Allekirjoittanut oli jälleen käymässä Sastamalassa Kirjasilla. Lasten- ja nuorten kirjapäivät on mukava tapa olla töissä. Tai ainakin vähän niin kuin töissä. Päivä on enemmän hengailua ja vaikutteiden etsimistä kuin ota rypyssä ja kainalot hiessä puurtamista. Toisaalta joka reissulta on jäänyt jotain hyödyllistä mukaan ja ainahan ammatillisten kontaktien solmiminen on hyvästä, joten pomo ei pahemmin ole kitissyt osallistumisestani.
Tänä vuonna päätarkoitus oli katsastaa kirjavinkkauksen sm-kisat ja vaikka osallistujia ei ollut montaa, niin uusia ideoita tuli heti ja monta. Vaikka kitaraa en osaa soittaakaan, niin nuoren miehen vinkkaus sai mieleeni ajatuksen, että tuota olisi joskus kiva kokeilla. Laulanhan minä vinkkauksissa vaikka sitä en osaa vähääkään, kai se kitaransoitto menisi siinä sivussa. Tai ainakin, jos kaksi sointua opettelisi ja hyvän ja katu-uskottavan otteen kitarasta edes :-p
Saman kirjan vinkkaaminen lapsena, isosiskona ja aikuisena oli myös kiva idea. Itse ehkä kokeilisin sitä parivinkkauksessa, jossa homman voisi vetää saumattomammin, mutta toimihan se ihan kivasti soolonakin. Kaikista esityksistä jäi päällimmäisenä mieleen, että ne ajat ovat kaukana takana, jolloin suomalaisen tunnisti siitä, että se ei puhunut toiselle suomalaiselle mitään, mutta kysyi ulkomaalaiselta, että mitä mieltä olet meistä suomalaisista. Kaikki esiintyjät olivat lavalla luontevia, esiintymisjännityksestä ei näkynyt merkkiäkään ja ulosanti ja esiintyminen olivat parasta A-ryhmää. Kirjavinkkauksen tulevaisuus näyttää valoisalta ja hienolta.
Muitamaininnan arvoisia asioita oli tietysti kirjan lukeminen ääneen. Kuuntelin Pinokkiota italiaksi ja luin italialaiselle samaa kirjaa italiaksi. Kohteliaana miehenä hän ei nauranut minulle, vaikka aihetta ehkä olisi ollut. Ja kirjasairaalan olen jo pari vuotta ajatellut laittaa pystyyn johonkin sopivaan tapahtumaan, jotta lapset pääsevät näkemään millaista se kirjojen korjaaminen oikeasti on. Mutta koska valokuvaamiseni jäi puolitiehen ja lopuistakin kuvista suurin osa epäonnistui, päätän tämän postauksen näihin tunnelmiin.
markku-setä
Kommentit