Prologi
Keikkavinkkarit ovat kautta aikain aloittaneet juttunsa lauseella "ootko käynyt Uuraisilla". Uuraisten kirjasto on (avin tuella) järjestänyt kirjailijavierailijoita ja vinkkauksia vuosien ajan todella innokkaasti kiitos innokkaiden työntekijöiden. Vinkkarit ovat myyneet itseään ja toisiaan ja jossain vaiheessa tuli villi ajatus, että mitä jos menisimme sinne kaikki yhtä aikaa. Minna ja Kristiina, kirjaston työntekijät, keksivät anoa rahaa ja niin taisi jo pari vuotta sitten tulla ensimmäiset kysymykset "tahdotko". Viime syksynä lyötiin päivämäärä lukkoon ja keikkauransa jo lopettanut Arja-tätikin lupasi tulla paikalle, sillä tuleehan tänä syksynä hänen urallaan 10 vuotta täyttä vinkkausta.
(Kaikki vinkkauksessa mainitut kirjat tulevat erillisenä postauksena, joten älä huolestu vaan jatka lukemista.)
Ensin oli muutama vinkkari...
Vinkkauksen kantaäiti Marlee oli jo aiemmin samalla viikolla käynyt lämmittämässä lauteet eli vinkannut suun makeaksi pienille. Keskiviikkoiltana kokoontui villit villasukat Uuraisten kunnan mökille. Pitkämatkalaiset eli Markku-täti ja Arja tulivat paikalle monipolvisten kulkuyhteyksien vuoksi ja Pia ihan muuten vain. Tässä vaiheessa taisimme pohtia, miksi muuten Pia on tullut. Me muut eli Markku, Arja, Jaana ja Reetta, olivat käyneet Uuraisilla aikaisimmin. Pia jotenkin johkaantui mukaan ja mikäs siinä. Kyllä Uuraisilla on hyvä aloittaa keikkavinkkaus.
Jos kuvittelette, että tällainen vinkkausmaraton ei vaadi kuin yhteisen päivämäärän ja avin rahan niin voimme kertoa, että tätä ennen olimme ehkä pari kuukautta tiivisti viestitelleet. Kirjasto eli tässä tapauksessa Kristiina keräsi hiki hatussa vinkkareiden listojen mukaan kirjoja pitkin maita ja mantuja ja viime hetkellä vielä sovittiin, kuka tulee mistäkin ja milloin ja kuka hakee kenet ja missä pitää olla.
Neiti aikana, tässä tapauksessa rouvana, toimi allekirjoittanut eli Arja-täti. Aikataulu löytyi joka päivä takataskusta ja Kristiina ohjasi meidät vinkkarit oikeisiin paikkoihin. Kuka siis vinkkaa luokassa, kuka kirjastossa, kenen kirjat kassissa, kenen kärryssä. Ja tärkein: joiko joku teetä.
Ensimmäisen päivän aikana siis vinkattiin perussettiä lisämaustein koululla ja kirjastossa. Lisämausteina mainittakoon mm. Arjan ja Pian pussaus joka liittyi Pian vinkkaamaan kirjaan Tyttö, sinä olet...kuin nenä päähän.
... mutta sitten ne lisääntyi
Perinteisten kouluvinkkausten lisäksi olimme sopineet pop-up-vinkkausta koulun openhuoneeseen sekä kunnantalolle ja nuokkarille. Ja tietysti se huipennus eli baarivinkkaus. Mutta olisihan se tylsää, jos kaikki menisi kuten ennalta suunniteltiin, joten eka päivän iltana Minna viestitti, että paikallinen vanhainkoti toivoisi joskus vinkkausta, eikö mennä sinnekin. Aikataulun taakse kirjattiin ilamyöhällä jokaiselta muutama kirja vanhainkotia varten ja ilmoitettiin, että jo vain, tottakai tulemme. Aamulla keräiltiin hyllystä mitä löytyi.
Ensimmäisen päivän jälkeen vinkkarit tulivat innostuneena majapaikalle. Ja mitä muuta vinkkarit tekisivätkään yöllä kuin lisääntyisivät. Keskiyön aikaan taksilla paikalle suhasi Jaana Nokialta. Maratonporukka oli vihdoin kasassa, sillä Reetta oli ajanut opelillaan suoraan pääkallopaikalle aamulla.
Ja sit ne vaan vinkkas ja vinkkas
Vasemmalta: Pia lukee näytettä, Jaana odottaa luokkaa, Markku selittää jotain, mitä Minna ei kuuntele, mutta Pia ehkä
Vasemmalta: Hevonenkin kuuntelee Markkua, Reetta lukee runoja vanhainkodilla, Jaana on lennossa
.. ja vinkkas ja vinkkas
Vasemmalta: popup-vinkkauksissa hienoa oli se, että settiin pystyi ottamaan hiukan railakampaakin aineistoa (ainakin openhuoneeseen), pöytä oli koreana Jaanallakin ja viimeinen kuva pienempi, jotta kukaan ei paheksuisi liikaa, mutta kun tuollaisen lapun näkee openhuoneessa niin...
Kyllä ne raitilla huomas..
että ei me ihan normipirkkoja olla eli paikallislehden toimittaja seurasi meitä paikasta toiseen. Maraton huipentui tietysti Helsingissä asti mainostettuun baarivinkkaukseen. Väkeä ei paljon ollut paikalla, mutta tarvitseeko edes sanoa, että hauskaa oli.
Aluksi vinkkarit lämmittelivät alias-pelin tyyliin. Arja-täti tietysti valikoi sanoiksi sellaisia meille helppoja kuten Houkutus (kauhuvinkkari Reetta ei sitten millään muistanut ko. kirjan nimeä) ja Pupu Tupuna (Markku on täysin deletoinut tämän ihastuttavan sarjan mielestään). Toimittajalle kerroimme, että vinkkaus ei mitenkään liity stand upiin mutta helppoheikki on ehkä lähin ammatti, joihin meitä voi verrata. Myöhemmin saman iltana Arja veti sitten tietysti vähän standupia eli vinkkausta nyhjää tyhjästä tyyliin niin, että yleisö sai heittää aiheen/tyylin ja Arja vinkkasi (mitä vinkkasi). Illan aikana kuultiin myös satu aikuisille (Pyllypyyhin) ja... yllätysesiintyjä eli Nostra&Damus.
Meillä oli kivaa
ja ymmärsimme myös, että näin oli ollut kuulijoillakin. Paras palaute oli tietysti lainaavat nuoret, mutta myös vanhainkodilta viestiteltiin, että olipas se hienoa. Yritimme listata kaikki vinkatut kirjat ylös, sillä matkan aikana haimme hyllystä lisää ja tiedätte tunteen, kun pitää vielä ottaa tämä ja tämä. Mutta uskomme, että kaikki kirjat tuli johonkin listattua ja nämä listat ilmestyvät blogiin vielä tällä viikolla oman otsikkonsa alle, jotta ne myöhemmin voi löytää helposti.
Kiitokset
Aivan aluksi haluamme kiittää Juliet Jonesin Sydäntä, sillä ilman hyvää musiikkia ei olisi tämäkään keikka lähtenyt lapasesta. Kun joka aamu huudattaa tätä niin kyllä siinä väkisinkin herää vaikka makuupussista lattialta.
Kiitämme myös avia, Uuraisten kuntaa, Paikallisuutisia, paikallista pizzeriaa ja ruokakauppaa (kahvitarjoilusta Tolkienin Keskimaan kunniaksi) ja toisiamme.
Suurin kiitos Minnalle ja Kristiinalle Uuraisten kirjastoon. Lupaamme ilmestyä sinne toistekin.
Ja henkilökohtaisesti Arja-täti haluaa kiittää vinkkarikollegoja englanninkielen opetuksesta. Aina oppii jotain uutta. Opimme myös hiukan uuraista: hussakka huntassa (tai jotain sinnepäin)
raportoi Arja-täti
Tässä listoja kirjoista, joita reissussa vinkkattiin
Kommentit