Käsi ylös, kuinka moni on käynyt Demi-lehden nettisivuilla runot ja kirjat -keskustelussa katsomassa, mitä nuoret suosittelevat toisilleen? Kyllä, myönnän. Käyn ihan työajalla lukemassa, mistä siellä jutellaan, jotta tiedän, olenko yhtään kartalla. Tänä syksynä Arja-täti Porista ja Reetta "kauhistus" Pirkkalasta saivat ihan tunnuksilla mennä demittään eli antoivat kirjavinkkejä kahtena torstaina Demin keskustelupalstalla klo 15-17. Keskusteluketjut ovat kaikkien luettavissa
ensimmäinen demitys
toinen demitys

Tässä hiukan fiiliksiä, mitä oikein tapahtui demityksen keskellä.

Aina niin liikkuvainen Reetta oli tietysti tienpäällä keikalla molempina päivinä. Joten luotimme tekniikkaan ja Reettan padiin ja toimihan se. Hiukan hitaasti ja välillä tökkien, joten kaikkien onneksi Arja otti asian tyypillisesti varmuudella ja demitti työkoneella. Sillä pääsi helposti kirjaston tietokantaan tekemään tarkistuksia ja myös omiin vinkkauslistoihin ja muistiinpanoihin. Ei mennyt aika siis siinä, että mietti, mikä se kirja olikaan ja mitä aiheesta muistinkaan.

Ensimmäisellä kerralla otettiin varman päälle ja heiteltiin toisillemme ja muillekin kysymyksiä. Oli selvää, että halusimme huomioida jokaisen kommentoijan jollain tavalla, vaikka hän ei olisi kirjavinkkiä itseasiassa kysynytkään. Kysymykset eivät olleet kauhean vaikeita, paitsi se lempikirja-asia. Se on aina niin haastavaa. Lisäksi aika usein toistui molemmissa keskusteluissa "nälkäpelityyppisyys" tai "outolintumaisuus". Kovasti tarvetta on suosittelupalveluille, jotka ehdottaisivat jotain samankaltaista kuin lukijan lempikirjat. Toivottavasti osasimme kaivaa edes jotain hiukan mainstreamin ulkopuolelta.

demi.jpg

Toisella kerralla kävikin sitten niin, että keskustelijat alkoivat antaan toisilleen vinkkejä niin että Arja ja Reetta ei enää ehtineet edes kommentoimaan kaikille. Keskustelu lähti juuri niin ihanasti liikkeelle kuin oli mahdollista. Nuoret keskustelivat keskenään ja kertoivat hyviä lukuvinkkejä.

Chat-keskustelutyylinen viestiminen on ehkä haasteellista, Arjan mielestä aika ihanteellistä kyllä. Kirjoittamalla viestiminen kun on ollut aina se helppo juttu ja kun vuosien varrella vinkkauspakkiin on kertynyt jo aikamoinen tietopankki niin vinkkien jakaminen ei tuntunut kovin työläältä. Myös Reetta on auttamaton lörppö, ja välillä oli vaikeaa olla hiljaa :). Haastavinta kaikista oli istua kaksi tuntia työtuolissa paikoillaan. Onneksi oli renkaat alla ja puheliaat työkaverit välillä tulivat kommentoimaan selän taakse. Seuraavana päivänä Arjan työpaikalla nousi lentäväksi lauseeksi tokaisu "muistinko mä sanoo että olipa hauska demittää". Koska niin monta kertaa Arja sen muisti kaikille kertoa.

Kovin syvällisiin vinkkeihin ja analysointiin keskustelussa ei tietysti ollut mahdollisuutta. Enemmänkin kysymyksiä tuli sellaisilta nuorilta, jotka jo valmiiksi lukevat paljon ja etsivät nyt lisää hyvää luettavaa. Mutta löytyi sieltä muutama sellainenkin kysyjä, jolle lukeminen ei ollut se ihan must juttu. Kiva oli vinkata lyhyttä, ihmissuhdemaista juttua esitelmäntekoon ja klassikkoa yläkoululaiselle. Tarpeeseen tulivat ne vinkit!

Kriittistä kommenttia ei oikeastaan keskustelujen aikana tullut. Nyt jälkikäteen toiseen viestiketjuun oli tullut kommentti, että kovin vähän vinkkasimme kotimaista. Hmm.. tähän voisi kommentoida ehkä niin, että kysytyimmät aiheet eli pararomanttiset kirjat nyt ovat suurimmaksi osaksi käännettyjä. Mutta aika hyvin nostimme mielestämme kotimaisia kirjailijoita ja kirjoja etenkin ensimmäisessä keskustelussa, jossa saimme itse määritellä jutun juonta aluksi. Samojen vinkkien toistaminen uudessa keskustelussa olisi palvellut varmaan vain siihen osallistuneita, mutta itsestä tuntui, että "näistähän on jo puhuttu". Pitää muistaa mahdollisessa seuraavassa tilanteessa, että vinkit ovat kuitenkin melkein kaikille osallistujille tuoreita. Jopa samassa keskustelussa kysyttiin useaan kertaan samanlaisia kysymyksiä.

Myönnän muuten, että kävin välillä kurkkimassa keskustelijoiden profiileja. Iän lisäksi tuli katsottua, onko tyyppi demittänyt paljonkin vai rekisteröityikö nyt, että pääsi mukaan juuri tähän keskusteluun. Ai niin, aluksi kyllä pohdimme  tuleeko kaverit kyseleen vaikeita. Hyvin peittivät todellisen minänsä jos siellä kyselivät. Reetta ei ehtinyt stalkkaamaan, kun juoksi hakemassa huoltoasemalta kahvin ja päivitti sivua maanisesti.

Ja joo, autolla mentiin Kauhajoelta kotiin Tampereelle demittäen, mutta Reetta EI ajanut. Oma vinkkariroudarikuski, sitä suosittelen kaikille <3.