Vanha kellarissa valittaa

Muistan kun automaatti tuli taloon. Siihen missä ennen oli tiskiltä taakse vievä hihna, jonka päässä harjoittelija lajitteli kirjoja kärryihin. Siitä saakka olemme kuulleet johtajien ja asioista paremmin perillä olevien puhuvan kuinka automaatit vapauttavat meidät kirjastolaiset tekemään niitä tärkeämpiä ja kirjastoammatillisesti vaativampia tehtäviä. Joista toistaiseksi on ollut tarjolla lähinnä kilometritehtaan laaduntarkkailijan tointa. Mutta sinne ammatillisesti vaativampiin töihin ja aitoihin kohtaamisiin asiakkaiden kanssa, on ollut vähemmän aikaa vaikka vinkkauksella, jos millä olisi mahdollisuus todella luoda kirjastolle uusia lukijoita, positiivisia elämyksiä ja innostaa ihmisiä lukemaan. Niin, ihmisiä ne nuoret kuulkaa ovat. Jopa tulevia päättäjiä ja jos heidän kokemuksensa kirjastosta on harmaa, hiljainen ja pölyinen, niin ei varmasti ole kaukana hetki jolloin kirjastosta tulee kulttuurin hauta. Vaaditte epäilemättä todisteita joten täältä pesee ja linkoaa! Eli markku-setä on koonnut kolmen luokan vinkkauksista (Ei, eivät ole minun vinkkauksiani, vaan ujouspuuskaan saaneen kollegani) hieman sitä olennaista kokoon. Palautetta on kolmen luokan oppilaista antanut noin kuusikymmentä eli palauteprosentti on hyvä. Kirjojen nimet ja muut kavaltavat yksityiskohdat on häivytetty, mutta muuten kama on aitoa. Eli tällaista palautetta antoi kolme yläkoululuokkaa joskus kevään 2011 aikana vinkatuista kirjoista ja niitä vinkanneista henkilö(i)stä.

Hieman yleisiä tilastoja vinkkauksista

Kun palautteen luki ensimmäistä kertaa, positiivisen palautteen määrä oli häkellyttävä. Alle kymmenen palautetta kuudestakymmenestä eli noin 15 prosenttia oli sitä mieltä, että vinkkaus on ihan p*******ä (”Ei paljon kiinnostanut, koska en lue kirjoja.”) tai ainakin se sukkaa semisti. (” En innostunut kirjoista, mutta ihan jees.”). Loput olivat sitten joko hieman täpinöissään (” Oli kiva ja kiinnostuin joistain kirjoista. Aion lukea joitain kirjoja.”) tai sitten meni täysin pähkinöiksi innosta ” Oliko kiinnostavaa? TODELLAKI! Teki heti mieli juosta kirjastoon.). Yhdeksää kymmenestä hipova tykkäämisprosentti on tietysti jo aika kova suositus kirjavinkkaamisen puolesta, mutta palautteesta löytyy muutakin. Esimerkiksi erilaiset hymiöt :) ja :D voittivat palautteessa erilaiset surkiot :(  peräti viisitoista nolla! Jos yleisö ei siis riemusta täysin revennytkään, niin ainakin vinkkari oli onnistunut tarjoilemaan heille oppilaiden oman arvioiden mukaan vähintään ” Kiinnostava :)”n tunnin koulutyön lomaan.

Mitä ne nuoret todella sanoivat

Koska tilastot kertovat kuitenkin jotain ei-mistään tai tuskin sitäkään jostain, niin mitä ne yläkoululaiset sitten to-del-la sanoivat? Seuraavassa lisää sensuroimattomia kommentteja Kirja Vinkkarin työstä: " Oli kiva ja kiinnostuin joistain kirjoista. Aion lukea joitain kirjoja. :)”, ” Kirjavinkkausta oli kiva kuunnella. En itse pidä kamalasti kirjoista, mutta vinkkaus herätti mielenkiintoni.)”,  ” Ilman häntä [=vinkkaria] en olisi kiinnostunut kirjoista.”, ” Kerroit todella kiinnostavasti kirjoista ja jäi sellainen kutina että on pakko lukea.”, ” Tyhmää, ku ei kertonu juonta. Se jätti kesken!

Kommenteissa oli kaikkea sikasuperhuippumahtavan ja kiviäkin kiinnostaa väliltä. Enimmäkseen sieltä innostuneesta päästä, mutta toki sellaista laimeaa ’Ei tää nyt ehkä ihan paskaa ollut’ -arvostelua oli myös. Kirjoja kehuttiin myös nimeltä ja kun yksikin kirja sai puolentusinaa mainintaa, niin onhan vinkkaus iskenyt kuulijoihin kunnolla. Siispä kaikille kuntien päättäjille ja kirjastonjohtajille muistutukseksi: Älkää päästäkö automaattien rutiineista vapauttamia kirjastolaisia kilometritehtaalle, vaan laittakaa heidät vinkkaamaan! Mitä vain: musiikkia, kirjoja, sarjakuvia tai vaikka kaikkea yhdessä. Laittakaa heidät vinkkaamaan vanhoille ja nuorille, isoille ja pienille, kirjavinkkari on kaikkien kaveri.

Sen salaperäisen Jonkun Muun saamasta aidosta vinkkauspalautteesta jutuksi koonnut markku-setä

P.S. Kommentteihin tulee hieman lisää aitoa palautetta pureskeltavaksi.