Nyt kun on kulunut jokunen hetki siitä, kun koulun penkistä on pääsyt eroon, niin jatko-opinnot eivät tunnu enää pysyvästi laskuista pois suljetuiksi. Tällä reissulla on tullut suoritettua kiertue-elämän lyhyt oppimäärä ja kulutettua aikaa sillä pöydän toisella puolella. Sillä opetuspuolella. On oikeastaan aika hassua, että hurja keskinäinen kilpailu vinkkaustilanteissa antaa luontevasti tilaa kanssavinkkarin tukemiselle. Se perinteinen pieni perfektionisti tahtoo nostaa päätään jokaisella jokaisen koulutuksen jälkeen ja aina kaikki irvistelevät kuinka 'olisin voinut tehdä tuon ja tuon paremmin ja siinäkin kohdassa olisin voinut petrata...'  Ja heti kaksi mukana kulkevaa palkattua tukihenkilöä kehuu kuinka hyvin ja hienosti esitys meni ja kuinka minkäänlaista epäröintiä tai tyrimistä ei yleisön puolelle näkynyt lainkaan sanoi satunnainen Setäti mitä tahansa. Hauska ristiriita, että se mikä kouluttajasta tuntuu fiaskolla näyttäytyy kavereille pätevänä esiintymisenä.

markku-setä