Tämänkertainen kirjoitukseni liittyy aiheeseen, josta usein vaietaan. Tai en tiedä, mutta tuntuu, että on niin vaikea puhua siitä, että
kirjavinkkaus kuluttaa työaikaa.

Koska kirjavinkkaus on nyt viime vuosina kasvanut todella suureen suosioon, on ollut pakko tehdä sääntöjä ja sopimuksia, kuka vinkkaa, millä ajalla, kenelle ja kuinka paljon. Näin meidänkin kirjastossa.

Mutta sopimus ei hiljennä omatuntoa.
Tunnen ainaista huonoa omatuntoa siitä, etten ehdi korjata kirjoja niin paljon, en ehdi hoitaa uutuuksia tms. koska vinkkauksien valmistelu(kin) vie aikaa. Samoin itse vinkkaus. Olen silloin asiakaspalvelusta pois. Tiedän olevani suht tunnollinen työntekijä. Mutta toisaalta tiedän senkin, että jonkun on tehtävä ne työt, kun olen pois.

Vinkkaus on kivaa. Mutta puhutaan nyt hiukan hankalistakin tunteista. Kertokaa minulle, luetteko paljon omalla ajalla. Mietittekö kokonaisuuksia töiden jälkeen kotona. Tuntuuko, ettei edes tätä blogia voi kirjoittaa työajalla, vaikka tekeekin sen asiakaspalvelupäivystyksessä.

Ylitunnollinen kirjastotäti Arja, jolla on uusi paita. Fuksia, jossa lukee jälleen kerran kirjastotäti.