Tänään en vinkkaa kenellekään mitään, mutta työpäivä on silti vinkkausta. Tai oikeastaan niitä taustatöitä, jotka oikeastaan alkoivat jo eilen kun pidin lukupäivän. 982 sivua luettuja nuorten aikuisten romaaneja, joista kaksi kirjaa solahti kerrasta vinkkauspakkiin ja toiset kaksi etsivät vielä paikkaansa eli erittäin hyvä ja tuottelias päivä. Tänään olen kirjoitellut kutsuja oman kunnan nelosille tiedonhaun opetuksiin ja vinkkauksiin ja kunhan tämän saan kirjoitettua valmiiksi, on vuorossa kirjeiden postitusrumba. Kutsut menevät suoraan opettajille mikä teettää lisätyötä, mutta viestit menevät paremmin perille kuin kouluille menevien yleiskirjeiden mukana.

Tänään laitoin myös ensi kuun Kainuun keikan alustavan kirjalistan menemään eteenpäin. Lista ei ole valmis, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että se on jo myöhässä. Vierailevan vinkkarin pitäisi saada kirjalistat vierailupaikoille mielellään 6-8 viikkoa ennen keikkaa, jotta kirjat saisi hankittua ilman suurta tuskaa. Siksipä kaikesta valmistautumisesta ja aiemmista keikoista rutinoituneena listojen teko tahtoo jäädä liian viime tippaan. No ei neljä viikkoa ennen keikkaa lähetetty lista ole katastrofi, mutta tälläkin kertaa hurskas toivomus ja aikomukseni oli saada listat jo joulukuun alussa isännille:/

Keikkoihin valmisteluun kuuluu myös matkalippujen varaaminen ajoissa ja tulevien keikkapäivien varmistaminen hyvissä ajoin. (Toukokuukin alkaa olla täynnä. Kysykää elokuussa uudelleen, jos minua kaipaatte keikalle!). Pidemmillä keikoilla voi ongelmaksi tulla Suomen koko eli matka-ajat ovat niin pitkiä, että matkustaminen ja keikka eivät sovi samalle päivälle ja sitten pitää miettiä, että vinkkari nukkuu. Onneksi keikan tilaaja hoitaa näitä kiitettävän usen, mutta ei ole sekään aivan tavatonta, että vinkkaria kysytään toiselle puolelle Suomea parin tunnin keikalle ja tarjotaan aamun tunteja vinkkaukseen kun 'iltapäivällä oppilaat ovat jo niin levottomia'. En ole ihan varauksettoman ihastunut heräämään aamulla kello 3.30 jotta ehdin ajoissa keikalle.

Ja lopuksi iso kiitos kaikille teille, jotka tilaatte vinkkarin keikalle, hoidatte matkat ja muut järjestelyt, kuljetatte vinkkaria paikasta toiseen ja tarvittaessa ruokitte vinkkarin ja hoidatte vielä kaiken vinkkauskirjallisuuden paikalle. Ilman kaikkia teitä ihania ihmisiä ei vinkkari jaksaisi kauaa kiertää vaikka työ mukavaa onkin siispä KIITOS teille!

Mukavaa ja logistisesti onnistunutta vinkkauskevättä teille kaikille toivottaa markku-setä :)

Vuoden lopun pakollinen tilastokatsaus on taas täällä. Lomaileva reportterimme valmistautuu uuden vuoden vastaanottoon Pohjolan valkeassa kaupungissa ja ote tilastoihin on sen mukaan rento ja ei tieteellinen.

Kokonaiskävijämäärä

Blogin on nyt aika vakiintunut. Kuukaudessa käy keskimäärin hieman yli tuhat kävijää, mutta kausivaihtelut ovat suuria. Kesä- ja heinäkuun ovat lukijamme lomalla ja silloin kävijämäärät tippuvat selvästi. Elokuussa alkaa kiinnostus vinkkariasioihin nousussa ja syyskuusta joulukuun puolivliin on blogin kuuminta sesonkia. Toinen kiima-aika osuu keväälle eli helmi- kuusta vappuun linnut laulavat kevättä ja vinkkareilla on vielä kirjat ja vinkit mielessä, mutta jo toukokuussa alkaa valmistautuminen kesän viettoon. Vuonna 2011 vilkkaimmat kuukaudet vinkkariblogissa olivat marraskuu ja helmikuu jolloin lähestyttiin jo kahdentuhannen kövijän rajaa. Vastaavasti kesä- ja heinäkuussa päästiin nipin napin yhteensä yli tuhannen kävijän.

Suosituimmat hakusanat

Kuten näkyy, oli kirjavinkkariblogi ylivoimaisesti suosituin hakusana. Myös muut suosituimmat hakusanat olivat variatioita aiheesta ja sisälsivät sanat tai osa näistä: vinkkaus, blogi, kirja, vinkkari, yhdistys

Suosituimmat haetut nimet joilla blogiin oli tultu oivat järjestyksessä: Tiina Vallo 17, Arja Palonen 14, Markku Kesti 11 eli kaukana suosituimmista hakusanoista, mutta silti top20 hakujen joukossa. Vuoden oudokki eli kummallisin haku, jolla sivuille on päädytty on 'ponityttö bondage' jota ei vain voi selittää eikä käsittää.

Tekniikasta yms.

Verkkokavereitamme ovat kuluneella vuodella olleet:

Suosituimmat selaimet ovat olleet:

Internet Explorer 8.0	3139
Firefox 3.6	2187
Internet Explorer 7.0	1460
Firefox 4.0	525
Firefox 8.0	421

Myös Chrome, Safari ja Opera ovat olleet lukijoillamme ahkerassa käytössä ja ainakin safari ja Chrome kärsivät tällä listalla ahkerasta päivityskulttuurista jonka takia selaimista on todella paljon eri versioita yhtä aikaa käytössä etenkin ie:hen verrattuna. Suosituin vierailuaika palvelimen kellon mukaan on ollut 12-16 välinen aika.

Kiitos kaikille lukijoillemme. Kirjavinkkariyhdistys toivottaa kaikille Kirjavinkkariblogin lukijoille, Facebook -faneillemme ja myös muille myötäilijöillemme, ystävillemme, yhteistyökumppaneillemme ja samaa työtä tekeville Hyvää jaRiemukasta Uutta Vuotta !!!

Nick Hornbyn romaanissa Uskollinen äänentoisto on erilaisten asioiden järjestykseen laittaminen jalostettu huippuunsa: kirjan henkilöt laativat Top5-listoja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, aina parhaista hautajaisissa soitettavista kappaleista parisuhteiden päättymisiin asti.

Lähtökohtaisestihan asioiden - ja erityisesti kulttuurituotteiden - arvottaminen tällä tavalla on pikkuruisen hölmöä, mutta mielestäni erilaiset listaukset ovat kuitenkin vuosien aikana toimineet lähtökohtana monille kiinnostaville keskusteluille ("No niin, luetelkaapas viisi parasta Ankardo-albumia..."). Lisäksi niiden kautta on saanut monia hyviä lukuvinkkejä, joita ei ikinä voi olla liikaa.

Niinpä olenkin mielenkiinnolla seurannut myös kollegoiden tänne kirjavinkkariblogiin tekemiä listoja vuoden parhaista lastenkirjoista sekä osallistunut itsekin innolla niiden laatimiseen. En tiedä, onko näistä meidän listauksistamme mitään iloa kenellekään, mutta tässäpä kuitenkin allekirjoittaneen kymmenen suosikkia!

Parhaat kirjat 2011

1. Simon Scarrow: Gladiaattori – taistelu vapaudesta
Vuoden paras nuortenkirja, joka palautti uskon historialliseen seikkailuromaaniin. Ok, onhan juoni ennalta-arvattava ja kaikkea, mutta juuri tämänkaltaisen kirjan olisin halunnut lukea 12-vuotiaana! 

Listalla painottuvat nuorille ja nuorille aikuisille suunnatut teokset, mikä selittynee epäilemättä sillä, että luen niitä itse paljon mieluummin kuin vaikkapa pienemmille tarkoitettuja helppolukuisia sarjoja.

Satutunteja varten tutustuin melkoiseen tukkuun kuvakirjoja, mutta aika harva niistä ns. ylitti kisarajan, mikäli huonot urheiluvertaukset sallitaan. Jonathan Emmettin Possun pöksyt oli kuitenkin sieltä mainioimmasta päästä.

Lukiolaisille ja aikuisille suosittelisin tämän vuoden kirjoista ainakin Matt Haigin teiniangstilla höystettyä lähiövampyyritarinaa Radleyn perhe, Belinda Bauerin hyytävää jännäriä Hautanummi ja John Ajvide Lindqvistin julmankaunista Kultatukka, tähtöstä. Sarjakuvarintamalta mieleen painuivat M.A. Jeskasen Perkele ja ennen kaikkea Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet, joka on huikeimpia kotimaisia sarjakuvaromaaneja koskaan ja ansainnut kaikki saamansa superlatiivit.

Ja jos tämä olisi Oscar-gaala, niin elämäntyöpalkinnon myöntäisin tänä vuonna Edgar Rice Burroughsille, jonka Tarzan-sarjaan palasin monen vuoden tauon jälkeen. Ei apinamiehen seikkailuja voi enää juuri vinkata, mutta nostalgisia hetkiä sarjan parissa tuli vietettyä.

Kokonaisuutena vinkkausvuosi 2011 oli eräs mieleenpainuvimmista kohdalleni osuneista. Tampereen kolmosten kanssa homma sujui paremmin kuin aikaisemmin, ja etenkin syyskaudella yhteistyötä viriteltiin myös muiden luokka-asteiden suuntaan niin Hervannassa kuin Karosenkin suunnalla.

Suomalaisen sarjakuvan juhlavuoden ansiosta minulle tarjoutui myös mahdollisuus osallistua myös erilaisiin sarjakuvatapahtumiin, joissa perusvinkkauksen lisäksi kertoilin myös sarjakuvan historiasta. Näistä keikoista parhaiten mieleen jäivät vierailut Valkeakoskella, Maskussa, Kihniössä ja Kokkolassa (viimeksimainittu yhdessä Markku-sedän kanssa). Lisäksi pääsin vinkkaamaan omakustanteita Helsingin maanmainioilla sarjakuvafestareilla, joka oli aika huima kokemus sekin!

Ja viimeisimpänä muttei missään tapauksessa vähäisimpänä mieleen palautuvat Ylöjärven kirjastossa pidetyt MuPe-vinkkaukset, joissa paikallisia yläkoululaisia tutustutettiin rockin historiaan ja erilaisiin niihin liittyviin kirjastoaineistoihin.

Nyt on aika hiljentyä hetkeksi, mutta heti alkuvuodesta jatketaan toivon mukaan samaa rataa kuin aikaisempinakin vuosina. Lukuharrastuksen edistäminen ja kirjallisuuden merkityksen esilletuonti on välillä raskasta ja työlästä, mutta toisaalta myös antoisaa ja ennen kaikkea tavattoman tärkeää, sanoivatpa olohuonekirjastoon hurahtaneet mitä tahansa.

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta Reettalle, Markulle, Arjalle, Jaanalle ja niille lukemattomille kollegoille ja ystäville, jotka vinkkaavat tai ovat omalla toiminnallaan edesauttaneet tai mahdollistaneet vinkkaustyötä.

Ei muuta kuin hyvää joulua ja kovia kirjapaketteja kaikille blogin lukijoille!

toivoo Matti Koo

* Hornbyn teos on muuten allekirjoittaneen Kaikkien aikojen parhaiden romaanien listalla numero 1.

Joulun lähestyessä blogiin on alkanut pukata taas roskapostia ja paljon. Koska olen pari seuraavaa viikkoa laiskasti paikalla, laitoin pyhien ajaksi kirjainvarmennuksen käyttöön, että spämmirobotit eivät aivan tukkisi Vinkkariblogia Joulun ja loppiaisen välisenä aikana. Jos spämmiongelma ei ole aivan kohtuuton, palataan normaaliin kommentointikäytäntöön loppiaisen jälkeen.

Blogimme lukija, aloitteva vinkkari, pyysi vinkkejä juuri sellaisena kuin me sen yleisön edessä teemme. Tänä syksynä olen vinkannut todella paljon yläkoululaisille, joten hyvässä muistissa muutama vinkki, jotenka tässäpä vähän apua.

Kuten monet minua kuunnelleet tietävät, en käytä muistilappuja ja saatan puhua puuta heinää välillä, kun muisti pettää. Jotenka jos alla olevissa vinkeissä on paljon asiavirheitä, niin unohtakaa ne ja keskittykää vinkkauksen tunnelmaan.

"No niin, tervetuloa. Mun nimi on Arja Palonen ja mä kerron teille kirjoista. Eli ideana on kirjavinkkaus. Oon kerännyt teille kunnon kirjapaketin ja koska en tiedä ennakkoon teidän lukutottumuksista niin olen yrittänyt kerätä vähän kaikenlaista ja uusia ja vanhoja. Koska meillä käy paljon teidän ikäisiä niin kirjoja on pari samaa, mutta vinkkauksen jälkeen voidaan kattoa koneelta, mistä löytyy lisää ja pyytää sivukirjastosta lisää. Ja mä olen teidän kans koko ajan kun olette täällä kirjastossa eli jos teillä on jotain kysyttävää kirjoista tai kirjastokortista tai muuta niin sanokaa vaan. Ja lopuksi teillä on aikaa katella näitä kirjoja, kannattaa kattoo uutuushyllyt ja voitte käydä myös muilla osastoilla jos haluatte lainata jotain niistä.

Pearson, Mary E.: Kuka on Jenna Fox?

Aloitetaan ekana tän syksyn kaikkein suosituimmasta kirjasta eli Kuka on Jenna Fox. Jenna on 17-vuotias ja on ollut vuoden koomassa. Nyt hän herää, mutta on menettänyt muistinsa. Sillä aikaa kun Jenna on ollut sairaalassa niin hänen perheensä on muuttanut uuteen kotiin lähemmäs sairaalaa.

Jenna pääsee kotiin, mutta ei siis muista mitään. Äiti on kerännyt laatikoihin vanhoja vhs-kasetteja, joissa Jenna on pienenä ja Jennan päiväkirjat. Että jos ne auttais Jennaa muistamaan. Mutta ei ne auta.

Oikeastaan Jennalla on tosi tylsää. Hän voi fyysisesti erittäin hyvin, mutta ei vaan muista mitään. Mutta jostain syystä vanhemmat ei halua, että Jenna menis kouluun. Vaikka Jenna sitä pyytää.

Jennaa alkaa kiinnostaa onnettomuus, jossa hän on ollut. Että onhan siitä täytynyt jotain kirjoittaa ja olla mediassa, kun kuitenkin niin iso onnettomuus. Ja Jenna googlaa omalla nimellään. Mutta aina tulee ilmoitus, että sivu ei ole käytössä tms. Jennaa ihmetyttää, että näinkö nopeesti kaikki vanhenee netissä.

Jenna näkee ulkona naapurin ja valehtelee, että heidän kone on jumissa, että saisko käydä kattomassa mailit naapurissa. Ja Jenna kokeilee ne samat haut naapurin koneella. Ja sillä ne sivut toimii. Eli Jenna tajuaa, että vanhemmat on tarkoituksella laittaneet koneen niin, että Jenna löydä tietoja itsestään. Herää kysymys, mitä hänelle on tehty? Mitä vuoden aikana on tapahtunut ja miksi Jenna ei saisi mennä kouluun.

Tätä kirjaa lukiessa alkaa pohtiin, että mikä tekee minusta minut. Että jos multa amputoidaan käsi ja saan tekokäden, niin määhän olen edellen sama ihminen. Ja vaikka saisin uuden sydämen niin olen sama. Kuinka paljon ihmistä voi muuttaa ja silti se pysyy samana.

Kaskiaho, Reija: Rastas

Lotta on 15 ja ihastunut kymppiluokan Jakeen. Ja niinhän siinä käy, että kauhukseen Lotta tajuaa, että voi olla raskaana.

Lotta käy ne kaikki ajatukset läpi, mitä ihminen siinä vaiheessa käy. Että väsyttääkö mua ihan muuten, menkat tulee muutenkin miten sattuu ja miten mä kehtaan mennä ostaan jotain raskaustestiä.

Tässä kirjassa kerrotaan teiniraskaudesta juuri niin kuin se voi mennä. Ei kaunistella, ei tehdä siitä mitään ihanaa eteeristä tarinaa vaan kerrotaan just miltä se tuntuu. Ja miltä sekin tuntuu, kun Jake häipyy kuvioista heti alussa ja Jennan täytyy miettiä myös tekeekö hän abortin.

Niemi, Mikael: Aivot pellolle

Kun tää kirja tuli kirjastoon, niin jotkut pelkän kannen perusteella alkoi sanoon, että hui, ei tällasta voi laittaa esille, kun ase ja kaikki nää kouluampumiset jne. Mutta ne ei lukeneet tätä kirjaa. Sillä tää kirja kertoo asioista ihan eri tavalla.

Joka luokalla on yleensä se tyyppi jota kukaan ei muista. Siis se, kun opettaja kysyy, kuka on pois, niin kukaan ei tajua, että joku on pois. Ja luokkakuvassa seuraavana vuonna sä et edes muista sen tyypin nimeä. Tämän kirjan päähenkilö on juuri tuollainen tyyppi.

Mutta eräänä päivänä hän päättää tehdä asialle jotain. Hän kaivaa äidin siivouskomerosta sellaisen ihan hirveen, seiskytlukusen siivoustakin, jota kukaan ei ikinä laittas päälle. Mutta hän laittaa ja menee se päällä kouluun. Ja yhtäkkiä hän on Joku. Yhtäkkiä kaikki huomaa.

Ja tää päähenkilö on ihastunut myös yhteen tyttöön. Ja miettii, että miten sais sen tytön huomion. Ja nyt mä luen teille kohdan, jossa tulee hyvin esille se, kuinka epätoivonen joku voi olla.

s. 84
"Ei mitään kesyöä heitä hennosti lausuttuna vaan hei, kunnon tuella kasvot avoimina, huulet raollaan niin että etuhampaat näkyisivät, voi ei, tuolta ne nyt tulivat, nyt he olivat minun kohdallani, nyt harppaan esiin:
- Hääääi!
Hän katsoi minua. Hän loi minuun sekunnin sadasosan mittaisen katseen ja kääntyi sen jälkeen pois. Hän ei päästänyt inahdustakanaa, hän ei vastannut minulle mitään, mutta kun he olivat muutaman metrin päässä, kuulin hänen kaverinsa kysyvän:
- Kuka pönttö se oli?
Olin sanonut hei äällä. Häääii, en hei niin kuin olin suunnitellut. Ja vielä liian kimeällä äänellä kaiken lisäksi. Määkäisin kuin vuohi."
(Ja tähän liittyen myös minä määkäisen tuon häin kuin vuohi."

Jos te haluatte tietää, mitä tää ase ja miksi kouluampumiset yleensä liittyy tähän kirjaan niin lukekaa. Lukekaa ihmeessä. Tää on hyvä.

Tässäpä muutama näin aluksi. Lisää tulee tarvittaessa. Ja kiitos lukijat, kun laitatte ideoita, mistä haluaisitte lukea.

Arja-täti

Kaikkia 2011 nuortenkirjoja ei ole vielä luettu, joten alkuvuoteen jätettynä voisi lista mennä uusiksi. Mukana on myös monta sarjakuvaa ja muuten vain tykkäämääni tarinaa, jotka ovat vinkkejä aikuisille, joten en listaa tätä vuoden parhaiksi nuorten- ja lastenkirjoiksi. Teokset ovat myös suloisesti sekaisin ja ilman kummempia kategorioita. Mutta näistä tykkäsin tänä vuonna!

Condie, Ally: Tarkoitettu  Jatkaa dystopiatarinoiden nousua. Maailmanloppu on aina iloni, joten ei voi kuin kiittää, vaikka tässä jäo kyllä ammuksia piippuun huomattavan paljon. Mutta ehkä jatko-osissa varmistin saadan jo pois päältä. Ja vinkkarin sotaiset vertauskuvat haudattua.

Falls, Kat: Veden alla No hei, dystopia! Ekokatastrofin jälkeen ihmiskunnan on täytynyt muuttaa myös veden pinnan alle ja kyllä, maailmanloppu on aina iloni:)

Hypén, Tuuli: Nanna 2 Tuuli 'Turun toivo' Hypénin ensimmäinen Nanna -albuni meni minulta hieman sellaisissa ihan kiva, mutta missä pihvi -fiiliksissä ohi. Toisessa albumissa myös tarinat kolahtavat paikoilleen (Piirrosjäljestähän ei ensimmäisessäkään löytynyt moittimista!). Suomalaista strippisarjakuvaa sieltä parhaasta päästä!

Jacovitti, Benito: Cocco Bill; Osa 1: Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin Jacovittin salamin- kamomillateenhuuruinen sarjakuvaparodia oli allekirjoittaneen vahvinta huumetta 70-luvulla. Vuodet ovat kohdelleet Cocco Billiä hyvin ja tämä neljän varhaisen seikkailun kokoelma on toivottavasti vasta pitkän ketjun ensimmäinen lenkki. Tahtoo lisää ja pian!

Jansson, Anna: Ritarien taistelu Anna Jansson on kirjoittanut aikuisille dekkareita jo kauan ja uusi lapsille tarkoitettu sarja alkoi lupaavasti, joskin epätasaisesti. Jännityksellä jäin kuitenkin odottelemaan jatkoa.

Kanto, Anneli: Huippuvalmentaja Sarjan ensimmäiset osat olivat ehkä enemmän kaikille futiksesta innostuneille tämän ollessa jo hieman tyttöjuttuja. Se ei tee kirjasta kuitenkaan huonompaa kuten Huippuvalmentajan saama Anni Polva -tunnustuspalkinto osoittaa. Ja ei tämä edelleenkään ole pojilta kiellettyä luettavaa ;)

King, Daren: Hiirenkuonoleipiä Oli ihan kiva pikku seikkailu. On vielä auki meneekö vinkkausreppuun, keväällä sen sitten näkee.

Kolu, Siri: Me Rosvolat ja Konnakaraoke Hieno jatko-osa. Tykkäsin kuten tykkäsin edellisestäkin osasta. Eikä tässä ollut edes maailmanloppua!

Li, Kunwu: Minun Kiinani 1 (Isän aika)Vakavamielinen ja totinen sarjakuva, jossa kiinnostaa ennen kaikkea aihe. Kiinan vallankumous ja tavallisen ihmisen arki kommunistisessa jättiläisvaltiossa. Ne kuolevat ihmiset ovat silti varsin pieniä ja siksi tarina koskettaa.

Mathieu, Marc-Antoine: Jumala itse  Jumala jumittaa väestönlaskennassa puutteellisten henkilötietojen takia ja kafkamainen oikeudenkäynti kruunaa ihmisen hulluuden. Paikoin lähes akateemisen kuivakka ja vaatii sen mukaista huumorintajua toimiakseen.

Mulligan, Andy: Roskaa Yksi vuoden kohokohdista. Kaatopaikalla elävien poikien arki on on tuskaisen uskottavasti kuvattua ja halu parempaan elämään erittäin uskottavaa. Yksi vuoden parhaista vinkkaus uutuuksista
.
Neel, Julien: Päiväkirjaelämää (Mimu 1) Mimusta pukkaa jo kolmososaa ulos ja ainakin toistaiseksi kyseessä on ehdottoman aseistariisuvaa hyvänmielensarjakuvaa kaikille,

Niemi, Mikael: Aivot pellolle Kirja muutti pysyvästi suhtautumiseni banaaneihin ja on ainakin toistaiseksi valintani vuoden parhaaksi nuortenkirjakäännökseksi.

Nykänen, Harri: Pamalaton jumaus No hei! Ei toimivaa ja vauhdikasta poikakirjaa jonka aiheet ovat nuorten arjesta kirjoiteta kovin paljoa. Vähän rikosta mausteeksi.

Pourret, Gérard: Pyllypyyhin (Mukailtu katkelma François Rabelais'n teoksesta Suuren Gargantuan hirmuinen elämä). Vuoden pahastuttaja. 500 vuotta sitten kirjoitettu teksti sai kaikesta pahastujat heti hereille. Pahastuminen ei ole pahasta. Kieltäminen ei ole hyvästä.

Schmidt, Manfred: Laukaus tekotakaraivoon Nikke Knatterton sarjakuvaa. Mitä muuta voi ihminen tarvita? On rikos- ja agenttisarjakuville sitä mitä Cocco-Bill vakavamielisille lännensarjoille.

Tietäväinen, Ville: Näkymättömät kädet Vuoden kotimainen sarjakuva aikuiseen makuun. Suurta draamaa pienistä ihmisistä.

Walldén, Netta: Ruben ja rouva Mallamudin tapaus En odottanut mitään ja yllätyin positiivisesti. Juro ihmisvihaaja joka ei pidä vieraista ja uteliaat lapset ei ole ollut uusi idea aikoihin, mutta homma toimii ja tarina kulkee.

Vehniäinen, Jarkko: Kamala luonto Oikeastaan vuoden 2010 julkaisu ja koska stripit on julkaistu netissä vuosien varrella, niin vielä sitäkin vanhempi tapaus. 'Löytyi' vinkkauspakkiin oikeastaan vasta tänä syksynä ja voi pojat, että ilves ja kärppä sitten kolahtivatkin. Varmaa vinkattavaa yksinkertaisesta (pieru)huumorista pitäville maustettuna muutamalla älykköstripillä. Vinkkari tykkää.

markku-setä