Normaalisti olen vinkatessani tottunut siihen, että vinkkauksen vaatimat tavarat saa aina jollain helpo(hko)lla tavalla vinkkauspaikalle. Joko lähikirjastosta toiseen kiertävän kuorman mukana tai ainakin kirjastoauton mukana, mutta nyt Setädit vy*:n kiertue on tuonut ihan uuden tason vinkkarin logistisiin ongelmiin. Miten kirjavinkkari kuljettaa tavaransa kolmen hengen yhteiskiertueelle puolen Suomen halki? Eikä pelkästään se kuinka kaikki tarvittava tavara saadaan mukaan. Kenen mustat verhot pakataan autoon. Kuka kerää vinkkauskirjat ja ketä syytetään, jos antitädille ei ole tarpeeksi banaaneja kylmälaukussa? Kuka soittaa kaupunkiin X, ja huolehtii, että joku henkilö Y kerää koululle Z meidän tarvitsemme kirjat. Eikä pelkästään mitä tahansa kirjoja, vaan juuri ne jotka vinkataan juuri kyseisellä koululla? Kaikki nämä ongelmat on ratkaistava ja pian. Itse asiassa ne olisi pitänyt olla ratkaistuna jo eilen. :/ Melkein tekisi mieleni kirkua hieman.

Onneksi ongelmilla on tapana ratketa ja kaiken suunnitteluhässäkän keskellä hikoillessani tiedän, että voin olla onnellinen kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, että yksikään ongelmani ei aiheuta hengenmenon vaara kenellekään ja toisekseen siitä, että ongelmani liittyvät sentään rakastamani ammatin parhaimpiin hetkiin, kyllä vinkkaus vain on sitten hieno tapa ansaita leipää ruokapöytään. :-)

markku-setä

*) vy = vinkkaa yhdessä

Olemme jo jonkin aikaa suunnitellet kaveriporukalla pientä irtiottoa arkeen. Ja nyt suunnitelmat ovat niin pitkällä, että on jo aika tehdä niistä julkisia. Eli markku-setä Hollolasta, Antitäti Pirkkalasta ja Matti K. Hervannan kirjastosta ovat päättäneet pitää ensimmäisen kansallisen maailmankiertueensa. Keikkapaidat ovat piirrustuspöydällä ja aikataulut täynnä vinkkauksia viikoksi.

Mistä siis on kysymys? Lyhyesti siitä, että joskus keväällä päätimme onnistuneen yhteisprokkiksen jälkihuuruissa kokeilla hieman villiä kiertue-elämää. Tuotteistimme itsemme ja merkkinoimme itseämme tuttaville ja vähän tuntemattomillekin. Sitten puhuimme pomoilta viikon verran virkavapaata ja nyt on kaikki paketissa. 28.9.2008 sunnuntaina lähdemme kiertueelle ja vietämme ensimmäisen yön Pohjanmaalla tuttavieni luona. Maanantaina 29.9. pistämme rampan kalkattamaan ja ison vinkkauspyörän pyörimään. Ohjelmassa on perusvinkkausta ekaluokkalaisista alkaen ja lisäksi erikoisuuksina kauhu- ja sarjakuvavinkkausta. Kirjavinkkauksesta ja vähän muustakin luennoimme ainakin Vaasassa, Muhoksella ja Oulussa. Eli viikossa vinkkaamme puoli Suomea, koulutamme kollegoita, vaihdamme kuulumisia, ajelemme itsemme näännyksiin pitkin Suomea, hankimme kokemuksia ja vietämme kirjastolaisten versiota riehakkaasta kiertue-elämästä.

Reissusta kirjoittelen varmaan vielä parikin postausta ennen lähtöä. Ainakin tarkka kiertueohjelmamme (ja kenties keikkapaitamme tilausohjeet;D) tulee tähän blogiin, mutta kiertueviikon ajan meillä on tarkoitus blogata joka päivä suoraan tapahtumapaikoilta tänne Kirjavinkkariblogiin. Aivan livenä tekstit eivät varmaan ilmiinny tänne, mutta uunituoreet kuulumiset ainakin kerran päivässä siis tarjolla täällä 28.9.-4.10.

markku-setä

Muutamat lukuhaluiset ovat kyselleet kuinka tämän kirjan saa luettavakseen ja laitetaanpa tähän nyt lyhyt ohje:

Meillä kun on vain kahden kappaleen painos, niin en haluaisi suositella perinteistä kaukolainaakaan. Koska kirja on lasten kuvittama ja minun piti skannata joka sivu, niin iso tiedostohan siitä kirjasta tuli. Päälle kuusikymmentä kuvaa...pdf:näkin yli kolmekymmentä megaa kokoa, joten se ei liiku kätevästi sähköpostitse eikä meidännykyisille kotisivuille sovi noin iso tiedosto oleskelemaan :/

Mutta eihän tämä ole ongelma johon ei ole ratkaisua. Jos siis haluatte Kauhukarnevaalit luettavaksenne, niin sen saa cd-rom kaukolainana. Sovin meidän kaukolainoista vastaavan henkilön kanssa, että mikäli joku haluaa Kauhukarneevalit kirjan itselleen, niin sen sa tekemällä kaukolainapyynnön sähköpostilla osoitteeseen: kaukopalvelu@hollola.fi

Me sitten poltamme kirjasen rompulle ja lähetämme sen teille normaalilla kaukopalvelumaksulla eli 3,50 euroa. Rompun saatte ihan omaksi ja jos haluatte tulostaa sen kirjaksi ja laittaa lainaan, niin siitä vain.Ja tietysti jos teillä on sähköpostitili joka sallii nuo tosi isot liitetiedostot, niin sitten kirjan voi pyytää minulta suoraan sähköpostitse.

Valitettavasti kirjaa ei tosiaan voi laittaa kotisivuillemme. Ehkä sitten kun saamme uudet kotisivumme valmiiksi, mutta niiden suunnittelu alkaa vasta tässä kuussa...

Eräänä kesäisenä iltana sängyssä tajusin jotain kamalaa.
Selitin miehelleni vinkkaukseni jonkinlaista filosofiaa, siis kenelle ja miksi ja millaista. Nauroin, että eihän sellaiset vinkkausta tarvitse, jotka lukevat muutenkin paljon ja löytävät lukemista. Kuten minä.

Tajusin jotain kamalaa: inhoon kirjavinkkausta!
Siis nyt ja nuorena. Jos haluaa minun välttelevän jotain kirjaa, kannattaa aloittaa sanoilla: "sun täytyy lukee tää". Muistan tuon lauseen vielä vuosien jälkeen, enkä siis lue.

Nuorena kirjaesittelyjä oli kiva tehdä. Mutta muiden esittelyjä kamala kuunnella. Olen kai aina pitänyt kirjamakuani jotenkin outona ja harvoin innostunut samasta kirjasta. Vasta viime vuosina olen suostunut menemään tilaisuuksiin, jossa esitellään kirjoja. Nyt esim. Tampereen Kirjakori on jo ihan ok, kun olen yleensä niihin kirjoihin jo itsekin tutustunut. No joo, myönnän että kollegojen nuortenkirjavinkit siedän.

Mikä tekee kirjavinkkauksesta niin sietämätöntä? Ajatus, että joku tietää paremmin, mitä minun kannattaa lukea. Ajatus, että joku haluaa hallita lukemistani. Ajatus, että joku toinen pitää samasta kirjasta. Sehän on minulta silloin jo melkein pois.

Pari sanaa kirjasta siedän. Pitkiä lurituksia en jaksa kuunnella. Ehkä siksi vinkkaankin yhdestä kirjasta vähän. Jos ei nappaa, ei mene kuitenkaan koko vinkkaustilanne pilalle sen takia.

Ja nyt työt kutsuu, Arja-täti

Hieno kasa uusia kirjoja odotti minua töissä. Tai keräsin ne itse ja ensimmäinen työviikko meni tahtia kirja per päivä. Ilahduttavin uutuus oli Parvelan uusin Ella-kirja. Uskaltauduin sanomaan, että kaikkein paras Ella ikinä! Ella ja Äf yksi. Osui ja upposi ja ajankohtaisuudestaan saa lisäpojoja.

Ella joutuu luokkansa kanssa uuteen kouluun, koska entinen lakkautetaan. Uudessa koulussa on tuhansia muita oppilaita, mm. tyttö, joka on ollut eksyksissä koulun alkamisesta saakka. Kertoo siis jotain koulun koosta.

Koulussa opiskelee myös salaperäinen tyyppi, jonka tullessa oppilaat lakoavat käytäviltä. Tämä Äf yksi viettää välitunnit omassa rekassaan koulun pihalla. Onhan hänestä tulossa uusi maailmanluokan formulakuljettaja.

Kirjasta on aistittavissa hienoista herjaa formulamaailmaa kohtaan. Useaan otteeseen käy ilmi, ettei formulakuskiksi pääsyyn tarvitse käydä kouluja. Kuten opettaja viisaasti sanoo, formulakuskiksi pääsee kuka tahansa, mutta jos haluaa jotain muuta, silloin kannattaa käydä koulua. Tai jotain sinnepäin.

Ja lopuksi tietysti ajetaan vähän kilpaa.

Tykkäsin kirjasta paljon. Siinä oli selkeä tarina alusta loppuun. (Kuulostaa ihan koululaisten kirja-arvostelulta, no olkoon sellainen). Joskus tuntuu, että tämän kaltaisissa kirjoissa unohtuu tarina ja kirja on pelkkää sähellystä.

Tätä kannattaisi vinkata myös aikuisille. Olen usein sanonut, että helppis tai lastenromaani illalla lehtien sijaan olisi paljon hauskempaa. Ainakin nauru olis herkässä.

Terkuin Arja-täti