Palkintoja jaan monessa kategoriassa ja välttämättämättä ne eivät tarkoita vuoden parhaita kirjoja, vaan vuoden omassalajissaanerityisimpiä kirjoja, jos tuollainen sanahirviö kenellekään mitään sanoo.

Vuoden positiivisin kotimainen yllättäjä

Tämän tittelin kaappaa epäilemättä Annukka Salama kirjallaan Käärmeenlumooja, joka täräytti rampilta sen verran yllättävästi, että vaikka en periaatteessa pidä pararomantiikasta ja skeittauskin on fanilistalla aika lailla pohjilla, niin faunoidi-saagan avausosa ui myös minun sydämeeni. Ja myös teinivinkkauspakkiini ihan raskaan sarjan vinkiksi heti kättelyssä. Kakkososaa odotellessa!


Vuoden yllättävin kotimainen yllättäjä

Yllättävän tittelin saa Emmi Itäranta ja Teemestarin kirja ja yllätyksenä se, että tämän ei pitänyt kuulua lainkaan lukulistalleni, vaikka kirja on periaatteessa ihan kelpo teinikamaa, niin silti tämä sf-dystopia oli ujutettu aikuistenosastolle, naamioita tautisen tylsällä kannella ja kahvinjuojalle kauhean tylsällä nimellä. Kaikesta harhauttamisesta huolimatta voin nyt tuulettaa:"Hah! Löysinpäs tämän!" Vinkkaisin kun keksisin miten? Mutta suosittelen silti kaikille!


Vuoden kovin ulkomainen nuortentoimintajännäri

Harlan Coben sotkee Pakopaikassa varsin tavanomaisen alun jälkeen nuoren amerikkalaispojan tyttöystävän katoamistarinaan valkoista orjakauppaa, autiotalon kummituksen, kadonneen natsirikollisen, kansainvälisen salaseuran unohtamatta nuoren miehen pienempiä murheita kuten huumeparantolassa riehuvan äidin tai auto-onnettomuudessa kuolleen isän joka ei kyllä ole kummituksen mukaan kuollut. Ja kaiken tämän hän tekee niin sulavasti, että lukija liimautuu jokaisen uuden käänteen myötä entistä tiiviimmin kirjaan kiinni sen sijaan, että liialliset mutkat saisivat juonta tuntumaan epäuskottavalta.Kertalukemalla vinkkauspakkiin!


Vuoden tupla

Salla Simukkan kaksoisromaani Jäljellä  & Toisaalla on enemmän kuin osiensa summa. Ensimmäisessä osassa tulevaisuuden Tampereella asuva Emmi huomaa heränneensä maailmaan josta kaikki muut ihmiset ovat kadonneet. Kirjan juonen käänteet, autiot kadut, ihmisten vähäisyys ja satuviittaukset saavat todellisen merkityksensä vasta toisessa osassa joka purkaa ja selittää ensimmäisen osan tapahtumat loogisesti ja uskottavasti. Yksittäin kirjat olisivatkin ehkä vain ihan kiva kirja tasoa, mutta yhdessä ne muodostavat häikäisevän hienon kokonaisuuden jota ei voi kuin vinkata!


Vuoden klassikko

Vaikka sattuneesta syystä luinkin hyvin suurelta osin kotimaisia uutuuksia, niin toki muitakin kirjoja käsiin osui. Rudyard Kiplimgin Meren urhoja tuli luettua uudelleen ja se oli säilyttänyt hyvin paljon tenhovoimastaan. Ankara meriseikkailu ja hemmotellun kakaran kasvutarina reippaaksi nuorukaiseksi  hänen pudottuaan mereen myrskyssä ja pelastuttuaan kalastusalukselle. Ennen laivat olivat puuta ja miehet rautaa ja tämä kirja on edelleen rautaa!


Vuoden sarjakuva

Derf Backderf ja My friend Dahmer. Ei selityksiä. Joskus kolmikymmppisenä Derf sai puhelun toimittajavaimoltaan ja puhelun jälkeen hän ymmärsi olleensa koko yläasteen ja lukion samalla luokalla FBI:n most wanted kaverin kanssa joka on edelleen yksi Ameriikan rikoshistorian mustimmista nimistä, Jeffrey Dahmer ei ehkä meille sano juuri mitään mutta 1978 ja 1991 välisenä aikana hän murhasi ainakin 17 ihmistä. Osan hän raiskasi, osan vasta kuoleman jälkeen ja parhaat palat hän pisteli poskeensa. Kaikesta tästä Derf  ei kerro juuri sanaakaan, vaan keskittyy niihin vuosiin kun he olivat samalla luokalla olematta silti varsinaisesti luokkakavereita. Ja kaiken aikaa tarinan läpi kuuluu kysymys:"Miksi kukaan ei huomannut mitään. Miksi kukaan ei tehnyt mitään?" Vinkkaan aina kun ei tarvitse pelätä yleisöllä menevän ns. löysät housuihin.


Vuoden nörttiromaani

Ernest Clinen Ready Player One voittaa tittelin ilman vakavaa haastajaa. Tulevaisuuteeen sijoittuva dystopia on tungettu niin täyteen kasari-, popkulttuuri-, peli- ja nörttiviittauksia, että niistä riittäisi parinkin conin tarpeisiin.Vinkkaan aina kun silmä välttää.


Vuoden kaunein kansi

Tässäkään sarjassa ei todellista kilpailua päässyt syntymään. Kaisa ja Christoffer Lekan pikkunätti pyöräilysarjakuva Expedition no 3 on pakattu sen verran ylivertaisesti. Jos ette usko, niin tässä kannet ilman tekstejä. En vinkkaa, mutta nostan kansakunnan kaapin päälle.


Vuoden pettymys

Alison Bechdelin Äideistä parhain oli (etenkin silkkaa parhauttaa olleen Hautuukodin jälkeen) ankara takaisku. Oli kuin nero olisi tarjoillut Krazy Katin tyyliin tiiliskiven takaraivoon ilman Krazy Katin nokkelaa huumoria ja rentoa piirrustustyyliä. Siis aivan yhtä ankea oli lukukokemus kuin sanaparin tiiliskivi ja takaraivo herättämä romanttinen intohimo. Ei toiminut. ei millään tasolla. En suosittele edes masokisteille tai vihamiehilleni.


Vuoden kotimainen höyrähtäjä

Höyrähtäjä eli pieni steampunk namupala oli ilman vakavaa kilpailua Magdalena Hain Kerjäläisprinsessa, joka oli oikein söpö, mutta valitettavan lyhyt. Vinkkaan!


Vuoden kotisivut

Menee myös Magdalena Haille. Ihanan nyrjähtäneet  heart Tämä titteli kertoo todennäköisesti enemmän antajastaan kuin saajastaancheeky Odotan, koska Siri Kolu höyrypunkkaa ohitse (haaste on heitetty!)


Vuoden Leif Wager -muistopalkinto

Menee Elina Rouhiaisen Kesyttömälle joka on uuden kotimaisen pararomantiikkasarjan, Pusirajan,  avausosa. Säkenöivän kauniita(!) ihmissusia Kainuun (!) erämaassa, jonne nuori kaupunkilaistyttö (!) joutuu vastoin tahtoaan ja sitten rakastuu paikalliseen ykköskönsikkääseen(!) ja siitäpä sitä sitten ollaan susirajalla valmiina käymään kuumaan kahdenväliseen suhteeseen, mutta harmillisesti aina joku tulee väliin ennen kuin lakanat saavat kunnolla kyytiä. Kliseinen, mutta ei kuiva ja hyväntahtoisen hihittelyn säestämänä oikeastaan ihan symppis kotimainen versio aiheesta Kaunotar ja Hirviö.

Vuoden tietokirja

Jäivät hieman vähemmälle lukemiselle, mutta modernin klassikon eeppinen avaaminen teoksessa MetaMaus: A Look Inside a Modern Classic, Maus  oli ehdottoman kannatettava tapa kuluttaa pari iltaa. Art Spiegelmanin Maus avattiin perusteellisemmin kuin egytiläinen faarao Kuolleiden laaksossa ja kokemus oli erinomaisen kiinnostava. En vinkkaa, mutta Mausin faneille voin suositella.

Omia Vuoden kirjallisia tapauksiaan tarjoili tässä teille markku-setä