SeTädit-kiertueen toinen varsinainen päivä on vaipumassa mailleen. Vinkkarikolmikon taakse on jäänyt yksi Vaasan kaupunki, kymmeniä ryhmiä, satoja autossa istuttuja kilometrejä ja todennäköisesti tuhansia heikkotasoisia ja hysteeriseen naurunremakkaan päättyneitä vitsejä.

Ensimmäinen vinkkauspäivä sujui oikein mukavasti. Sarjakuva- ja kauhuvinkkauskoulutuksesta saimme positiivista palautetta. Lisäksi meillä oli mahdollisuus tutustua pikaisesti Vaasan kirjastoon, tavata ystävällisiä ja ihastuttavia kollegoita ja muita paikallisia. Ja kyllähän vinkkareitakin koulutettiin, ja vieläpä kovalla kädellä: älkää koskaan haastako vaasalaisia esikoululaisia Guitar Hero -pelissä. Häviätte varmasti.

Vaasassa jatkettiin vinkkaamista seuraavana aamuna Variskan koululla. Olimme etukäteen kuulleet, että kyseisen oppilaitoksen oppilaat voisivat olla hieman levottomia, mutta se osoittautui perättömäksi huhupuheeksi. Nuoret vaikuttivat olevan kiinnostuneita vinkkauksista, ja olivat kaikin puolin oikein kivoja ja sanavalmiita. Markku herätti huomiota kirjastotätipaidassaan ja allekirjoittanutta epäiltiin jonkin sortin agentiksi, "mieheksi mustissa".

Omasta puolestani voin sanoa, että aamun ensimmäinen vinkkaus Variskassa olisi voinut sujua hieman paremminkin. En tiedä, pitäisikö syytä etsiä heikosti nukutusta yöstä (jotkut meistä kuorsaavat ja kovaa!) vai mistä, mutta onneksi vire palasi heti seuraavan tunnin alkaessa. Charles M. Schulzin "Tenavien" vinkkaukseen löytyivät oikeat sanat, ja liitutaululle tuli havainnollistettua, että vinkkari pysyköön lestissään eikä haaveilko maailman valloittamisesta sarjakuvaa piirtämällä! Jos ette usko, niin yrittäkääpäs itse hahmoitella liitutaululle "Kiroilevaa siiliä" parinkymmenen lapsen katsoessa...

Vaasa jäi taakse ja auton keula käännettiin kohti pohjoista. Karttaa meillä ei vieläkään ollut, mutta perille löydettiin silti ongelmitta - mistä ei kannata kiittää meikäläisen navigaattorintaitoja, joista on tullut jo yleinen vitsin aihe.

Nyt olemme saapuneet Ouluun, jossa majailemme Antitädin ystävän luona (ette voi arvata, miten ystävällisiä ja ihania ihmisiä vinkkarikollegoillamme onkaan). Rajakylän kirjastoon ei ole pitkä matka. Maisemat ovat tutut - täällä on aikanaan tehty iltavuorosijaisuuksia ja kirjavinkattukin. Paluu tuntuu ihan mukavalta, ja ehkä hieman haikealta ja jännittävältäkin.

Huomenna vuorossa on Tyrnävä, jonne olemme menossa pitämään perusvinkkausta 1-6-luokkalaisille. Lienee syytä mennä kohta nukkumaan, sillä univelka painaa hieman silmiä (mainitsinko jo, että eräät meistä kuorsaavat?), ja huomennakin on oltava aikaisin liikkellä.

Hyvää yötä ja pysykää vinkkarisivustolla - täällä Matti Karjalainen, Oulu.