maanantai, 2. huhtikuu 2012
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...
Kaikki järjestelyt menivät aikataulussa, mutta seminaariaamuna kymmenen yli kuusi aamulla puheenjohaja heräsi puhelimen tekstiviestiääneen ja siellähän odotti päivän ensimmäinen takaisku, yksi luennoitsijoista oksensi parhaillaan sisuskalujaan pönttöön ja samaan viemäriin valui myös meidän ensimmäinen ohjelmanumeromme. Junamatkan aikana läheteltyjen tekstiviestien ja puhelinsoittojen jälkeen olimme ratkaisseet ongelman järjestämällä korvaavaksi ohjelmaksi paneelikeskustelun päivän teemoista. Pienenä miinuksena tietysti se, että ainuttakaan panelistia ei vielä ollut kasassa. Harhautuksilla, petoksilla, pakottamisella, uhkailulla, anovilla katseilla, lipevällä nuoleskelulla ja muuten vain antamatta kavereille mahdollisuutta kieltäytyä sai pj viimein panelin verran vinkkareita kasaan. Hetken tunnelmia kuvasi kollega aika osuvasti: "Vaikka kaikki on mennyt pieleen eikä ole mitään tietoa miten paikkaus onnistuu, niin ei edes jännitä." Jep, vinkkari saa tottua kaikenlaisiin yllätyksiin, eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun joku sairastuu kesken reissun eli turha huolehtia. Kaikki kyllä järjestyy ja niin myös järjestyi. Panelistit olivat ikään kuin olisivat valmistelleet juttujaan pitempäänkin ja saimme yleisöltäkin oikein mukavasti kysymyksiä ja keskustelun avauksia.
Mamu-vinkkari oli esteytynyt myös, mutta onneksi Ritva oli paikalla ja selvisi hommasta oikein mukavasti. Ja kiitokset tietysti myös muille esiintyjille eli Matille ja Sylvialle. Riihimäellä oli oikein mukavaa ja heillä oli suorastaan häkellyttävän paljon vinkkareita ja vinkkaaminen oli suorastaan huomiota herättävän luonnollinen osa talon toimintaa. Tästä Vinkkariyhdistys ja sen pj nostavat hattua ja kiittävät isäntiä hyvistä järjestelyistä ja kahvituksesta. Toivottavasti järjestämme koulutuksia vastakin yhdessä!
markku-setä
Kommentit