Vieraskynänä tällä kertaa Tuija

“Tervetuloa kirjastoon – ja tiedättekös muuten miksi olette täällä?” “Joo, sä kerrot meille kirjoista!” tiesivät ekaluokkalaiset.

“Hyvä. Aloitetaan sitten Kakasta.”

Hämmentyneen ilahtuneen kikatuksen myötä luokka asettui kirjaston sohvalle ja tuoleille kuuntelemaan – ja parikymmenpäinen oppilasjoukko jaksoikin kuunnella ihmeteltävän hyvin ja rauhallisesti, vaikka kärrystä nousi aina vain uusia kirjoja. Tällä kertaa valitsin vinkkaustaktiikaksi lyhyet esittelyt ja nostot, tekstinäytteen luin vain kahdesta kirjasta.

Nicola Daviesin hupaisaan Kakka-tietokirjaan yhdistin Marit Nicolaysenin Väinö ja rotta viemärissä. Kakasta ja viemäristä siirryin ötököihin, Philip Ardaghin Ötökät ja Caroline Binghamin Surr saivat pikakäsittelyn, jonka ideana oli tuleva kesä, jolloin ötököitä on kiinnostavaa itsekin tutkailla. Surr-kirjasta nousevaa ininää kuuntelimme hartaasti ja äklöosastoon meni sitten pikaselostus hämähäkin ruokailutavoista.

Martin Widmarkin kirjat niputin yhteen myös, Hirviöakatemiasta kerroin eniten ja siitä valitsin myös lukunäytteen. Muita kirjoja esittelin sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ehkä onnistunein pikavinkkaus oli seuraavan kaltainen:

“Ajatelkaapa, jos kuulisitte mummonne olevan – pankkirosvo! Niin sai Touko kuulla eikä oikein pitänyt ajatuksesta. Eräänä päivänä mummo ryöstää Toukon mukaansa ja pian Touko huomaa olevansa mummoliigan kanssa ryöstämässä pankkeja Ruotsissa, vaikkei kukaan osaa edes puhua ruotsia.” Ihastunutta tirskuntaa yleisöstä ja kaikki varaamani Teemu Saarisen Mummoni on pankkirosvo kirjat menivät lainaan.

Kaksi muuta suosikkia olivat Tuula Kallioniemen Karoliina ja vallaton pentu, se ohitti jopa tämän lukukauden aiemman suosikin eli Holly Webbin Max, pikku karkulaisen. Suuren suosion sai myös Reeta Aarnion Maan kätkemät, joka ylemmilläkin luokilla on ollut takuuvarma vinkattava. Se että ekaluokkalaiset innostuivat kirjasta oli pienoinen yllätys, mutta isohkoon luokkaan mahtui myös paksumpia kirjoja lukevia. Kirja on myös helppo vinkattava, ja viitteet Harry Potteriin tuntuvat herättävän kiinnostusta. Nytkin eräs oppilas huomasi monia yhtymäkohtia verratessaan kuulemaansa vinkkausta näkemiinsä elokuviin.

Hauska oli seurata oppilaiden reaktiota Michael Coxin Pikku Punailkkaan. Kun kysyin tietävätkö kuulijat Punahilkka-sadun, oli vastauksena tympääntynyt joo. Tympääntyminen vaihtui nauruun, kun sanoin etten kerro heille kyseisestä sadusta vaan Punailkasta, joka ei ole ollenkaan niin kiltti kuin Punahilkka, ja Sudesta, joka Punahilkka-satuun ihastuttuaan haluaa maistaa isoäitiä.

Tavutetuista käsittelin eniten Christopher Rawsonin Nokkelia noitia ja Sampo Katajan Pab-lon pot-ku-a, muut otin vain yhteisnostona esiin. Tavutettujen vinkkaaminen on hankala laji, kun rinnalla esitellään paksumpia ja kuvattomia opuksia. Miten mainita tavutus sitä korostamatta? Tarkoitushan on saada lapset tarttumaan kirjaan, mutta niin että jokainen löytää omalle lukutasolleen sopivan ja sellaisen, jonka lukemista ei tarvitse häpeillä. Ehkä pohdin asiaa suotta, mutta silti pidän tavutuksen painottamista hieman vaikeana.

Kirjamäärä hämmensi itseänikin, en ollut ajatellut puhuvani kaikista vinkkauskärryyn varaamistani kirjoista. Mutta koska luokka kuunteli keskittyneesti eikä kirppulauma alkanut kutitella kuulijoiden jalkapohjia, niin annoin mennä.

 

Aarnio, Reeta: Maan kätkemät

Anderson, Scoular: Aavepallon mestarit

Ardagh, Philip: Ötökät

Bingham, Caroline: Surr

Bush, John: Krotiili valepuvussa

Colfer, Eoin: Legenda kapteeni Korpin hampaista

Cox, Michael: Pieni Punailkka

Davies, Nicola: Kakka

Hotakainen, Markku: Tildan tähdet

Kallioniemi, Tuula: Karoliina ja vallaton pentu

Kataja, Sampo: Pab-lon pot-ku

Kivekäs, Ansu: Ykkösjätkät

Nicolaysen, Marit: Väinö ja rotta viemärissä

Rawson, Christopher: Nokkelat noidat

Rooney, Anne: Apua, hirviö!

Saarinen, Mummoni on pankkirosvo

Stark, Ulf: Ihmepoika

Webb, Holly: Max, pikku karkulainen

Widmark, Martin. Frankensteinin kummajainen

Widmark, Martin: Hirviöakatemia

Widmark, Martin: Junan arvoitus

 

Lisäksi lyhyet maininnat tavutetuista:

Laird, Elizabeth & Davison, Roz: Viidakkokoulu

Wallace, Karin (Etsiväkoira-sarja): Jäljet lumessa, Kadonneet kissanpennut, Munavarkaita

 

Tuija

Kävin Keravalla vinkkaamassa erilaista settiä kun aiemmin olen vetänyt missään. Uuden luominen on aina hieman tuskaista puuhaa, mutta  kolme ryhmää tuli vinkattua eikä homma omasta mielestä karannut useinkaan lapasesta. Ryhmät olivat yläasteelta, lukiosta ja Keudasta joten siltä osin hajontaa oli paljon, mutta isoille on tosi kiva käydä puhumassa. Varsinainen uutuus oli tällä kertaa keskittyminen tarinoiden eri versioihin ja siihen miten erilaisia tulkintoja niistä saa aikaan jopa saman mediumin sisällä.

Ensimmäisenä otin en ihan pelkästään juhlavuoden kunniaksi Marsin sankarin, John Carterin. Koska John Carter oli lapsuuden suuria sankareitani, oli tähän helppo saada tunnetta ja tunnelmaa. Toki viittasin Disneyn tuoreeseen elokuvaversoon, mutta tarinan aiempia julkipahoinpitelyjäkään ei unohdettu ja etenkään Antonio Sabato jr:n ja Traci Lordsin johdolla suoritettu joukkoraiskaus kuuluu siihen sarjaan, että jos joskus katsotte sen, niin muistakaa, että teitä on varoitettu! En suosittele edes äärimmäiseksi rangaistukseksi paatuneille rikoksenuusijapedofiileille. Kuolema on armeliaampi vaihtoehto. Toki myös sarjakuvasovituksiin mm á la Frank Frazetta viitaattiin ja kuriositeettina toki myös James Killian Sprattin alkuteokselle erittäin uskollinen sarjakuvasovitus oli esillä.  Toki lopuksi luin ääneen pätkän jossa tiivistyi oma näkemykseni siitä miksi etelän herrasmies ja kahden maailman paras miekkamies on parhaimmillaan Edgar Rice Burroughsin omana versiona. Kuten ystäväni asian muotoili (Ei ehkä poliittisesti korrektisti, mutta osuvasti!) John Carterin voi tiivistää näin:" Muutama mies tai armeija ilmestyy nurkan taka ja uhkaa J.C.tä tai hänen ystäviään ja JC lausuu tähän , että ' Eivätpä tiennet konnat vittuilleensa John Carterin, kahden maailman parhaan miekkamiehen ystävälle.' ja hetken kuluttua Mars lainehti kuolleiden vihollisten verestä."

Ja tokihan tähän piti vertailun vuoksi tarjoilla pari näkemystä ja pieni tietovisa Burroughsin siitä tunnetummasta sankarista eli Tarzanista.

Muut vinkatut tarinat olivat:

Tintti

Sarjakuvista Rakham Punaisen aarre ja Yksisarvisen salaisuus
Näihin perustuva Spielberg -elokuva ja elokuvaa perustuva kirja(!)
Tintin et le Mystère de la Toison d'Or (elokuva)
Tintti ja siniset appelsiinit (elokuva)
Tintin seikkailut (myös meillä tv:ssä esitetty piirrosversio)
Tintin in R'lyeh -parodiasarjakuva

Apinoiden planeetta

Tämä oli esillä erityisesti koska vaikka tuntevat tarinan, niin kuinka moni on lukenut Pierre Boullen kirjan? Ja kuinka moni tietää mikä oli alkuperäinen loppukoukku?

Eli kirja vs '68 elokuva jatko-osineen vs. Tim Burtonin remake 2000-luvulla
Lisäksi sarjakuvaversioon viitattiin ja saatoin puhua jotain jatko-osien laskevasta käyrästä.

Kellopeli Appelsiini

Olen aina ihmetellyt kuinka vähän krediittejä Burgessin loistava teksti on saanut elokuvafilmatisoinnin rinnalla ja tässäpä oli hyvä tilaisuus purkaa raskasta sydäntäni hieman. Lukeminen kannattaa aina!

Elossa!

Oli Piers Paul Readin kirjan ja siitä tehdyn elokuvasovituksen välistä vertailua. Tosin muitakin versioita vilahteli. Tämän vinkkauksen lukukohdaksi valitsin tietysti kohdan, jossa ryhmä ensimmäistä kertaa söi toista ryhmäläistä eli nyt olen vinkannut myös kannibalismia ihmissyöntikuvauksella!

Linnunradan käsikirja liftareille

BBC:n kuunnelma vs. kuunnelmasuomennos
BBC:n minisarja televisiolle vs. 2005 elokuvasovitus

Ja tietysti tässä välissä oli pakko brassailla liftaritrivialla ja jotta yleisö saisi todellakin koko rahan edestä saivat he kuunnella maailmankaikkeuden huonoimman runon minun ääneen lausumana!

Neverwhere

BBBC:n alkuperäisen tv:n minisarjan kautta sarjakuvasovitukseen (Carey&Fabre) ja sieltä Gaimanin tekemään kirjaversioon. Ja kirjasta tietysti lukukohtauksena se pätkä, jossa Vandemar ja Croup tarjoavat Richardille ainutlaatuista mahdollisuutta ottaa selville miltä hänen oma maksansa maistuu! Mmmmm, herrrrrkullista! Siis kirjan teksti tietysti.

Maameri -trilogia

Tästä esittelin Ursula Le Guinin oman ja kirjailija/kriitikko Jo Waltonin mielipiteen. Kirja (Jos trilogiaa voi niin kutsua) on maailmankirjallisuuden kulmakiviä ja se puoli villainen tv-sarja -versio ei varsinaisesti ollut juhlaa, mutta vasta Ghiblin julkinen ja törkeä klassikon pahoinpitely (En muuten linkkaa siihen! On se nimittäin sellaista shaibaa!) sai minut tarjoilemaan yleisölle niitä suomen kielen värikkäämpiä osia. Ja tästäkin on tehty vielä cinemanga -versio?!? Kuinka alas sitä ihminen voi rahanhimossaan vajota?

Moby Dick

Lopetin esityksen Melvillen klassikkoon Moby Dick ja tarjoilin se poikkeuksellisesti tarinana johon kannattaa ehkä tutustua mieluummin ensin elokuvana. Tietysti, jos jostain löytää Will Eisnerin sarjakuvaversion, niin ehkä sitten se, mutta eipä taida olla helposti saatavilla(?) Useisiin elokuvaversioihin viittasin, mutta erityismaininnan sai (tietysti) Ray Bradburyn sovittama ja John Hustonin ohjaama vuoden '56 klassikko. Kun Ahab naulasi kultadublonin mastoon ja lupasi sen palkkioksi sille joka Valkoisen valaan hänelle löytää oli myös yleisö naulattuna penkkeihin. Ja miksi ei. Onhan Moby Dick ehkä yksi eniten _äijä_ tarinoista joita voi olla. Miehet purjehtivat kiikkerällä purjeveneellä maailman toiselle laidalle etsimään ja saalistamaan kivitalon kokoisia kaskelotteja. Kun sellainen löytyy lasketaan soutuvene vesille ja soudetaan(!) niin lähelle, että mies voi heittää parimetrisen harppuunan otuksen kylkeen. Ja kun ja jos tässä onnistutaan, niin miehistön varsinainen työ vasta alkaa eli kaskelotin traanin ja muiden arvokkaiden osien talteenotto on kovaa työtä. Ja samaa toistetaan kunnes laiva on täynnä. Ja jotta homma ei olisi liian helppoa, laitetaan laivaan psykopaattinen, jalkansa Valkoiselle valaalle menettänyt kapteeni Ahab, jonka kostonhimo ja henkilökohtainen vendetta kävelee kaiken muun edelle. Mitä muuta seikkailussa muka tarvitaan?

Don't call me Ishmael, call me markku-setä

Tänä keväänä ylitin itseni ja vinkkasin aiheesta. Hui.
Jaoin kirjat aiheisiin, jotta oli helpompi puhua. En halunnut käydä kronologisesti kirjoja läpi, koska kuitenkin olisi tullut joku moka.
Kirjojen valinnassa sain apua tutulta äikänopelta ja hänen listansa avulla keräsin omani. Koska luokkia oli useampi, tein kunnon listan ja keräsin sitten kirjat, joita meillä oli käytettävissä.

Aluksi mietin, kuinka paljon opettaja ajattelee minun opettavan ja luennoivan kirjallisuuden historiasta, mutta sitten päätin unohtaa moisen (kollegojen neuvojen jälkeen) ja keskityin siis kertomaan kirjoista. Kerroin hyvinkin omakohtaisesti.

Suosituimpia olivat nuoren naisen elämästä eri aikoina kirjoitetut kirjat, pojat lainasivat dekkareita ja Verrosen Karsintavaihe nousi ehdottomaksi ykköseksi jokaisessa ryhmässä.

Nyt kävi kuitenkin niin, että aihepiirilistaa en ollutkaan tallentanut, joten muistinvaraisesti pistin kirjoja aihepiiriin ja jotain tällaista minulla oli.

Kallas, Aino: Sudenmorsian
Alasalmi, Päivi: Metsäläiset
Sinisalo, Johanna: Ennen päivänlaskua ei voi
Verronen,  Maarit: Karsintavaihe

Paloheimo, Oiva: Levoton lapsuus
Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
Rintala, Paavo: Pojat
Hietamies/Hirvisaari, Laila: Hylätyt talot, autiot pihat
Lander, Leena: Käsky

Valtonen, Hilja: Nuoren opettajattaren varaventtiili
Huovinen, Veikko: Havukka-ahon ajattelija
Istanmäki, Sisko: Liian paksu perhoseksi
Paasilinna, Arto: Jäniksen vuosi
Rimminen, Mikko: Nenäpäivä

Blomqvist, Anni: Myrskyluodon Maija

Mukka, Timo K.: Maa on syntinen laulu
Salama, Hannu: Juhannustanssit

Parras, Tytti: Jojo
Hirvonen, Elina: Että hän muistaisi saman
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase
Kauranen, Anja: Pelon maantiede, Sonja O. kävi täällä
Mörö, Mari: Kiltin yön lahjat
Onkeli, Kreetta: Iloinen talo
Canth, Minna: Anna Liisa
Sinkkonen, Lassi: Solveigin laulu

Tenhunen, Eeva: Hyvän tytön hautajaiset
Waltari, Mika: Komisario Palmun erehdys
Joensuu, Matti Yrjänä: Harjunpää ja poliisin poika
Lehtolainen, Leena: Ensimmäinen murhani
Mäki, Reijo: Jäätynyt enkeli
Remes, Ilkka: 6/12
Tervo, Jari: Poliisin poika

Itkonen, Juha: Anna minun rakastaa enemmän
Hotakainen, Kari: Klassikko
Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran

Terv. Arja-täti

Sitä roskaa kun pukkaa niin taajaan tänne, että on ihan pakko ottaa käyttöön numerovarmistus kun ei jaksa enää poistaa asiattomia bottikommentteja Vuittonin laukuista, väitöskirjoista ja ties mistä. Joten tästä eteenpäin joudutte taas kärsimään hieman ylimääräistä vaivaa, jos haluatte kommentoida. Pahoittelemme asiaa ja seuraamme kuinka Vuodatuksen roskapostinsuodatus toimii jatkossa. Kaikesta huolimatta mukavaa kevättä kaikille lukijoillemme!

markku-setä

Huomasinpa, että blogin 4v synttärit menivät työn merkeissä eli vuosikokousta valmistellessa ja kelloja käännellessä. En ole enää ihan varma montako vieraskynää täällä on käynyt kirjoittelemassa minun ja Arja-tädin lisäksi. Riihimäestä postasin ja syntymäpäivät vietettiin jo töitä tehden, joten otetaan päälle pala kakkua ja toivotaan, että blogaajat jaksavat taas uuden vuoden ja keksivät jotain, jos ei fiksua, niin ainakin ammatillisesti kiinnostavaa sanottavaa. Kiitos kuluneista vuosista sinulle, uskollinen lukijamme!





markku-setä

Kirjavinkkariyhdistys järjesti vuosikokouksensa ja siihen liittyvän seminaarin tällä kertaa Riihimäellä. Sattuivat soittamaan ja kyselemään koulutuksesta viime syksynä juuri kun pähkäilimme missä pitää vuosikokous. Joten siispä koulutuskaravaani Riihimäelle ja molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä etenkin kun yksi alkaneen vuoden vinkkariyhdistyksen teemoista on aikuisvinkkaus ja se oli Riihimäen erityisenä koulutustoiveena.

Kaikki järjestelyt menivät aikataulussa, mutta seminaariaamuna kymmenen yli kuusi aamulla puheenjohaja heräsi puhelimen tekstiviestiääneen ja siellähän odotti päivän ensimmäinen takaisku, yksi luennoitsijoista oksensi parhaillaan sisuskalujaan pönttöön ja samaan viemäriin valui myös meidän ensimmäinen ohjelmanumeromme. Junamatkan aikana läheteltyjen tekstiviestien ja puhelinsoittojen jälkeen olimme ratkaisseet ongelman järjestämällä korvaavaksi ohjelmaksi paneelikeskustelun päivän teemoista. Pienenä miinuksena tietysti se, että ainuttakaan panelistia ei vielä ollut kasassa. Harhautuksilla, petoksilla, pakottamisella, uhkailulla, anovilla katseilla, lipevällä nuoleskelulla ja muuten vain antamatta kavereille mahdollisuutta kieltäytyä sai pj viimein panelin verran vinkkareita kasaan. Hetken tunnelmia kuvasi kollega aika osuvasti: "Vaikka kaikki on mennyt pieleen eikä ole mitään tietoa miten paikkaus onnistuu, niin ei edes jännitä." Jep, vinkkari saa tottua kaikenlaisiin yllätyksiin, eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun joku sairastuu kesken reissun eli turha huolehtia. Kaikki kyllä järjestyy ja niin myös järjestyi. Panelistit olivat ikään kuin olisivat valmistelleet juttujaan pitempäänkin ja saimme yleisöltäkin oikein mukavasti kysymyksiä ja keskustelun avauksia.

Mamu-vinkkari oli esteytynyt myös, mutta onneksi Ritva oli paikalla ja selvisi hommasta oikein mukavasti. Ja kiitokset tietysti myös muille esiintyjille eli Matille ja Sylvialle. Riihimäellä oli oikein mukavaa ja heillä oli suorastaan häkellyttävän paljon vinkkareita ja vinkkaaminen oli suorastaan huomiota herättävän luonnollinen osa talon toimintaa. Tästä Vinkkariyhdistys ja sen pj nostavat hattua ja kiittävät isäntiä hyvistä järjestelyistä ja kahvituksesta. Toivottavasti järjestämme koulutuksia vastakin yhdessä!

markku-setä