Eli vinkkausta ja vinkkaustatapaamisia käsitelleiden juttujen jälkeen oli jotenkin sellainen olo, että voisi kirjoittaa varsinaisesta pääasiasta eli kirjoista. Joten tässä tulee syksyn aikana kolmos- ja nelosluokkalaisille vinkkaamieni kirjojen parhaat lyhyiden esittelyiden kera. Useimmat (toivottavasti) jo kaikkien aktiivivinkkarien pakeissa ja toivottavasti tämän kirjoitus kirvoittaa kommentteja tyyliin: "Miksi et ole vinkannut kirjaa X? Eikö se muka ole hyvä?" Tai muita vastaavia;) Mutta sitten itse asiaan eli vinkkeihin


Nicola Daviesin Kakka jatkoi syksyn ajan nelosten vinkkausten perussetissä viikosta toiseen. Se oli hyvä välipala, jolla sai oppilailta kirvoitettua naurut, mutta myös mainio aasinsilta kertoa, että”…meillä kirjastossa on muuten tietokirjoja ja kun tuo teidän ope on kuitenkin niin nuiva, että se laittaa teidät kirjoittamaan esitelmiä, niin tiedätte sitten mistä tulla etsimään tietoa niitä esitelmiä varten…”. Ei tämän kanssa voi töpeksiä.

Widmarkin LasseMaijan etsivätoimistoa ja Eoin Colferin Lagenda –sarjaa ja erityisesti Legenda Pottu-Mäkistä sekä Marit Nicolaysenin Väinö ja Rotta –sarjaa tuli pidettyä aina mukana. Sieltä oli hyvä ottaa helppolukuisempia kirjoja jos näytti, ettei luokkaan oikein uponnut hieman isompien kirjallisuus. Ja toisaalta luenhan minä näistä sarjoista uutuudet aina itsekin, joten miksi ne muka olisivat nelosille liian pienten kirjoja, jos ne kerta ovat minulle sopivia? Colferilta pakissa pyörii myös Etsivätoimisto Puolikuu, Artemis Fowl –kirjat ja Siipimies.

Jon Mennan Agentti Kee Nan ja erityisesti Suuri agenttiopas oli myös syksyn suosikkejani. Erinomainen vinkkaus, mutta autenttisesti tehtynä vaatii kilon banaaneja kuukaudessa. Lisätietoja voi kysyä karvaiselta kokilta tai apinalta.

Simsin Roomalaisen sotilaan käsikirja uppoaa aina hyvin yleisöön. Erityisesti yleisön decimointi on jostain syystä aina kaikkien mielestä hauska ohjelmanumero. Tämä hieman hämmästyttää minua, mutta vinkkaan silti aina sen saman kohdan. Jos se toimii, älä korjaa sitä.

Syksyn uusia kirjoja pakissani olivat Kari Hotakaisen Satukirja ja Jukka Itkosen Sorsa norsun räätälinä. Molemmissa on lyhyitä, hauskoja, absurdeja juttuja ja näistä tuli paitsi omia suosikkejani, niin myös yleisön suosikkeja. Naskeista on kiva kuunnella kun joku lukee ääneen ja nämä saivat yleisön kyynelehtimään naurusta. Satukirja on aiemmin tahtonut lojua hyllynlämmittimenä, mutta nyt ei ole pitkään aikaan näkynyt ainuttakaan kirjaa hyllyssä. Suosittelen.

Supermarsu-sarjan uusin osa oli jälleen FinkkuJunkku-ehdokkaana ja vaikka tämä kirvoitti muutaman ’Miksi taas?’ kommentin, niin ehdokkuus oli mielestäni ihan aiheellinen. Eikä FinkkuJunkku –ehdokkaiden pitäisi olla vuoden parhaita kirjoja? Miksi pitäisi valita huonompia kirjoja esille? Onko se muka kirjailijan vika, jos hän kirjoittaa niin hyviä kirjoja, että ne ovat vähän joka vuosi ehdokkaana? Täh? Minä kysyn vain.

Koko saaren Kingistä en oikein saanut ikinä otetta enkä muistakaan Kingeistä, mutta kun käyttää kymmenvuotiaisiin tyttöihin koirakorttia (tai hevoskorttia), niin osuma on helppo ja varma. Lukijoita löytyy. Tämän vinkkaaminen on niin helppoa, että melkein hävettää joskus. Ei kuitenkaan niin paljoa, että jättäisin kirjat vinkkauspakista pois.

Roy Appsin Ukkini on vampyyri jatko-osineen on pitkäaikainen vinkkaussuosikkini. Hauskaa kauhua, joka herätti pahennusta Pohjanmaalla (ei tosin minun vinkkaamanani), mutta kirjan sisältö sopii kyllä , melko pienillekin. Pohjanmaallakin kohua oli nostettu lähinnä kirjojen nimien perusteella itse sisältöön tutustumatta.

Karmea totuus maailmankaikkeudesta ja etenkin sen ällöttävät ja vatsaa kääntävät yksityiskohdat toimii myös hyvin vinkkauskirjana. Hieman liiankin hyvin, sillä sitä ei voi montaa kertaa kaudessa vinkata, kun kertavedolla sen saa lainaa puoleksi vuodeksi.

Carl Hiaasenin Löyhkä (Jos tiedätte mistä saa lisäkappaleita, vinkatkaa mulle pliis!) uppoaa myös hyvin. Sitä on kiva vinkata, ei vain siksi että se on hyvä kirja, vaan myös koska siinä käsitellään luonnonsuojelua ja omankädenoikeutta ja muita tärkeitä asioita. Martin Chattertonin Paha piski on mukavasti kuvitettu ja se saa minussa ulvovan koiraeläimen heräämään. Lapsia jostain syystä tahtoo naurattaa kun iso mies ulisee kuin koira;-p

Gliorin Magiaa –sarjaa olisi kiva vinkata enemmänkin. Siinä kun on mainioita henkilöhahmoja. Oma suosikkini on se pakastimessa asuva esi-isoäiti joka käy aina välillä tsekkaamassa onko kuolemattomuuteen keksitty parannusta.

Pullmannilta pakissa pyörii aina jotain ja viime syksynä siellä oli useimmin Olin rotta. Helppoa vinkattavaa on se. Molly Moon jatko-osineen taisi jäädä kokonaan vinkkaamatta viime syksynä. Oli kai vinkkauskiintiö täynnä tämän sarjan osalta. Painajainen leirikoulussa ja muut Musta kaista –sarjan kirjat olivat myös vakiovieraita ohjelmistossa. Sarjassa on enimmäkseen tosi kivoja kirjoja ja niitä on mukava vinkata. Nämä ovat tosin suunnuttuja hieman isommille kuin syksyn pääasiallinen kohderyhmäni oman kirjaston alueella eli neloset.

Siskoni, vampyyri kaikkine Vampurilaisineen sun muine osineen puree paljon lukevien pikkutyttöjen segmenttiin (mikä kammottava ilmaus, yak). Ei tarvitse kuin heiluttaa kirjaa hieman nenän edessä ja kehua kuinka siinä on tyttöjuttuja, vampyyreita ja kaikkea sellaista ja homma on paketissa. Helppoa kuin heinänteko.

Muutakin tuli vinkattua, mutta jotta tämä päivitys ei räjähtäisi käsiin, lopetan tänään tähän. Työlki ellää, mutta vinkkaaminen on hauskaa. Nauru

 

markku-setä