Kun koitin kovalla kiireellä kasata sarjakuvavinkkauksia, jotta olisin vaihteeksi ajoissa enkä akateemisesti vartin myöhässä, nousi mieleeni ongelma kirjavinkkaajan vaikutuksesta tarinan sisältöön. Ehkä siksi, että olen mainostanut tietämättömille kirjavinkkauksen olevan vähän kuin trailerin tekoa elokuvalle. Tarkoitus on myydä tuote varsinaisesti valehtelematta yleisölle tarinan sisällöstä, mutta kuitenkin esittäen parhaat palta ja mehukkaimmat kohtaukset loppuratkaisua kuitenkaan vaarantamatta.

Ongelmaksi tuli kuitenkin sarjisvinkkaus, jossa kertoja oli käyttänyt runsaasti takaumia ja mielekkään vinkkauksen kehittämiseksi oikaisin mutkat suoriksi ja oioin tarinan suoraviivaiselle aikajanalle, jolloin vinkkaukseni alkaa tarinan keskeltä, loikkaa alun kautta takaisin melkein keskivaiheille ja välillä yhdistää samalle ruudulle kuvia kolmelta eri sivulta (vieläpä sivuilta, joilla ei ole yhtään mitään tekea keskenään!). Nyt kuitenkin lukija saa vinkkauksen aikana useita sellaisia vihjeitä tarinan sisällöstä, joita tarinan kirjoittaja on tarkoittanut pitää lukijoilta salassa ja paljastaa niitä vasta vähitellen. Toisaalta vinkkaus on paljon jännittävämpi, selkeämpi ja myyvempi kuin pelkkään puoleen tusinaan ensimmäiseen sivuun ladattu vinkkaus olisi ollut.

Tunsin kuitenkin itseni konnaksi ja alhaiseksi juonenkäänteiden itsensäpaljastelijaksi, kun olin raottanut salaisuuden verhoa vaikkakin vain hyvin perustelluista taiteellisista syistä. Kuinka pitkälle vinkkari voi mennä vinkkauksessaan? Mitä voi paljastaa ja mikä on jätettävä lukijoilta piiloon ja ennen kaikkea miten paljon vinkkari voi runnella alkuperäistä tarinaa sortumatta vinkkauksen sijasta huonoon sinnepäin satuiluun? Tähän asiaan palaan vielä myöhemmin aivan varmasti.

markku-setä