Toukokuun lopulla oli edessä kevään 2011 viimeinen vinkkaus. Tällä kertaa paikka oli kaukana länsirannikolla, Porissa jossa edessä oli sikäläisen sarjakuvaprojektin avaus. Jos olette eri mieltä ja teistä Pori ei ole kaukana, voitte hyvinkin olla oikeassa, mutta minulla oli edessä pitkä ja tavallista vaiheikkaampi työpäivä sillä Lahdesta ei ollut nopeaa ja helppoa yhteyttä Poriin. No aamulla viideltä kotoa lähtemällä olisin ehtinyt aamujunaan jolla olisin juuri ja juuri ehtinyt kymmenenksi vinkkaamaan Poriin, mutta tällä kertaa matkustin jo  edellisenä iltana Tampereelle, jossa yövyin myös Poriin matkaavan kanssavinkkarin luona. Tällä tavoin reissu kyllä venyi kaksipäiväiseksi, mutta toisaalta aamuiset 04xx herätykset ovat minusta outo reliikki agraariyhteiskunnan ajalta, joilla ei pitäisi olla mitään tekoa nykykaupunkilaisen arjessa.

Matti ja Porin kirjasto. Tai ainakin pieni osa sitä.

 

 

Arja-täti ja se oma paikka kirjaston takahuoneessa.

Porissa meitä odotti paikallinen kollega, kuljetuspalvelu, muonittaja ja seuraneiti, Arja-täti. Matkan uuvuttamilla silmillä oli aluksi tunnistamisongelmia, sillä kollega oli pukeutunut normaalista poiketen kirjaston harmaisiin tai ainakin Arjan versioon aiheesta (katso kuva yllä). Koska vinkkaukset olivat kaukana Meri-Porissa loikkasimme heti autoon ja hurautimme  työmme ääreen eli vinkkaamaan. Vinkkaus meni oletettavasti ihan mukavasti, thai jotain. Sitä kun on itse niin kovin jäävi arvioimaan omaa työtään, mutta ainakin jäi tunne, ettei tarvitse illalla itkeä itseään häpeästä uneen. Kannatti lähteä jo edellisenä iltana, sillä olo oli tavallista raikkaampi kuin näillä keikoilla yleensä vaikka Tampereeltakin on Poriin vielä puolentoista tunnin junamatka on se paljon vähemmän kuin neljän tunnin junailu kahdella vaihdolla!

Vinkkausten välissä ehti jopa syömäänkin tuota paljon parjattua kouluruokaa joka kyllä omien kokemusteni valossa on valtavan paljon parempaa kuin nuoruudessani. Ja sitten takaisin töihin! Koska Pori blogasi jo tapahtuman omille (Joensuun kanssa yhteisille) projektisivuilleen, en kerro samoja turinoita toiseen kertaan, vaan kehotan tutustumaan Kasvuraja -blogiin itse.

      

Uninen vinkkari.                                                            Pispalan vähemmän romanttinen laita.

Vaikka Porilaisille Pori ei olekkaan kaukana, niin kun vinkkaukset oli vinkattu, niin minulla oli jo täydet 24 tuntia kotoa lähdöstä. Tai oikeastaan jo paljon enemmän, sillä tälle keikalle lähdin suoraan töistä käymättä välissä kotona, mutta vielä ei ollut kotiinlähdön aika. Vinkkarit tutustuivat sherpaoppaansa johdolla Porin pääkirjastoon, antoivat videohaastattelun ja purkivat päivän tapahtumat oppaan kanssa ennen kuin oli aika kiiruhtaa juna-asemalle ja takaisin kohti Tamperetta ja sieltä edelleen kohti Lahtea. Puolitoista päivää tien päällä muutaman vinkkaustuokion takia on se toinen puoli vinkkaajan elämästä, mutta en valita. Tuleepah nähtyä Suomea ja tutustuttua paikkoihin joissa ei välttämättä muuten koskaan kävisi. Porissakin olen käynyt viimeksi noin kaksikymmentä vuotta sitten, joten olikin jo korkea aika uudistaa tuttavuus. Kiitos kaikille meitä Porissa avustaneille ja erityisesti Arjalle ja Pihlavan kirjaston väelle!

Paljon junassa ja linja-autossa istumisen ohella tästä reissusta jäi myös niitä kivoja vinkkausmuistoja ja kun aikaa hiukan kuluu, niin vain ne kivat muistot säilyvät mielessä kirkkaina. Ehkä juuri siksi näille keikoille lähtee niin mielellään. Kuka tietää vaikka jonain päivänä olen juuri Sinun luonasi kirja- tai sarjakuvapinon kaanssa.

Sitä odotellessa, hyvää ja aurinkoista kesää kaikille :-)

markku-setä