Lähdin melkoisella pikahälytyksellä Educa-messuilemaan. Elämysmatkoja tarjosivat siis Helmet-kirjastot, mukana myös vinkkariyhdistys sekä Suomen kirjastoseura. Tiiviisti kuin sardiinit purkissa, mutta kivaa oli. Mukana oli siis yhteessä 14 työntekijää ja meiltä yhdistyksestä Ilmasen Pirkko, joka meiltä tätä koordinoi sekä Saineen Reetta ja minä Arja-täti. Ja väkeä piisasi. Perjantaina liki 5600 kävijää ja lauantaina yli 9500.
Elämysmatkat, jossa jaoimme kirjavinkkejä, lehtiä, pinssiä, kyniä, kirjanmerkkejä ja kerroimme kirjastosta. Vinkit meni käsistä. Pinssejä ei ehditty tehdä niin paljon kuin olisi mennyt ja tarviikkeet loppuivat lauantaina. Kynät, kirjanmerkit ja lehdet menivät myös.
Itse seisoin siis tiskin toisella puolella keskellä käytävää olkihatun kanssa, joka sisälsi 4 erilaista matkalippua. Jokaisessa lipussa oli viisi vinkkiä. Aiheena: eläimet, klassikot, taikaa, pelejä. Itselläni kului eläinkirjat eniten, koska siinä kuvakirjoja ja helppolukuisia. Törmäilin eniten siis alkuopetuksen opettajiin. Fantasiaa eli taikoja meni myös hyvin ja toiseksi eniten puhuinkin yläkouluopettajien kanssa. Jos jotain olisi tehnyt toisin, niin vielä yksi kategoria olisi ollut hyvä eli kirjat, jotka soveltuvat erityisluokille. Niitä kysyttiin jonninverran.
Kuva: Arja-täti
Kirjavinkkaus oli tuttua, en tainnut kuullakaan kenenkään sanovan, että mitä. Osa opettajista vei vinkit mukanaan koulukirjastonhoitajalle, osa lupasi viedä luokkaansa ja useat aikoivat heti lainata kirjoja. Hienoa. Sillä se oli tarkoituskin. Tarkoituksella vinkeissä oli suht uusia kirjoja. Paitsi klassikoissa.
No, millaisia ne opettajat sitten olivat?
Puuhelmiä, värejä, isoja käsilaukkuja, mutta geometrisiä tukkamalleja ja siistit silmälasit. Jaa, ei tässä pitänyt puhua ulkonäöstä. Hauska oli seurata ihmisiä ja siitä pidin, että suurimmalla osalla oli nimikyltti. Pystyi nopeasti katsomaan ainakin sen, mistäpäin Suomea on. Eli Hollolan alakoulun opettajalle en alkanut vääntään rautalangasta vinkkausta ja porilaisille tajusin hymyillä tuttavallisesti, vaikken millään muistanut, että mistä tunnetaan.
Kuva: Pirjo Sallmen
Sen verran kiirusta oli, että vaikka vr oli aikataulussa, en todellakaan ehtinyt kiertää mitään muuta ständiä kuin omamme. Mutta kirjasto sai todella paljon hyvää palautetta ja ihmiset puhuivat mielellään kirjoista ja lukemisesta. Ei siis mitään pakkomyyntifiilistä tai tyrkyttämistä. Enemmänkin niin, että hatusta vedettiin vinkkejä joka puolelta enkä ehtinyt kaikille edes sanoa ole hyvä.
Tällainen messuilu tekee aina hyvää. Jos se, että tapaa ihmisiä eri puolilta Suomea ja huomaa, että mehän vinkataan ihan samoja kirjoja ja lapset ja nuoret ovat ihan samanlaisia joka puolella. Vaikkei siinä messuhulinassa ehtinyt juuri muuta kysyä kuin, että oletko ehtinyt syömään. Ja taas mentiin.
Hieno kokemus.
Ollaankohan me ensi vuonna mukana,
kyselee Arja-täti
Kommentit