Kirjavinkkariyhdistys haluaa koota siipiensä suojaan niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin vinkkavia jäseniä. Kirjavinkkaus aikuisille on kuitenkin jäänyt hiukan taka-alalle, eikä asiasta pidetä niin kovasti melua. Lukupiirit ja kirjallisuuskeskustelut ovat kuitenkin todella suosittuja, joten tilausta olisi.

Sain keväällä pyynnön vinkata aikuisille, seurakunnan lähetyspiiriläisille lähetysaiheista kirjallisuutta. Lähetyskirjallisuus oli minulle täysin uusi ala, joten kesän aikana tutustuin kymmeneen kirjaan ja opin paljon itsekin. Nyt takana on ensimmäinen vinkkaus kolmesta ja huomaan, kuinka palkitsevaa on vinkata myös aikuisille.

Vinkatessani lapsille ja nuorille haluan olla samalla tasolla kuulijan kanssa, en ole täti, joka nousee korokkeelle ja kertoo, kuinka hyvää kirjallisuutta tämä on. Aikuisryhmälle halusin kertoa tämän saman. Esittelin kirjat sellaisena kuin minä ne koin, en pitänyt esitelmää siitä, millasta kirjallisuutta kirjastosta löytyy.

Tässä lista kirjoista, joita esittelin.

Evensen, Sigmund: Salatut sanat, Wycliffe 2006

Hirvilammi, Kaarlo: Tarinoita Livingstonevuorilta, Suomen lähetysseura 2009

Joly, Reona Peterson: Huomenna kuolet, Päivä 2008

Könni, Anneli: Armonkoti: Turvapaikka Thaimaassa, Suomen lähetysseura 2008

Mankell, Henning: Tulen salaisuus (2008) ja Tulen arvoitus, WSOY 2009

Palmu, Heikki: Panssariniitty: ulkosuomalaisen päiväkirja, Suomen lähetysseura 2008

Viitanen, Miina: Matkalippu Mordvaan, Uusi Tie 2007

Luterilaisen Suomen loppu? Kirkko ja monet uskonnot, Edita 2009Arja-täti

Edit: Nyt kun kolmaskin vinkkaus on ohi, voin kerrata hiukan tuntoja.
Taisin oppia tästä vinkkauksesta enemmän kuin milloinkaan ennen. Huomasin sen, että kuulijat olivat kiinnostuneita enemmän juuri minun mielipiteistäni kuin yleisestä luennosta. Sitä pitäisinkin vinkkauksen vahvuutena verrattuna "klassiseen kirjojen esittelyyn".


Kun vinkkaus on tuttua, uskaltaa vinkata hiukan sellaistakin, mikä ei aiheeltaan ole niin tuttua. Tässä tapauksessa lähetystyö kun oli minulle täysin vieras ala. Mutta kun innostuu puhumaan ja kun vielä kuulijoissa on alan asiantuntijoita, vinkkauksesta kehkeytyy todella intiimi ja hyvä keskustelu.

Kirjaston "ulostulo" sai hyvän vastaanoton. Kirjastoasioista juteltiin ja minulle jäi tunne, että tämän jälkeen kirjasto tuntuu kuulijoista ehkä hiukan tutummalta ja uskaltautuvat kysymään sellaistakin, mitä eivät vielä ole kysyneet neuvontatiskiltä. Aina kun tuntee jonkun henkilökohtaisesti, on paljon helpompi asioida.


Arja-täti