Jälleen uusi paikka takana. Aamu alkoi Temmeksellä, Oulun kupeessa jossa vedimme kolmestaan vinkkejä 4.-6. luokkalaisille. Ja suoraan rikospaikalta tavarat autoon ja kiireesti Tyrnävän Kirkkomännikön koululle jatkamaan show'ta. Tyrnävällä vinkkasimme kolmestaan auditoriossa ja paikalla oli aina koko ikäluokka kerrallaan. Muutamia kymmeniä muksuja siis kerrallaan. Auditoriossa alkoi löytymään aivan uudenlainen tuntuma vinkkauksiin. Taistelevat metsot, eikun Setädit siis, vinkkasit kukin vuorollaan ja keskinäinen kilpailu piiskasi meitä jokaista vuorollaan entistä parempiin suorituksiin. Matin Kiekkotähti vinkkausta mukaillen, jos ensimmäinen ottelu(=vinkkaus) oli niukka voitto Norjasta, mutta toisessa ottelussa olimme liikkeellä paremmalla jalalla ja lyhyet ja terävät vaihdot pitivät tempoa yllä ja joukkue hitsautui paremmin yhteen pelien edetessä.

Jotenkin omaa vinkkausvuoroa odotellessa oli luontevaa ulvoa kuin susi, jos kaverin vinkkauksessa sellainen mainittiin. Supermarsun tylyt tuomarit oppivat myös tarvittavaa nöyryyttä kirjavinkkarilta ja Roomalaisten sotilaiden rangaistuksissa vinkkareiden nahka venyi ja paukkui melkein yhtä paljon kuin opastettessa kuinka selviytyä, jos karhu tulee metsässä vastaan. Oli mahtavaa kun saattoi heittäytyä leikkimään ja saattoi todella eläytyä yhdessä yleisön kanssa kirjavinkkeihin. Ja kun jokainen vinkkari yritti vuorollaan aina pistää hiukan edellistä paremmaksi ajoi keskinäinen kilpailutunnelma koko joukkuetta yhä parempiin suorituksiin.

Vinkkauspäivän kruunasi ehdottomoasti viitosluokkien vinkkaus, jonka päätteeksi olimme jo kokoilemassa kirjoja kasaan ja henkisesti jo lähdössä tutustumaan Tyrnävän kirjastoon, kun koululaiset tulivatkin takaisiin auditorioon. He olivat vain hakeneet kynät ja paperia ja tulivat joukolla pyytämään meiltä nimikirjoituksia!!! Ääni liikutuksestä väristen , kyyneleitä nieleskellen ja kynä tuskin kädessä pysyen kirjoittelimme nimmareita ja kerroimme samalla vielä pikavinkkejä esillä olleistä kirjoista joita emme olleet ehtineet vinkata. Tällaisen hetken takia olisimme olleet kyllä valmiita ajamaan vaikka ilman palkkaa vapaapäivänä etelä-Suomesta Tyrnävälle ja takaisin. Vieläkin silmäkulmassa kimmeltää jotain kosteaa ja ääni on liikutuksesta käheänä kun vain muistelemme tuota palkitsevaa hetkeä. Jos joskus ihminen ja erityisesti kirjastotäti voi kokea onnistumisen elämyksiä ja työn iloa, niin juuri tänään meillä oli _the_ hetki.

Ja vielä lopuksi. Hyvät kirjastoihmiset. Tehkää pyhiinvaellusmatka Tyrnävän kirjastoon. Kirjasto on sijoitettu vanhaan, peruskorjattuun myllyyn ja se on fantastinen! Avara ja valoisa yhdistelmä vanhaa puurakentamista, moderniutta ja kirjaston ja sosiaalisen tilan yhteiseloa on i h a n varmasti poikkeamisen arvoinen. Kiitos myös oppilaiden lisäksi Arjalle vierailun järjestämisestä ja organisoinnista.

Kirjavinkkarikiertue vaikenee, mutta vain hetkeksi.