ja seiskaluokat ovat yleensä kovin vinkattu ikäluokka juuri syksyisin.

Tästä on siis kiva jatkaa. Eli en ole heittämässä kirjaa nurkkaan, vaikka keikoille yritän edelleen sanoa ponnekkaasti ei. Syksyllä pari keikkaa olen luvannut ja keväälle yksi hienoinen ehkä.

Arja-täti