50 kohdan listan rinnalla on myös lyhyempi Pieni lukuhaaste (linkki), joka kulki aiemmin nimellä lasten lukuhaaste. Pieneen lukuhaasteeseen voivat tarttua niin lapset kuin aikuisetkin, mikäli 50 kohtaa tuntuu liian haastavalta.

Vinkkaamme kevään aikana luettavaa Pienen lukuhaasteen kohtiin, tästä postauksesta löydät vinkkejä kohtiin 11-15. Lista julkaistaan myös Helmet.fi-sivustolla.

11.Surullinen kirja

Cyril Pedrosa: Kolme varjoa

Joachim elää vanhempiensa kanssa onnellista ja hilpeää lapsen elämää suojaisassa laaksossa. Kaikki muuttuu, kun Joachim huomaa kolme pelottavaa varjoa. Joachim kertoo varjoista vanhemmilleen, jotka ensin luulevat lapsen näkevän omiaan. Pian hahmot ilmaantuvat vanhemmillekin, mikä nostattaa tietenkin huolta koko perheessä. Mitä hahmot haluavat? Niitä ei voi lähestyä, sillä ne karkaavat, mutta eivät suostu siltikään katoamaan. Perheen isä Louis päättää lähteä Joachimin kanssa matkalle tarkoituksenaan eksyttää heitä seuraavat hahmot. Mutta vaikka kuinka kauas kaksikko matkaisikaan, tuntuvat varjot yhä seuraavan kintereillä. Kohtaaminen hahmojen kanssa näyttää vääjämättömältä. Cyril Pedrosan sarjakuva-albumi on toisaalta kaunis tarina ja toisaalta myös surullinen ja koskettava tarina elämästä. Upeaa tarinaa kuvittaa kaunis mustavalkoinen kuvitus.

12. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

Ensimmäinen kirja sijoittuu Thaimaahan. Koska Thaimaa on suosittu lomakohde jossa moni on käynyt, on alla toinen vinkki kuvakirjaan jossa matkustetaan nimeämättömään paikkaan.

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet 

Kuusivuotias Emma menettää perheensä joulun 2004 tsunamissa. 9 vuoden päästä hän palaa etsimään miestä joka pelasti hänen henkensä päivänä, jolloin niin moni yllätyksellisesti menetti henkensä. Tarinassa vuorottelevat Emman selviytymistarina ja paluu Thaimaahan, suuronnettomuudesta selviytyminen ja turistiloma-arki, tunne-elämän sävyt onnettomuudessa ja murrosiässä.

Tarinassa seurataan myös Emman kanssa ystävystyvää Venlaa, joka on ensi kertaa Thaimaan matkalla ja tutustuu tsunamiin turistina. Lomalla tapahtuu myös paljon mukavia asioita Thaimaan ystävällisessä ilmapiirissä ja pientä lomaromanssiakin viritellään.

Lukija saa jännittää kirjan loppuun asti, löytyykö Emman pelastaja ja mikä on hänen kohtalonsa.

Benji Davies: Vaarin saari (Ruotsiksi: Morfars magiska ö)

Kuvakirja

Minne pääsee vaarin ullakolta? Lassi lähtee värikkäälle matkalle vaarin kanssa. Mereltä päästään ihmeelliseen viidakkoon. Lassi ja vaari löytävät tekemistä kaikenlaista perilläkin, mutta mitä vaari miettii?

13. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestysessä 

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Pinjan elämä kääntyy päälaelleen, kun hän saa puhelimeensa kuvan, jossa hänen poikaystävänsä ja paras ystävänsä pussailevat. 

Pinja nipottava opettajaäiti pakottaa Pinjan kesätöihin puisto-osastolle, jossa hän tapaa Virven. Virvellä on leimuavan punaiset hiukset ja hän tuoksuu pihkalta ja Pinja tuntee häneen omituista vetoa. Pinjan äiti ei kuitenkaan hyväksy tätä Pinjan uutta ihastusta vaan hän lähettää Pinjan isovanhempien luokse maalle arestiin. Siellä Pinja joutuu mukaan aikamoisiin seikkailuihin, sillä hän on koko elämänsä kantanut mukanaan salaisuutta.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka ilmaantuu paikalle yllättäen ja väittää että Pinjassa on metsänväen verta. Kuvioihin ilmaantuu vielä nahkatakkinen poika, joka hurmaa Pinjan täysin.

Kirja aloittaa Väkiveriset-sarjan, joka yhdistelee nykynuoren elämää suomalaiseen mytologiaan sekä sen vähemmän tunnettuihin hahmoihin kuten sinipiikoihin ja hiisiin. Sarjan kirjat kietoutuvat metsän, vuoren, veden ja maan ympärille.

14. Kirjassa on lohikäärme

Käärmeenliekit

Eivätkös kaikki tiedä, millaisia lohikäärmeet ovat? Paitsi että kokoelman Käärmeenliekit novelleissa lohikäärmeet voivatkin olla mitä erilaisimpia. Lohikäärme saattaa näyttää aivan ihmiseltä kuten Hanna Morren kertomuksessa Rakelin päätös tai kätkeytyä asfalttiin niin kuin Tarja Sipiläisen kirjoittamassa Asfalttiritarissa. Perinteisempien lohikäärmeiden ystävillekin löytyy sopivia novelleja, esimerkiksi Tomi Jänkälän tutkimusmatkahenkinen tarina Uralin sininen.

Käärmeenliekit-antologia leikittelee taitavasti perinteisillä lohikäärmekäsityksillä ja murtaa niiden kliseitä. Se osoittaa herkullisesti, kuinka perinteisistä pahoista hirviöistä voidaan luoda hyvin monipuolisia ja keskenään erilaisia tarinoita, jotka viihdyttävät lukijaa. Sen verran pelottavia tarinat voivat olla, etteivät ne sovi ihan nuorimmille.

Pete ja lohikäärme Elliot (myös nimellä Pete ja lohikäärme)

Pete on orpo poika, jolla ei ole vanhempia tai ketään muutakaan koko maailmassa. Yllättäen pensaasta ilmestyy lohikäärme. Mutta lohikäärme Elliott ei ole pahantahtoinen olento vaan tahtoo ryhtyä Peten ystäväksi. Mitä kaikkea keskenään erilaiset ystävykset kohtaavat matkallaan? Sen saa selville lukemalla tämän elokuvaan perustuvan kuvakirjan.

15. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa

Kristina Ohlsson: Lasilapset

Billien isä on kuollut, ja hän muuttaa äitinsä kanssa uuteen taloon. Billie tietää heti ensi hetkestä alkaen, että talossa ei ole kaikki kohdallaan. Taloa myyvä mies vaikuttaa epäilyttävältä, ja Billiestä tuntuu, että mies valehtelee kertoessaan talon historiasta. Edelliset asukkaat eivät ole vieneet mukanaan mitään huonekaluja, vaan näyttää siltä, että he ovat lähteneet yllättäen ja kovalla kiireellä. Billien huoneessa on vielä edellisen asukkaan piirustuksia pöydällä. Billien äiti on kuitenkin vakuuttunut, että talo on juuri heille sopiva, eikä Billie saa äitinsä päätä käännettyä.

Billien aavistukset osoittautuvat oikeiksi, kun talossa alkaa tapahtua kummallisia ja pelottavia asioita. Joku koputtaa keskellä yötä Billien huoneen ikkunaan, ja vanhaan vierashuoneeseen ilmestyy pelottavia viestejä sillä aikaa, kun ketään ei ole kotona. Billie alkaa tutkia ystäviensä kanssa talon historiaa, josta paljastuu kammottavia asioita. Billien täytyy saada äiti vakuutettua talon kamaluudesta ennen kuin jommalle kummalle tapahtuu jotakin hirvittävää.

Ruotsalaisen dekkaristin kirja on juuri sopivan pelottava alakoulun viimeisiä luokkia käyville.

• Ardagh, Philip: Edu Rihvelin karmeat seikkailut 1; Lorun loppu

• Buckingham, Royce: Henkienhoitaja

• Hunter, Erin: Etsijät, osa 1: Matka alkaa

• Hurme, Vuokko: Kiepaus (Huimaa 1)

• Kallioniemi, Tuula: Pako

• Kinney, Jeff: Neropatin päiväkirja 1

• Kinsella, Sophie: Kadonnut: Audrey

• Koskinen, Juha-Pekka: Benjamin Hawk - Merirosvon oppipoika

• Koskinen, Juha-Pekka: Salaperäinen sirkus

• Lipasti, Roope: Viikinkisolmu

• Parvela, Timo / Sortland, Bjorn: Kepler 62-sarja

• Peltoniemi, Sari: Taivazalan joutsen - Avaimenkantajat 1

• Toivola, Ritva: Aavelinnut

• Walliams, David: Gangsterimummi

• Walliams, David: Maailman rikkain poika

• Veirto, Kalle: Kivimutka ja pääkallonaama

Vieraskynänä:
Päivi Pahkasalo
Kemin kaupunginkirjasto

50 kohdan listan rinnalla on myös lyhyempi Pieni lukuhaaste (linkki), joka kulki aiemmin nimellä lasten lukuhaaste. Pieneen lukuhaasteeseen voivat tarttua niin lapset kuin aikuisetkin, mikäli 50 kohtaa tuntuu liian haastavalta.

Vinkkaamme kevään aikana luettavaa Pienen lukuhaasteen kohtiin, tästä postauksesta löydät vinkkejä kohtiin 6–10. Lista julkaistaan myös Helmet.fi-sivustolla.

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat mielikuvitusmaahan

Salla Simukka, kuv. Saku Heinänen: Sisarla - seikkailu toisessa maailmassa

Eräänä kummallisena talvena, jolloin lunta on niin paljon, että ihmiset hädin tuskin pääsevät liikkumaan, 11-vuotias Aliisa putoaa lumen läpi toiseen maailmaan, Sisarlaan. Sisarlassa Aliisa huomaa olevansa Salamaisuuksien puutarhassa. Puutarha on Aliisan mielestä maailman ihmeellisin paikka, jossa kohtaa toinen toistaan kiehtovampia olentoja. Kaikkein eniten Aliisaa kuitenkin ilahduttaa, että hän löytää puutarhassa ystävän, tytön nimeltä Meri. Kovin kauan Aliisa ja Meri eivät saa nauttia Salamaisuuksien puutarhan ainaisesta kesästä, vaan heidän oma maailmansa kaipaa pelastamista. Eikä maailmoja tietenkään voi pelastaa ilman seikkailua.

Muut esitykset:

Janne Seppänen kertoo Lahden kaupunginkirjaston Ääniä kirjastosta -podcastista, jossa henkilökunta esittelee poimintoja lainattavasta aineistosta.

Hanna Lehtonen ja Tommi Koivula Espoon kaupunginkirjastosta esittelevät aistivinkkausta, joka hyödyntää uudenlaista kokeellista teatterimuotoa. Esitys on enemmän kuin pelkkä kuunnelma, sillä siinä hyödynnetään näköaistin sijaan kuulo-, haju-, tunto- ja makuaistia.

Joona Koiranen Espoon kaupunginkirjastosta esittelee pakohuone kirjastossa -konseptia, jossa erilaisia tehtäviä suorittamalla ratkotaan mysteerejä. Esityksen jälkeen ideoidaan pienryhmissä omia pakohuoneita!

Siina Vieri Lopen kirjastosta vinkkaa yläkoululaisille soveltuvia sarjakuvia sekä kertoo sarjakuvavinkkauksen erityispiirteistä paketin kasaamisesta esitystapaan.

Kirjavinkkariyhdistyksen hallituslaiset esittelevät etätyökyselyn tuloksia, jonka jälkeen vapaata keskustelua aiheesta. Etätyökeskustelu löytyy osoitteesta bit.ly/etatyokysely2018 ja se on auki 31.3. saakka.

Päivä päättyy Kirjavinkkariyhdistyksen vuosikokoukseen, jonka esityslista ilmoitetaan myöhemmin.

Eikä siinä vielä kaikki! Kirjavinkkariyhdistyksen hallitus etsii riveihinsä uusia aktiiveja. Kiinnostaako koulutusten järjestäminen? Entä vinkkausviikkojen ideointi? Oletko somevelho, joka taitaa niin Instagramin, Facebookin, Youtuben kuin bloggaamisenkin? Haluatko saada tuhottomasti katu-uskottavuutta? Viimeistä emme voi taata, mutta kaikkea muuta ja vielä enemmän pääset tekemään hallituksen riveissä. Haussa on useampi henkilö, joten laitahan rohkeasti hakemusta vetämään! 

Hallituksessa on jäseniä ympäri Suomen, joten kokoustamme kustannustehokkaasti Skypen välityksellä. Kokouksia on noin kerran kuukaudessa. Lisäkysymyksiä voit laittaa sähköpostitse kirjavinkkariyhdistys@gmail.com tai Facebookin välityksellä. Hakemukset ainoastaan sähköpostiin 14.4. mennessä.

- Marjo, tiedottaja

Tällaisia kysymyksiä on varmasti tullut mieleen useammallekin vinkkarille, ja etätyöpäivistä on keskusteltu muun muassa Facebookissa vinkkareiden vertaistukiryhmässä. Päätimme hallituksessa ottaa asioista selvää, ja tekaisimme teille pienen kyselyn. Kyselyn tarkoituksena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä eri kirjastoissa on. Kuinka paljon lukupäiviä vinkkausten valmisteluun saa käyttää ja kuinka kuormittavana vinkkaus ylipäätään koetaan? Ennakko-oletus on, että käytännöt vaihtelevat paljonkin eri kirjastojen välillä. Auta meitä selvittämään, pitääkö ennakko-oletus paikkansa ja vastaa kyselyyn, joka löytyy täältä: http://bit.ly/etatyokysely2018. Vastaamiseen kuluu aikaa n. 5-10 minuuttia ja vastanneiden kesken arvomme 20 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. Kysely on avoinna maaliskuun loppuun, eli viimeinen mahdollinen vastauspäivä on 31.3. Kyselyn tulokset julkistetaan kirjavinkkariyhdistyksen kevätseminaarissa pe 20.4. 

pj. Minttu

50 kohdan listan rinnalla on myös lyhyempi Pieni lukuhaaste, joka kulki aiemmin nimellä lasten lukuhaaste. Pieneen lukuhaasteeseen voi tarttua niin lapset kuin aikuisetkin, mikäli 50 kohtaa tuntuu liian haastavalta.

Vinkkaamme kevään aikana luettavaa Pienen lukuhaasteen kohtiin, tässä ensimmäiset viisi kohtaa. Lista julkaistaan myös Helmet-fi -sivustolla.

1. Kirjassa muutetaan

John Boyne: Poika Vuoren huipulla

On vuosi 1936. 7-vuotias Pierrot jää orvoksi ja hän joutuu jättämään taakseen kotikaupunkinsa Pariisin sekä parhaan ystävänsä Anshelin. Pierrot muuttaa tätinsä hoiviin Saksaan, jossa hän saa uuden nimen Pieter. Talon isäntä on vaikutusvaltainen mies, jolle ei kannata mainita juutalaista parasta ystävää.

Vähitellen ympäristön paineet ja talossa vallitsevat normit alkavat vaikuttamaan Pieterin arvoihin. On järkyttävää ajatella, kuinka aikoinaan ihmisiä - varsinkin nuoria - manipuloitiin ajattelemaan, että hirmutyöt ovat oikeutettuja. Toisaalta vastustaminen olisi ollut kohtalokasta. 

Kirjan aihe on rankka, mutta Boynen kerronta on riittävän neutraalia.

2. Kotimainen runokirja

Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Yökyöpelit (2008)

"Tilanne on vakava:                                                                                                  Jyrsitty on lakana                                                                                                 ja puolimätä sitruuna                                                                                                 löytyi isän piposta!"

Näin alkaa runo Nakertajasta, joka "vohkii muiden muonia" ja "levittelee kuonia". Nakertajan lisäksi Yökyöpelit esittelee lukuisia muitakin hulvattomia hahmoja, kuten Päätäi Väätäisen, joka perustaa päiväkodin, Hiiri-fakiirin, ujon sammakkoprinssin, joka odottaa suudelmaa sekä neiti Björkin, joka pureskelee puuta.

Ruohosen sanaleikit ja riimittelyt ovat vastustamattomia ja vievät lukijan hieman vinksahtaneeseen, mutta sitäkin hauskempaan satumaailmaan. Monet runoihin piilotetut koukut ja oivallukset hoksaa vasta, kun runoja lukee ääneen. Lukukokemuksen täydentää Erika Kallasmaan herkullinen kuvitus. Laura Ruohoselta on ilmestynyt myös kaksi muuta runokirjaa: Allakka ja Pullakka (2004) sekä Tippukivitapaus (2017). Sekä Yökyöpeleistä että Tippukivitapauksesta on tehty musiikkinäytelmä, ja Yökyöpeleitä on voinut seurata myös Pikku Kakkosen televisiosarjassa.                                                                                                                                                                                

3. Kirja aloittaa sarjan

Reeta Aarnio: Maan kätkemät (Maan, veden ja tulen väki -sarja)

Neljäsluokkalainen Liina viettää aivan tavallista elämää pienessä Kuunangan kaupungissa. Kaikki muuttuu, kun hänelle paljastuu, että koulussa toimii taikakoulu. Taikuus ja uudet ystävät ovat tarpeen, kun Liina ystävineen ryhtyy selvittämään lasten salaperäisiä katoamistapauksia. Kirja aloittaa Maan, veden ja tulen väki -sarjan, joka on Harry Potter -henkistä fantasiaa maailmassa, jossa taikuus ja myyttiset olennot ovat todellisia.

Robert Arthur: 3 etsivää ja kauhujen linna (3 etsivää -sarja)

Nuoret Jupiter Jones, Peter Crenshaw ja Bob Andrews perustavat etsivätoimiston. Ensimmäisen toimeksiannon he saavat maineikkaalta elokuvaohjaajalta Alfred Hitchcockilta: tämä etsii elokuvaansa kummitustaloa. Pojat lähtevät tutkimaan lupaavalta vaikuttavaa Kauhujen linnaa, mutta se osoittautuukin todella pelottavaksi paikaksi... Romaani on ensimmäinen osa pitkää Kolmen etsivän tutkimuksista sarjaa.

Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja-sarja 1)

Raisa Oja menettää äitinsä onnettomuudessa ja joutuu muuttamaan enonsa luokse Kainuun Hukkavaaraan. Siellä Raisalle alkavat paljastua sukunsa salaisuudet. Hänen mieltään kiehtoo myös lukion komein ja ihailluin poika Mikael. Susiraja-sarjan avausosa tarjoaa viihdyttävää paranormaalia romantiikkaa ja jännittäviä käänteitä.

4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta

Heikkisen esikoisromaanissa Suomi on ajautunut sisällissotaan Pohjois-Suomen julistauduttua itsenäiseksi valtioksi. Siemenet on kylvetty epäonnistuneella aluepolitiikalla, jonka tuloksena pohjoisessa koetaan etelän vain riistävän kaikki luonnonvarat. Helsingissä taas kyllästyttiin maalaisiin, joita lain nojalla kiellettiin muuttamasta pääkaupunkiseudulle. Yhtenäisen Suomen viimeisistä hetkistä kerrotaan episodimaisittain päähenkilöiden Oulan, Jessen, Ainon ja Abdin näkökulmista.

Teemastaan huolimatta tarina on hulvaton satiiri, josta elokuvien ystävät voivat löytää enemmän tai vähemmän hienovaraisia silmäniskuja valkokankaan klassikkoja kohtaan.

5. Luit kirjan e-kirjana tai kuuntelit äänikirjana 

Tove Jansson: Muumilaakson maraskuu

Muumilaakson marraskuu on Tove Janssonin viimeinen muumiromaani, jossa muumiperhettä ka

Kirjastokaista streamasi koulutuksen livenä, joten kirjavinkkejä pystyi seurata myös etänä. Jälkikäteen esitykset ovat nähtävissä Kirjastokaistan sivuilla TÄÄLLÄ.

Tapahtumassa esitellyt kirjat löytyvät myös TÄÄLTÄ.

Tapahtuman ohjelma:

9.00 alkusanat /Marjo Mannila, Vantaan kaupunginkirjasto

9.10 Nuorten kaunokirjallisuus /Marjo Mannila ja Laura Aaltonen, Vantaan kaupunginkirjasto

10.00 selkokirjat ja runot /Marjo Mannila ja Laura Aaltonen, Vantaan kaupunginkirjasto

10.15 fantasia /Helena Perttilä ja Saana Mäensivu, Vantaan kaupunginkirjasto

11.00 scifi ja dystopiat /Helena Perttilä, Vantaan kaupunginkirjasto

11.30 LOUNAS

12.30 jännitys ja kauhu /Laura Aaltonen, Vantaan kaupunginkirjasto

13.00 pelit /Heikki Marjomaa, Helsingin kaupunginkirjasto

13.45 tauko

14.00 sarjakuvat /Renni Honkanen, Helsingin kaupunginkirjasto

14.30 ruotsinkielinen nuortenkirjallisuus /Cecilia Eriksson, Helsingin kaupunginkirjasto

15.00 tietokirjat /Laura Aaltonen ja Saana Mäensivu, Vantaan kaupunginkirjasto

15.30 tapahtuma päättyy

Tikkurilan kirjastossa Vantaalla järjestetään 7.3. myös yleisötapahtuma, jossa esitellään parhaat palat Kirjarepun annista. Tarkempaa aikataulua kannattaa seurailla yhdistyksen Facebook-sivuilta.

Marjo, tiedottaja (ja Kirjareppu-tapahtuman puheenjohtaja)

Kirjavinkkariyhdistyksen hallitus on päättänyt osallistua Helmetin pieneen lukuhaasteeseen kokoamalla vinkkejä haasteeseen sopivista kirjoista. Vinkit julkaistaan blogissa, ja niitä tipahtelee blogiin pitkin vuotta viisi vinkkiä kerrallaan. Ensimmäiset vinkit julkaistaan ihan pian.

Blogia ja muita vinkkariyhdistyksen tiedotuskanavia kannattaa seurata tarkalla silmällä tänä keväänä. Olemme nimittäin saamassa yhdistykselle uudet, uljaat ja entistä paremmat nettisivut. Tämä vanha blogi on jo aikansa elänyt ja vähän kömpelö, ja uusilla sivuilla saamme kaiken yhdistykseen liittyvän informaation paremmin esille. Myös visuaalinen ilme uudistuu.

Keväällä on luvassa myös jokavuotiseen tapaan yhdistyksen kevätseminaari ja vuosikokous. Siitä lisätietoa seuraa myöhemmin. Ja kesällä häämöttää jo vuoden kohokohta, kirjavinkkarileiri, jonne toivomme tietysti runsasta osanottoa!

pj. Minttu

Vuoden kuvakirja oli Jukka Laajarinteen Multakutri ja suon salaisuus, jonka lovecraft -henkisessä tarinassa aikuiset jäävät kotiin nyyhkimään elämän surkeutta kun pieni tyttö pakkaa tavaransa ja tekee sen mikä täytyy tehdä. Sankarillista, kaunista ja piilevää huumoria aikuisille.

Vuokko Hurmeen Kiepaus oli aika ihastuttava, mutta kovin nuoret päähenkilöt saattavat rajata potentiaalista lukijakuntaa turhaan ja sitten taas sitä mietti, että oliko tämä vähän liian pitkä ihan pienten lasten kirjaksi. Toivottavasti ei sillä ainakin allekirjoittanutta viehätti ajatus ylösalaisin kääntyneestä maailmasta. Moneen isompien dystopiaan verrattuna tässä tuli ruumiita paljon enemmän, mutta niistä päästiin eroon huomattavasti keskimääräistä helpommin. Niin, tässä on se toinen juttu. Jos kohderyhmänä on alle 10 vuotta, niin melkein kaikkien ihmisten tappaminen ensimmäisessä luvussa on aika heviä settiä!

Sortlandin ja Parvelan Kepler62 sarjan loppuun saattaminen oli upea suoritus ja nyt odotellaan samoilla spekseillä jatkoa. Toinen sarja jolle jäin odottelemaan jatkoa oli Roope Lipastin mahtava  viikinkitrilogia joka palautti uskon historialliseen lastenromaaniin. Ihan ässä valinta elävöittämään tylsiä sunnuntai-iltoja! Jos ette usko muuten, niin kaivakaapa Viikinkisolmu esille ja kokeilkaa!

Kalle Veirton Kivimutka ja laukaus pimeässä on jo sarjan viiden osa, mutta, tahti on edelleen hyvä. Nopeatempoisia tarinoita, joissa ei liikaa kikkailla kerrontateknisillä taidoilla eikä kirjailija briljeeraa omalla osaamisellaan. Tuloksena helppoa luettavaa toiminnalliset kirjojen ystäville.Näille on selkeä markkinarako. Zoo: Viraalit nerot ei nyt ihan neroutta ollut, mutta hauska ja vahva haastaja Neropatin päiväkirjalle ja muille vastaaville.Jos nyt urpo tai spede menee ja vohveloi itsensä kirjan luettuaan, niin älkää syyttäkö kirjaa. Siinä sanotaan hyvin selvästi miten typärää moinen toiminta on!

Vuoden lukukokemuksen titteli on aina vaikea pala, mutta Jakob Wegeliuksen Merten gorilla oli ehkä sitä parasta mitä kirjavuodella 2017 oli tarjota. Tarinan päähenkilönä on Sally Jones, kelpo mies joka ei ole oikeastaan mies, vaan nainen. Eikä edes ihminen, sillä Sally Jones on gorilla. Viehättävä vähän vanhanaikainen seikkailu, josta ovat todistettavasti pitäneet seitsemänvuotiaat ja eläkeläiset. Jos ajattelitte lukea vain yhden kirjan vuodessa, niin suosittelen tätä olipa ikänne mikä tahansa.

Sari Peltoniemen Taivazalan joutsen oli luotettavaa peltoniemeä. Hyvin omamme kaltaista maailma pienellä nyrjähdyksellä ja hitaasti mutta vastustamattomasti etenevää tarinaa. Ei ole ehkä Peltoniemen parasta settiä, mutta toiseksi parhaallakin ollaan korkealla vuoden lukuelämysten listalla. Tämän ikäryhmän valioksi nostan niukasti R.J.Palacion Ihmeen joka kuvaa susiruman ja moniongelmaisen Auggien ensimmäistä kouluvuotta tavallisena oppilaana,  tavallisessa koulussa. Auggie on ollut neljännelle luokalle asti kotiopetuksessa ja hänen naamaansa on muokattu kaikilla mahdollisilla plastiikkakirurgin tempuikka, mutta ruma se on silti. Voisi kuvitella, että Auggien kohtalo koulussa on sinetöity, mutta lämminhenkinen tarina tarjoaa positiivisen lukukokemuksen.  Kotimainen ehdokas tähän voisi olla Poika: murha seitsemännellä luokalla. L.K Valmun kirja oli myös niitä vuoden positiivisia lukukokemuksia.Positiivinen sillä varauksella, ettei ole kovin positiivista lukea kirjaa, jossa uuden koulun aloittava Hege alkaa epäillä, että kesäloman aikana on yksi koulun oppilas todennäköisesti murhattu ja, että syyllinen on todennäköisesti yksi koulun opettajista.

 Vuoden johngreen -palkinto menee David Levithanille, jonka (yhdessä John Greenin Muistatteko vielä Tähtiin kirjoitetun virheen?) kanssa) kirjoittama Will Grayson, will grayson kuvaa mitä sattuu kun kaksi täysin erilaista Will Graysonia kohtaa yllättäen epätodennäköisessä tilanteessa.Ja kyllä johngreene on jo NA -puolella kirjallinen genre! Jos ette usko, lukekaa Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiens, joka on paitsi erinomainen nuorten kirja identiteetistä, niin myös erittäin edustava näyte johngreenismeistä. John Green ei itse matunut edes ehdolle tänä vuonna tässä kategoriassa joten se kertonee genren elinvoimaisuudesta. Jennifer Nivenin kirja Yksi täydellinen päivä on sitä parempaa NA:ta, ja myös johngreeneä, mutta vuoden ykkönen tässä kategoriassa oli vihaisten nuorten mustien tarina Viha jonka kylvät (Angie Thomas). Kirja kertoo kuusitoistavuotiaasta mustaihoisesta Starr-tytöstä, joka joutuu bileistä palatessaan todistamaan, kuinka poliisi ampuu hänen ystävänsä Khalilin. Seurauksena rotumellakoita, jengikahakoita ja raastavaa epäilystä oikeasta, väärästä ja velvollisuudesta. Kotimaisesta NA:sta nostettakoon Sini Helmisen Kaarnan kätkössä joka on Väkiveriset trilogian avaus. Jos ei muuten, niin todisteena, että kyllä nämä tarinakuviot osataan Suomessakin toteuttaa. Plussaa vanhan suomalaisen mytologian mukaan ujuttamisesta.

Sarjakuvista vuoden yllättäjä oli Tom Gauldin Mooncop. Vähäeleinen tarinakuussa partioivasta poliisista, jonka työpäivän kohokohta on kahvitauko ja rikosten selvittämispreosentti on sata, kun ainuttakaan rikosta ei koskaan ole tehty. Toivottavasti tämä käännetään joskus. Toinen oli Mikin hulluimmat seikkailut, sarja jossa nykyranskalaiset huipputekijät tulkitsevat Mikki Hiiren seikkailuja Floyd Gottfriedsonin ja Ludvig Hullun hengessä. Sarjan avasi Lewis Trondheim ja kuluneena vuonna ilmestyi myös Regis Loiselin teos. Setämies suosittelee kaikille sarjakuvafaneille.Vuoden paras lukemani lastensarjakuva on eittämättä Luke Pearsonin HIlda and the Stone Forest. Hilda on pieni tyttö jonka kotimetsässä voi joutua hurjiin seikkailuihin ja kyllähän Hilda niihin tottavie joutuukin. Vähän jo aiemmin mainitun Laajarinteen Multukutrin sukunäköä Hildassa on eittämättä.

Jäätävä spede on usein jo Fingerporia parempi. Ei sellaisella nauruun repeävällä tavalla, vaan myötätuntoa ja samaistumisen tuskaa herättävällä tavalla. Jäätävän Speden sunnuntaissa Pertti Jarla jatkaa siitä mihin ensimmäisen albumin kanssa jäi ja hyvin jatkaakin. Siinä missä Jäätävä Spede kuvaa pienen ihmisen toilailuja lempeän ironisesti on Jarlan ahdistuneempi puolis(k)o Emmi Valve kirjoittanut veret seisauttavan todellisen ja raadollisen kuvauksen mielen järkkymisestä teoksessaan Armo. Ei herkkiksille! Muut voivat nauttia suuresta sarjakuvasta.

Tässäpä näitä nostoja nyt sitten oli. En anna takuuta puheilleni, mutta näistä minä pidin. 

Oikein hyvää joulua kaikille toivottaa markku-setä

Mekin vinkkarihallituksessa vedämme nyt henkeä hetken, mutta pianpa palaamme sorvin ääreen puhkuen uutta intoa, sillä paljon on tapahtumia jo vireillä. Kevätseminaarin suunnittelutyöt on jo aloitettu, eikä pidä unohtaa myöskään vinkkarileiriä, järjestysnumeroltaan #2, joka tullaan järjestämään kesällä. Lisäksi ensi vuodeksi olemme suunnitelleet pientä yllätystä, joten kannattaa ehdottomasti pysyä kuulolla.

Kuten viime vuonnakin, julistamme kirjavinkkariyhdistyksen nimissä joululukurauhan. Toivottavasti paketista paljastuu koukuttava kova- tai pehmytkantinen yllätys!

Jouluterveisin

Vpj Esko