Dynaamisen Duon tie vei tällä kertaa Tampereen kupeeseen Ylöjärvelle. Reissua varten olimme kaivaneet ihan uusia vinkattavia sarjakuvia tomuisita varastoista. Vanhoja kaivoimme esiin, koska meiltä oli nimenomaan pyydetty yhtä klassikkovinkkaussettiä ja mehän vinkkaamme mitä tahansa. Joskus jopa mitä pyydetään kuten tällä kerta. Ylöjärveä varten kaivoin naftaliinista vanhan kunnon Nyrok Cityn, joka paitsi esittelee Mauri Kunnaksen ajalta jolloin hän oli ROCK! Kyseinen 2086103.jpg päätyi settiimme sisältämänsä Ylöjärveläisbändin biisiin tehdyn sarjakuvantakia. Ilkeänä kirjavinkkarina en paljasta bändiä enkä biisiä, vaan kerron ainoastaan, että vastaus on ilmeinen kaikille, jotka ovat lukeneet kyseisen albumin;)
Vinkkasimme toki samoja teoksia joita olemme vinkanneet paikkkunnalta toiselle, kuten Spiegelmanin 2086141.jpg ja Keiji Nakazawan 1558513.jpg. Nämä teoksethan ovat paitsi modernin sarjakuvan kulmakiviä, niin myös meidän vinkkauksiemme peruskauraa alusta saakka. Näitä me molemmat vinkkaamme, jos vain yleisössä ei ole pieniä lapsia. Tämä on ollut meidän vinkkauksiemme sellainen hieman heikko kohta. Jos yleisö on ala-asteikäistä, niin entäs mitä sitten vinkataan? Suuri osa opettajista ja kirjastonhoitajista kun tahtoo mieltää sarjakuvat lasten jutuksi ja tarjoaa meille kovasti nuoria luokkia ja lapsille on to-del-la vähän sellaista hyvää sarjakuvaa joka ei ole ilmeistä. Aku Ankka, Marsupilami, Lucky Luke, Tintti ja Asterix ovat tietysti hienoja sarjakuvia, mutta mitä vitsiä näitä on enää vinkata? Kaikki tietävät jo ne ja meidän päätavoitteemme on aina ollut uusien ja tasokkaiden elämysten esiin nostaminen. Ja tietysti esitellä sarjakuvaa monipuolisena ja monikasvoisena taiteenlajina, jossa on paljon erilaisia hienoja tekijöitä joihin todella kannattaa tutustua. Mutta vaikka ylöjärvellä saimme vinkata suosikkikohderyhmällemme eli 8.-9. -luokkalaisille, niin silti pidimme keikan jälkeen palaveria, jossa pohdimme paitsi mitä uusia hyviä, mutta huonommin tunnettuja lasten sarjakuvia meidän pitäisi ottaa ohjelmaamme, niin myös mitä muita uusia sarjakuvia meidän pitäisi ottaa ohjelmistoomme ja mitä erikoissettejä voisimme tarjota kyselijöille.

Mutta takaisin Ylöjärvelle. Päivän ensimmäinen setti käynnistyi perinteiseen tapaan 'Robin' Karjalaisen  keikkaklassikoiden äidillä ja jälleen yleisö sai kuivailla silmäkulmiaan, kun matti kertoi 2086137.jpg ja erityisesti pienestä punatukkaisesta tytöstä. *sniff*, Vastaukseksi minun löytämääni sarjakuvaan, joka mainitsee Ylöjärven ja sen suuret pojat sivuillaan, Matti oli kaivanut esiin tarinan 2086140.jpg, jossa P.A.Manninen hienosti linkittää tarinaan vanhan Ylöjärveläisen kansantarinan. Tämänkin tarinan voitte lukea kirjasta kapteeni Kuolio ja Pispalan vampyyrit. Itse olin tehnyt viimeinkin vinkin eräästä albumista jota olen lukenut netistä jo vuoisa. Neljän vuoden kulttisuosion jälkeen viimein albumiksikin päässyt tarina 2086109.jpg sopi loistavasti johdannoksi 1558496.jpg. Kumma miten tämä yhteys ei ollut aiemmin juolahtanut mieleeni. Leppiz saa aina yleisön hereille ja hyvälle tuulelle.

Ja kun laatua haluamme aina tuoda esiin, niin lopetaan tämä blogaus kahteen ehkä hienoimpaan ja taiteellisestikin fantastiseen kotimaiseen sarjakuva-albumiin. Matti vinkkaa aina kun silmä välttää Tiitu Takalon 2086261.jpg eikä todellakaan siksi, että molemmat tulevat Hervannasta. Tiitu kirjoittaa katkeransuloista ja vahvasti elämänmakuista tarinaa kahden nyrkkeilyä harrastavan tytön rakkaudeksi syvenevästä ystävyydestä, jossa upea piirrosjälki ja teini-iän kuohuvat tunteet kohtaavat. Kipeä ja suuriakin tunnekuohuja nostattava aihe saa arvoisena käsittelyn. Itse jätän hyvin harvoin Petteri Tikkasen 2086259.jpg albumin vinkkaamatta. Petteri Tikkanen on pokannut tällä albumilla Master of Arts 2006 -tapahtuman parhaan graafikon palkinnon ja taatusti aiheesta. Tikkasen viiva on herkkää ja hienoa, mutta tämän albumin suurinta antia on sen upea tarina. Kanervan rakas mummi on kuolemassa, mutta enemmän kuin mummun kuolema, sattuu Kanervaan se, että mummu on menettänyt alämänhalunsa ja -ilonsa. Kanerva päättää yhdessä ystävänsä Eeron kanssa, että vielä kerran mummun koettava iloinen hetki elämässä. Mummun on hymyiltävä ja iloittava edes kerran. Kuolema on väistämätön, mutta Tikkanen kertoo koskettavan tarinan upeasti ja muistuttaa meitä siitä, että elämä on hienoa asia josta kannattaa nauttia ennen kuin on liian myöhäistä. Elämä päätty aikanaan, mutta muistot ovat ikuisia.

Sarjakuvien vinkkaaminen on pikkuhiljaa siirtymässä joululomalle ja vinkkari joutuu keskittymään muihin töihin kuten kotisivujen uusimiseen ja koululaisten tiedonhaun opetuksiin hetkeksi. Uudet vinkkaukset ovat kuitenkin jo mielessä ja niitä odotellessa mennään kohti joulua.

Kiitos paitsi hyvistä järjestelyistä niin myös pinsseistä ja muusta oheismateriaalista Ylöjärvelle.

markku-setä