Kirjavinkkari Porista päätti kirjoittaa myös ja tässä olen. Heippa kaikille. Minä olen juuri se, joka ei koskaan aikonut blogia pitää, mutta....

Mietin joskus monien muiden vinkkarien tavoin, missä vaiheessa vinkkauskaartani olen. Se taisi olla kaikkien tuntema antitäti, joka asiasta mainitsi blogissaan. Nyt huomaan tippuneeni jonnekin kaukaiseen laaksoon.

En saa luettua, en saa otetta kirjoista. Kaikkien muiden tapahtumien takia vinkkaus on jäänyt hiukan taka-alalle ja nyt huomaan olevani hiukan hermona. Kuukauden kuluttua lähden vinkkauskíertueelle kirjastoautoon. Mitä jos en tokene siihen mennessä? Mistä saisin uuden innon? Pitääkö vaihtaa vinkkauskokoelma täysin uuteen, jotta saan uutta potkua?

Olen vinkannut muutaman vuoden, "erikoistunut" teiniangstiin ja rakastunut kasiluokkalaisiin. Silti suurin käyttäjäryhmäni taitaa olla edelleen kakkoset tai kolmoset. Ihan luonnollista. Toisaalta helppo ryhmä, toisaalta sellainen, että pitäisi olla kunnon tatsi, että jaksaa vinkata esim. 4 ryhmää peräperään. Huuh.

Hätä ei ole tämännäköinen vaan punainen pyöriäinen. Sain nimittäin yhteydenoton ja jonkinlainen projekti taitaa olla työn alla. Mahdollisesti se alkaa jo tuossa ensi kuun vinkkaussessiossa, joten se voi olla juuri se juttu, mikä saa minut innostumaan.

Mitä aion vinkata? Jotain tällaista mietin, kun kyseessä on 1-4 lk:t.

Väinö ja rotta -sarja
Legenda Pottu Mäkisestä ja muut legendakirjat
Prätkäjengi (kaikista kommenteista huolimatta tai ehkä juuri siksi)
Priorin Lili Väkevä
Keltanokasta ainakin Aapo, Murisevassa metsässä, ehkä Urho
Kirjavasta kukosta Samuli, Rouslain (Ella jätettävä suuren suosion takia pois)


Aika uutta tuotantoa kaikki. Samalla kun vinkkaan, koitan tietysti mainostaa kirjastoa niin paljon kuin mahdollista. Eli en ole klassikkovinkkaaja. Mutta toisaalta Risto Räppääjiä tuskin on hyllyssä niin monta, että voin edes haaveilla ottavani niitä mukaan.

Lisävinkkejä otan mielelläni vastaan. Varsinkin sellaisista kirjoista, mitä en ole lukenut, hih. Oletteko muuten törmänneet sellaiseen, että monessa lastenromaanissa on liikaa sivuja? Siis tekstinä olisi ihan mieletön vinkkauskirja, mutta liian pitkä eka-tokalle ja ehkä kolmannelle. Pitäisikö vinkata erikseen opelle kirjoista, mitä voi lukea ääneen?

Näihin mietteisiin, kiitos kun saan olla mukana
Arja-täti