Kun Arja-tätikin kerran, niin miksipä en sitten minäkin. Päätin, että en etukäteen päätä kuinka pitkä listasta tulee, vaan aloin käymään läpi vuoden kohokohtia. Yllättävän erilainen lista tästäkin tuli. Yllättävän siksi, kun keskinäisissä keskuteluissa ei vinkkausmaun eroa näin suureksi arvaisikaan. Eli seuraavaksi markku-setä ja vuoden kolmetoista säväyttävintä kirjaa siinä järjestyksessä kun uutuushaku ne minulle paljasti!


Layton, Neal: Mammuttikoulu pulassa

Ensimmäinen mammuttikoulu ei oikein vielä iskenyt, mutta toinen vei sitten jo mennessään. Kirjasta löytyi monta kohtausta joita jo ekalla kerralla lukiessa tiesi mielikuvituksessaan vinkkaavansa aivan tietyllä tavalla. Kautta kärsän ja syöksyhampaan, tässäpä kerrassaan erinomaista vinkattavaa niille hieman huonommin lukeville ja vähän innottomammille vekaroille!

Nesbø, Jo: Tohtori Proktorin pierupulveri

Pieruhuumoria parhaimmillaan. Tässä ei mennä ali sieltä missä rima on matalin, vaan piereskelystä löytyy kansainvälispoliittisia ulottuvuuksia. Mutta ennen kaikkea kirja on hauskaa luettavaa pierupulverin keksimisestä ja sen käytön hankaluuksista.


Schatz, Roman: Zoo : eläimellinen tarina

Alussa tätä lukiessa tuli mieleeni, että eläinten kapinointia ja ihmisten tyhmyyttähän on kuvattu jo ihan tarpeeksi. Lukukokemuksesta teki hiukan omituisten myös, etten ole koskaan ihmeemmin perustanut Roman Schatzista, mutta kirjan kuvittajan, Pertti Jarlan, Fingerpori on työpäiväni käynnistymiselle yhtä keskeinen kuin se aamukahvi. Mutta sitten eläintarhan asukkien kapinointi tulosvastuulliseksi yksiköksi muuttamista vastaan osui ja upposi.

Unenge, Johan: Bestikset Johanna ja Ulla salaisuuksien jäljillä

Minä en oikein useimmiten jaksa innostua ylenmääräisestä söpöstelystä ja "Oi kuinka iii-ha-naaa!" jutuista. Mutta jotenkin Johanna ja Ulla ovat onnistuneet söpöstelemään sydämeeni omalla anti-söpöstelevällä tavallaan. Tiedän, että tuo kuulosti typerältä, mutta mitä järkeä on siinä, että raavas mies tykkää lukea tokaluokkaluokkalaisten tyttöjen pienistä sattumuksista? Tämä sarja on se salainen paheeni.

Buckingham, Royce: Henkienhoitaja

Orpoutta, henkiä ja pahiksia. Erittäin tavanomainen ja perinteinen fantasiatarina, mutta samalla mukavan omaperäinen ja hieman erilainen. Toivottavasti hyvin alkanut sarja ei koe monen kaltaisensa kohtaloa.

Gaiman, Neil: Hautausmaan poika

Vuoden kirja. Ei vain vuoden paras lastenkirja tai vuoden paras nuortenkirja. Vuoden paras kirja. Lapdelle sopivan hyytäviä pelonväristyksiä, nuorelle hieman viittauksia jo muualta tuttuihin asioihin ja tarinoihin ja aikuiselle koskettava ja monitasoinen lukuelämys. Paha murhaaja tappaa koko muun perheen, mutta pieni Eikku pelastuu, päätyy hautausmaalle aaveiden adoptoitavaksi ja kasvatettavaksi.

Veirto, Kalle: Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja keltainen polkupyörä

Koko sarja on hyvä ja tämä oli se vuoden paras. Uusi sarja, jossa ei vaihteeksi mennä kansainvälisten rikolliliigoijen maailmaan ja hakkeroida nettisalaisuuksia mafian sivuilta. Mukavan lapsen kokoisia tapauksia. Kuten mummolta kadonneen keltaisen polkupyörän etsimistä Lahdessa. Tykkäsin.

Widmark, Martin: Junan arvoitus (Lasse-Maijan etsivätoimisto)

Lasse-Maija on ollut jo jonkin aikaa suosikkivinkattaviani. Ja on edelleen.

Pietikäinen, Markku: Kalmasaaren erakko

Musta kaista -sarjassa on ilmestynyt enimmäkseen 'ihan kivoja' kirjoja. Helmet ovat olleet hieman harvemmassa, mutta tässä on rapsakka tarina tarjolla. Isän kadonneen kaverin etsintä vie nuoret vähitellen epäilyttävän saaren ja sen vielä oudompien asukkien jäljille. Mukava kesäretki saa synkkiä sävyjä ja lukija kaipaamaansa jännitystä.

Pratchett, Terry: Valtio

Olen ollut Pratchettin fani jo kohta kaksi vuosikymmentä joten en ehkä ole puolueeton arvostelija. Mutta kehun silti tätä kirjaa. Melkein omamme kaltaisessa maailmassa on melkeinomamme kaltainen etelämeren saaristo, jossa suuri allto pyyhkäisee sivistyksen ja kulttuurin pois. Jäljelle jäävät alkuasukaspoika ja haaksirikkoisen aluksen nuori tyttö perustamaan uutta valtiota. Millainen valtio syntyy kun perustajilla ei ole mitään yhteistä. Ei edes kieltä.


Miyazaki, Hayao: Tuulen laakson Nausicaä

Miyazzakin sarjakuva on jo vanha, mutta suomennosta olemme saaneet odottaa. Onneksi odotus palkittiin. Humaani ja elämää kunnioittava sarjakuva kertoo kuinka vaarallista voi olla luonnon jatkuva riistäminen. Ja se tarina kerrotaan, niin että lukija ei huomaa tulleensa manipuloiduksi huomaamattaan luonnonsuojelijaksi. Kaunista.


Muhonen, Anne: Ystäväni varjo = The shadow of my friend

Tarina nuoren naisen yksinäisyydestä. Ystävyys, on se vain erinomainen asia.

Tikkanen, Petteri: Eero

Aikaisemmissa Kanerva-albumeissa pääosissa on ollut Kanerva. Nyt uskollinen side kick, Eero, saa puheenvuoron. Kanervaon kasvanut jo isoksi ja hänellä ei ole aikaa hengailla enää pienen ja lapsellisen Eeron kanssa. Tässä tarinassa lapsuuden illuusiot särkyvät ja ystävyys joutuu koetukselle.

 

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kuka laatii seuraavan listan ja millainen siitä listasta mahtaakaan syntyä.

 

markku-setä