Etelän varekset kokoontuvat ja matkustavat

Jälleen kerran aamulla kello viisi herätessäni mietin, että selviäisin elämästä ja etenkin työstä helpommin, jos olisin passiivinen kuluttaja, joka ei halua kehittyä eikä osallistua koulutuksiin. Mutta jo rautatieasemalle ehdittyäni suonissa virtasi jo kupliva ja iloisen odottava tunnelma kuten aina koulutuspäivinä minulle käy. Se vain virkistää ruumista ja mieltä kaikesta vaivannäöstä huolimatta osallistua koulutuksiin, nähdä kollegoita, puhua kirjastoa, vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia sekä oppia hieman lisää omasta työstä! Liekö vika minussa vai onko maailmassa virhe, mutta nytkin matkan viimeiset vaivat unohtuivat kun junan vaihdon jälkeen kohtasin Espoon kollegan ja innostuimme puhumaan lastenkirjastoa niin, että olimme hurauttaa Seinäjoen ohi.

Asemalla meitä oli vastassa suurvinkkari marlee, joka oli ystävällisesti tarjoutunut tulemaan meitä asemalle vastaan. Kiitos marlee-mummalle kuljetuspalveluista ja anteeksi se meidän salakavala palkitsemisesi ja kukittamisesi julkisesti.

Eskon junaretki

Minä puolestani lähdin kohti Seinäjoen lakeuksia jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä tiistaina. Tiistaiaamun päivystin uskollisesti kirjastomme asiakaspalvelutiskissä ja siitä singahdin 15.10 Rovaniemeltä lähtevään junaan. Matkaseuraksi olin valinnut Stephen Kingin teoksen 22.11.63 siitä syystä, ettei se ainakaan pääsisi loppumaan vallan kesken. Aika liki 900-sivuisen järkäleen kanssa sujui rattoisasti ja Seinäjoen ytimen saavutin illalla vähän ennen yhdeksää. Tuosta hetkestä 12 tuntia eteenpäin olin jo paikallistanut Seinäjoen kaupunginkirjaston Jaaksi-salin. Huomasin, että jos lähtee 18 tuntia ennen koulutuksen alkua, on ensimmäisenä paikalla. Ennätinpä vielä ennen koulutuspäivän alkua käydä tutustumassa Seinäjoen kaupunginkirjaston uusiin upeisiin tiloihin.

Olen kerran aiemmin ollut koulutuspäivässä, jossa Kirjavinkkariyhdistys on ollut mukana. Tiesin siis jo lähdössä, että koulutuspäivästä tulee mielenkiintoinen ja laadukas. Enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa. Mukaan tarttui mahtavia vinkkejä ja uusia näkökulmia vinkkaukseen sekä esiintymiseen. Erityisesti testiin menee Marko Kokon vinkki, miten saa jännityksen pois ennen esitystä. Kuuleman mukaan siihen tepsii, kun työntää seinää voimiensa takaa, tätä täytyy siis testata! Myös musapelien käyttö musavinkkauksessa ja musiikin opetuksessa synnytti mieleeni mahdollisesti käyttökelpoisia ideoita. Lisäksi minua kiehtoi Minttu Tervaharjun puheenvuoro paheksutuista lasten- ja nuortenkirjoista, sillä minua on aina kiinnostanut ns. ”kielletyt” ja kohua nostattaneet kirjat. Tämä vinkkari sai siis paljon hyvää kotia viemisiksi.

Puheenvuorojen välipaloiksi oli ohjelmaan ripoteltu vinkkausdemoja. Täytyy todeta, että mestari on mestari. Näin nimittäin ensimmäistä kertaa Marja-Leena Mäkelän vinkkaavan ja sain kokea sen mistä olen ennen monesta suusta kuullut: hän on todellinen ammattilainen. Muut vinkkausdemot toteuttivat paikalle kulkeutuneet Kirjavinkkariyhdistyksen jäsenet. Eli myös minä, jonka hullunrohkea yritys draamavinkata ensimmäistä kertaa koskaan koki kolauksen jo siinä vaiheessa, kun juuri sitä ennen oikea draamavinkkari oli lyönyt leukani lattiaan näyttämällä kuinka asiaan perehtynyt hoitaa pisteet kotiin. Vinkkausdemojen loppuhuipennukseksi kirjavinkkariyhdistyksen puheenjohtaja Markku Kesti vielä hemmotteli paikalla olevaa yleisöä tarjoamalla pienen teaserin siitä, mitä vinkkariyhdistyksen hallituksella on mielessä vinkkausviikoille.

Erinomaisen koulutuspäivän olisi huipentanut vielä opastettu vierailukierros Seinäjoen kirjaston upeisiin tiloihin, mutta tuossa vaiheessa katsoin paremmaksi lähteä etsimään evästä kotimatkaa varten. Kotiuduin loppujen lopuksi keskiviikkoiltana noin 11 aikoihin, mutta pitkäksi venähtäneet reissupäivät eivät tuntuneet missään, kun mukaan tarttui paljon käyttökelpoista tavaraa ja kaupan päälle vielä iloinen mieli.

Puhis jatkaa asiasta ja asian vierestä

Esko avasi jo hieman koulutuspäivää ja samaa mieltähän sitä täytyy olla. Yhteistyössä Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmän, paikallisen Ely-keskuksen ja Seinäjoen kirjaston kanssa oli saatu koottua erinomaisen koulutuspäivän. Kiitokset myös Terhi Piikkilälle joka  oli yhdistyksen edustajana hoitamassa koulutuspäivän suunnittelua ja toteutusta.

Ja kuten aina, saimme koulutuspäivästä paitsi virikkeitä ja ideoita omaan arkiseen aherrukseen, niin matkaan tarttui uusia koulutusideoita. Uutena ideana työn alle joutui improvisaatiokoulutus. Kenties yhdistettynä jo jonkin aikaa suunnitteilla olleeseen mokakoulutuspäviään.Tästä ja muista koulutuspäivistämme voit saada lisäinfoa seuraamalla kirjavinkkariblogia tai yhdistyksemme fb-sivuja, josta voi myös bongailla kuvia Seinäjoelta.

 

Päivittelijöinä pj ja tiedotusvastaava eli Markku ja Esko