Kirjat ovat siinä järjestyksessä kuin olen niitä vuoden mittaan lukenut. Enimmäkseen eli melkein kaikki ovat vuoden 2015 julkaisuja, mutta muutama vanhempikin kirja on mahtunut mukaan, koska miksi ei. Koska kaikki ovat jo määritelmällisesti vuoden parhaita, on arvosteluasteikko hieman tavallisesta poikkeava eli kirjojen arvio on joko HYVÄ tai SUPER. Listalta puuttuu ihan varmasti sellaisia kirjoja joiden voi väittää kuuluvan listalle, mutta koska tämä on lista minulle kolahtaneista kirjoista vuodelta 2015, on se juuri tällainen. Jos olet eri mieltä, kirjoita listaus omista suosikeistasi! 

Vuoden lukuelämykset, kuvakirjat ja helppolukuiset

Muistojen puu on yksi mainio lisä kirjoihin, joissa käydään läpi läheisen kuolemaa. Kettu nukkuu vanhuuttaan pois ja sen jälkeen kaikki metsän eläimet kokoontuvat muistelemaan kettua ja kauniita tarinoita ja lämpimiä muistojahan sieltä muistoista löytyy. Surusta ja kuolemasta kertovia kirjoja kysytään kirjastoista aina ja tämä on mainio lisä siihen joukkoon. Muistojen puu on yleishumaani ja lämmin kirja kaikille surua kokeneille.

Jyrsijöiden haasteessa Vilppu kertoo kuinka hänestä tuli sählyn Suomen mestari. Kaikki alkaa siitä kun Pikku jyrsijät pistävät tossufutiksessa heitä 16-0 pataan ja ottelu keskeytetään teknisellä tyrmäyksellä ennen täyttä aikaa. Pisteenä iin päälle odottaa pukuhuoneessa seitsemästoista osuma omiin, kun suihkun ovessa roikkuu vessapaperisuikale, johon oli pyyhitty ja jonka alla oli teksti: ”Te ette ole tämänkään arvoisia.” Siihen nöyryytykseen loppuu tossufutis, mutta tästä on vielä pitkä matka sählykentille. Toimii myös niille, jotka eivät tykkää urheilusta.

This Book Just Ate My Dog! edustaa modernia kuvakirjaa, jossa lukijan ja kirjan väliä häivytetään näppärästi. Tälläl kertaa kirja syö lapsen koiran! Voin kuvitella, että ääneen luettuna toimii mainiosti. Ja kyllä tämä on niin helppoa englantia, että taipuu myös huonosti kieltä osaavien vanhempien suussa suomeksi.

Poika ja mekko on niin SUPER, että hämmästyttää se fakta, että en ole vieläkään ihan varma onko tämä vuoden paras Walliams käännös, sillä Lievästi ärsyttävä norsu tarjoaa kyllä kovan vastuksen. Poika ja mekko kestää kuitenkin lukemista paremmin, joten olkoon se sitten kuitenkin parempi. Kirjassa 12-vuotias Dennis on koulun jalkapallojoukkueen maalitykki, mutta häntä kiinnostaa myös muoti. Jopa niin paljon, että hän menee koulun cooleimman tytön, Lisan, rohkaisemana kouluun ranskalaisena vaihto-oppilaana häikäisevässä paljettimekossa ja saa tempauksensa takia kenkää koulusta. Saako poika pukeutua mekkoon ja olla silti sankariurheilija? Lievästi ärsyttävässä norsussa Sami on täyttänyt eläintarhassa ’Adoptoi norsu’ -lomakkeen ja eräänä päivänä hänen ovensa takana onkin…norsu. Olisiko kannattanut lukea myös sopimuksen pienellä painettu osuus?

Kepler62 on ilmeisesti vastaus kaikkien vinkkareiden yhteiseen valitukseen eli tässä on lyhyt, helposti luettava nuortenkirja jota voi lukea melkein iästä riippumatta huonosti lukeville. Helppoutta ilman noloutta ja kuitenkin mukana on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Plussana hyvä kuvitus. Olisi ollut oma suosikkini kahdeksan vanhana, mutta sopii toki paljon isommillekin. Kakkososakin ehti jo ilmestymään ja kolmosta odotellaan jo kuola suupielistä valuen.

Viikinkisolmussa on hitusen siteeksi totta eli viikinkiaikaista elämänmenoa on kuvattu uskottavasti ja kirjassa kätkettyjä aarteita on todella löydetty nykypäivänä. Muuten kevyttä ja mukavaa nuorisoviihdettä johon vähän verenhimoa tulee varsin rajusti kuvatusta viikinkien hyökkäyksestä, jossa veri roiskuu ja ruumiita tulee. Ei perheen herkimmille.

Seitsemäs vieras päättää orpotyttö Agnesista kertovan sarjakuvatrilogian hienolla tavalla.Agnes on Sylvia-tätinsä kanssa vierailulla majuri Orkoloran kartanossa joka on täynnä omituisia ja kiehtovan kummallisia hahmoja. Ai kun alkoi tehdä mieleni lukea trilogia uudestaan kerta istumalta. En nyt jouda vinkkaamaan tätä teille kun täytyykin lukea sarja itse! Päätelkää itse oliko hyvä!

Kirottu kartano jatkaa JiiPee Koskisen Saista ja Liisasta kertovaa sarjaa vallan mainiolla tavalla. Sarjassa on periaatteessa täysin realistinen meininki, mutta jokaisessa tarinassa on pieni nyrjähdys fantasian puolelle. Kirotussa kartanossa serkukset lähetetään sukulaistädin hoiviin ikivanhaan kartanoon ja tietysti kartanossa on…no joku irti. Mukavia lyhyitä, hieman hyytäviä ja ihania fantastisrealistisia tarinoita. Tykkään.

Luke Pearsonin sarjakuvassa seikkailee nuori Hilda. Hildan kotiseutu kuhisee maahisia, mörköjä ja peikkoja. Hilda käyttäytyy luontevasti yllättävissäkin käänteissä ikään kuin peikot olisivat maailman arkisin asia. Kaunista fiilistelyä, hienoa piirrosjälkeä. Hilda ja kivipeikko on kerrassaan bueno lasten sarjakuva!

Puiden tarinoita: Merenkulkija on järisyttävän kaunis kirja. Prinssin äiti on kadonnut. Merille kaiketi, luulee prinssi. Niinpä hänen sieluunsa syttyy pohjaton kaipaus merelle ja saa prinssin jättämään valtakunnan hallitsemisen nuoremmalle veljelleen, mutta unelman täyttyminen saa niin kauniin ja runollisen lopun, että tippa silmässä sai lukea viimeiset sivut. Ehkä vuoden paras kotimainen lastenkirja. Sopii satutunneille myös aikuisille. Ja kertomus sotaa meren taakse pakenevista lapsista on ajankohtaisuudessaan suorastaan hyytävää luettavaa. Primus inter pares, niin kuin latinisti sanoisi.

L niin kuin Leopardi taisi olla sitten vuoden paras kuvakirja. Jos haluatte nostaa mieluummin Koira nimeltä Kissan, niin se on teidän ongelmanne. Tämä onnistui puhaltamaan uutta henkeä niinkin kulahtaneeseenaiheeseen kuin aakkosten opetteluun. Jo niillä eväillä pitää kunniaakin saada!

Virtasen lapset ja pentu ei enempiä esittelyjä kaipaa. Viisi villiä virtasta on yksi parhaista kuvakirjasarjoista tällä hetkellä. Kummittelen Anneli Kannolle kuolemaan saakka, jos hän jättää sarjan kirjoittamisen tähän. Kansa vaatii lisää!


Vuoden parhaat nuorten ja nuorten aikuisten kirjat

Vuoden ensimmäinen kolahtanut lukukokemus oli John Greenin Kaikki viimeiset sanat. Greenistä on tullut Tähtiin kirjoitetun virheen ja sen elokuvasovituksen myötä kuumin nimi realistisen NA-kirjallisuuden  kentällä. Ja miksipä ei. Kirjoissa on kuitenkin nasevaa replikointia, suuria tunteita ja elämänmakua ja kun juonikuviotkin kantavat, niin mikäs näitä on lukiessa. Tämä ei ehkä vienyt samalla tavalla jalkoja alta kuin esikoissuomennos, mutta kirjan rakenne toimii ja nuorten elämäntuskaan voi jopa kaltaiseni vanheneva varis samaistua. Myös aikuisille.

Saga (jota saatiin kuluvana vuonna kaksi osaa suomeksi) menee sarjakuvaosaston positiivisten yllättäjien sarjan kärkeen. Mitään en odottanut, mutta vauhdikas scifi seikkailu, jossa kahden eri rodun edustajat pakenevat palkkatappajia ja robottikuninkaallisia pitää otteessaan. Kuoleman ja väkivallan takana on kuitenkin kaunis tarina kahdesta nuoresta, jotka haluaisivat vain olla rauhassa ja rakastaa toisiaan ja yhteistä lastaan. Kyynel. 

Beasts of Burden: Animal Rites on Sagan ehkä kovin haastaja. Etkö ole lukenut tätä? Voit syyttää vain itseäsi. Tämä on kuitenkin ilmestynyt jo 2010. Beasts of Burden on järjettömän hieno tarina Burdeinin lähiön eläimistä, jotka perustavat x-files hengessä toimivan ryhmän joka tutkii ja selvittää naapurustossa tapahtuvia kummallisuuksia. Ja niitähän piisaa. On muinaisia jumalia palvovia noitia ja ihmissusia, seikkailua, arvoituksia ja huumoria. Kenelle tämä muka ei sovi? No ehkä niille joilta pääse itku kun eläimelle tulee pipi.

Ramboa hehkutettiin uutena Häräntappoaseena, mutta tämän vuoden kotimaisista se ei mahdu edes kuumalle listalleni. Anu Holopaisen Ihon alaiset on sen sijaan SE uusi yläkoulujen pakollinen kotimainen nuortenromaani. Uskokaa hyvällä. Tästä puuttuu se ’mennään maalle jossa on kaikki paremmin’ potaska joka on vaivannut suomalaista kirjallisuutta iät ja ajat. Tässä kirjassa tulevaisuus on täällä tänään ja hyvin katu-uskottava sellainen. Ihon alaisen maailmassa ulkonäkömuokkaukset ovat arkipäivää. Implantti otetaan yhtä luontevasti kuin lävistykset korviin tänä päivänä ja itseään muokkaavat luomuilijat ovat vähemmistöä ja suorastaan friikkejä. Television tositeeveessä tehdään kropanmuokkauksia ilman nukutusta ja kivunlievitystä ja pisimpään mukana kestänyt voittaa. Ja tietysti teinin elämä on pilalla kun vanhemmat eivät salli hänelle omaa muokkausta ennen täysi-ikäisyyttä. Polttava tarve synnyttää kekseliäisyyttä kiertää kaikki esteet ja lopputulos vie synkille vesille kuten odottaa saattaa. Vuoden 2015 paras nuorten aikuisten kirja! SUPER!

Voittolaukaus päättää Kirsi Pehkosen nuoren lätkätytön elämästä kertovan sarjan. Ja hyvin päättääkin. Harmi, että sarja heikoin lenkki on ensimmäinen osa (jonka kansi on kaiken lisäksi kauhea!), mutta muuten sarja on oikein mainio. Hillan yläkoulu on lusittu, lätkä sujuu hyvin ja pingistä jalka-amputoitujen sarjassa pelaavan Nooran kanssa elämä ja kaverisuhteet sujuvat mainiosti. Poikien kuvaan tulo tietysti tuo mutkia matkaan ja niitä on sarjan mittaan oiottu aina kun muilta kiireiltä on ehditty. Sopii myös pojille.

Suosittu kertoo amerikkalaisesta teinitytöstä joka on sosiaalisen asteikon alapäässä ja joka löytää ikivanhan, 50-luvulla ilmestyneen, oppaan, jonka neuvoilla kenestä tahansa teinistä pitäisi tulla kaunis, tyylikäs ja suosittu. Maya päättää ruveta elämään oppaan ohjeiden mukaan ja alkaa käyttämään pitkiä hameita, sukkanauhavöitä ja muita 50-luvun juttuja ja kyllä Mayan elämässä jotain muuttuu. Silleen mukavan posiitivinen self help -kirja ilman coelhomaista paatosta. Toimii.

Etäisten esikaupunkien tarinoita on hankala tapaus sijoitettavaksi. Kirja on muodoltaan kuvakirja, mutta mennenee nuorilta ohi horisontin. Toisaalta minne aikuisten osastolla tämän sijoittaisi? Novelleihin? Paha sanoa. Kirja on sinänsä helmi ja kokonaisvaltainen taide-elämys. Paikoin ihana ja paikoin omituinen. Kuvitus on ehkä hienointa mitä on, mutta välillä kirja jää jotenkin etäisen(!) utuiseksi. Palkintoja ja palkintoehdokkuuksia on tälle alun perin 2008 julkaistulle kirjalle kertyä jo toista tusinaa, mutta yhtään(!) lapsilukijaa tälle ei vielä meidän kirjastoissa ole löytynyt. Siirrän kai aikuisten osastolle jahka keksin mihin sinne. Lukekaa silti. Hieno kirja.

Paretskoin uusin Shell’s Angles (ja beibit) on taas palkintoehdokkaana. Mopojengin elämää sotkeutuu kun Rudi saa kuulla tyttöystävänsä, Hannan, olevan raskaana. Tarina menee eteenpäin vauhdilla kuin viritetty mopo ja vaikka jatko-osaa petataan selvästi, on tässä kieltämättä taas ainesta vinkkaussuosikiksi. 

Kadonnut: Audrey on sikäli erilainen kirja, että yleensä koulukiuaamistapaukset päättyvät kun kiusaaja saadaan vastuuseen, kiusaaminen loppuu ja aurinko taas paistaa. Paitsi ettei paista. Kirja alkaa kun Audrey istuu kotona omassa huoneessaan aurinkolasit päässä eikä pysty kohtaamaan keitään perheensä ulkopuolisia, koska häntä on kiusattu todella pahasti koulussa. Kadonnut: Audrey kuvaa hyvin sitä matkaa jonka koulukiusattu joutuu kulkemaan pystyäkseen käymään edes kaupassa. Koskettavaa. Pahuksen koskettavaa. 

 

Kirjoja tuli tällä kertaa täysi ventti ja jos olisin ollut tekemässä joulukalenteria, olisi ne puuttuvat kolme kirjaa kyllä löytyneet helposti. Vaikka vuosi ei ihan super ollutkaan, oli hyviä kirjoja tarjolla useita ja vaikka ykkössuosikit löytyivät aika kivutta oli kakkospaikalle paljon tunkua. Kyllä näistä kirjoista puhuu mielellään!

 

markku-setä