Tämän vuoden vinkkausviikot alkavat olla ohi. Tätä tekstiä kirjoittaessani en vielä tiedä, mikä kirja on valittu Junior Finlandia -voittajaksi, joten siitä ei sen enempää. Mutta mainitaan nyt se vielä, jos joku vie vielä tiedä, että vinkkausviikkoja vietetään joka vuosi aina siitä, kun Junior Finlandia ehdokkaat julkaistaan siihen saakka, kunnes voittaja valitaan. Eri vuosina on nostettu eri asioita esille. On puhuttu vinkkauksen työajasta, tehty videovinkkauksia, haastettu kirjailijoita mukaan ja tehty ihan sitä oikeeta vinkkaustyötäkin. Tänä vuonna kirjoitettiin postikorttiin. Saitko kortin?

Tänä vuonna liikkeelle lähdettiin perinteitä kunnioittaen. Usein vinkkausviikot ovat somepainotteisia ja tänä vuonna halusimme jotain muuta. Ehkä kaikki tämä hitailu, kotoilu ja hyggeily sai meidät yhdistyksessäkin miettimään, olisiko aika pysähtyä kirjan äärelle. Siksi päätimme  lähteä vinkkauksen pariin vähän eri kulmasta. Eli lähettämällä postikortin, jossa on vinkki. Ja kuten Esko hyvin Ylen kultakuume -ohjelmassa sanoikin, kortti on konkreettinen juttu, jonka voi ottaa vaikka kirjastoon mukaan eikä se huku bittiavaruuteen. Näin kommentoi myös pienen kortinsaajan äiti. Häntä harmitti, ettei ollut videoinut sitä hetkeä, kun tyttö sai tietää, että sai kortin, koska se oli herättänyt niin suurta innostusta. Kortin kanssa aikovat käydä yhdessä kirjastossa. Milloin itse olet viimes saanut kortin?

Miten vinkkausviikot sitten käytännössä hoidetaan? Tänä vuonna edellisvuosien tapaan teimme mediatiedotteet ja hyvin vinkkaus pääsi mediaan. Esko siis kävi Ylen Kultakuume -ohjelman vieraana ja samalla viikollahan (yhdistyksen hallituksessakin ollut) supervinkkari Pirkko Entressen kirjastosta oli Yle uutisissa puhumassa lastenkirjallisuudesta ja vinkkauksesta. Huikeaa!

Tiedotteen lisäksi kävimme postissa. Kukin hallituksen jäsen valitsi korttinsa ja merkkinsä ja sen, kenelle haluaa yhdistyksen nimissä tai yksityishenkilönä lähettää kortteja. Ja niitähän lähti. Kouluille, kirjailijoille, medialle, bloggareille, ystäville, naapureille, sinulle ja sinullekin. Ja arvaas mitä, arja-täti sai ainakin yhden kortin! Vähänkö ylläri!

Hienoa oli myös seurata, kuinka useat kirjastot ja vinkkarit lähtivät mukaan tempaukseen. Ainakin Porista, Uuraisilta, Kaustisilta, Mikkelistä ja Joensuusta lähti vinkkikortteja. Varmasti moni muukin lähti mukaan, mutta kaikkia ei tietysti tarvinnut meille raportoida.

Vinkkausviikot haluavat nostaa niin lasten ja nuorten kirjallisuutta kuin kirjavinkkauksen näkymistä kaiken yleisön tietoisuuteen. Sen lisäksi, että vinkkaamme, haluamme puhua vinkkauksesta ja kertoa, mitä se on. Ja tällaiset tempaukset ovat aina hyvä kohta vähän nostaa sitä omaa häntää.

Mikä voisi olla ensi vuoden teema? Millä sinä haluaisit nostaa vinkkausta? Tai miten? Vuosi aikaa miettiä.

raportoi arja-täti

p.s. tästä linkistä pääset katsomaan vinkkariyhdistyksen instagram-kuvia (myös ilman tunnuksia)