Vuoden 2008 vinkkaussaldo on niin mahtava, että mietin jo tosissani käyttäisinkö enemmän titteliä kirjavinkkari kuin kirjastovirkailija. Tälle vuodelle olen ehtinyt heittää jo yhden viikon vinkkauskeikan ja lisää tulossa. Huomaan vinkkaavani työkseni.

Tämä vuosi on mennyt siis vinkkausten järjestelyissä. Väliajoilla olen istunut orpona kotiosastolla ja miettinyt, mitä muuta kirjastossa voi tehdä kuin vinkata. Ja lukea. Ja tehdä listoja, mitä aikoo vinkata. Ja kerätä kirjoja vinkkauskiertueelle. Olen siis unohtanut kaiken. Olen vinkannut jo itsenikin?

Huomaan siis olevani yhä enemmän kirjavinkkari. Luulin - tyhmä, tyhmä - että tänä vuonna vinkkaus on jo sen verran kulunut sana, että tuskin sitä niin paljon halutaan. Kuinkas sitten kävikään? Sivukirjastot kilpaa soittelevat, missä ja milloin ja meille kans. Juu, mielelläni minä tulen. Ja taas uusia koululaisia, uusia kirjoja.

Täytyy siis lukea, muuten alkaa omat vitsit jo kyllästyttään. Toivon kuitenkin, että uutuuskirjoja ei tulisi ihan hirmuvauhdilla, sillä hyllystä löytyy niin paljon muiden vinkkareiden kertomia huippuja, että niitäkin voisi lukea.

Olen siis kaulaani myöten jo vinkkari. Mitenhän tätä voisi käyttää hyväksi? Siis tätä suosiota. Mietin, vieläkö viiden vuoden päästä kierrän samalla tavalla vai onko sitten jo jokin uusi juttu, mikä myydään kouluille ja opettajille?

Mietiskelee vinkkari-Arja