On taas aika arvioida vuoden kirjasatoa. Tällä kertaa lista sisältää vuoden parhaat (vinkkaus)kirjat tähän mennessä, mutta sitä rajoittaa tietysti sekä se mitä olen ehtinyt kuluvan vuoden kirjoista lukemaan, että se mitä kuluvan vuoden kirjoista haluan nostaa vinkkausmielessä esiin. Listalta puuttuu monta kovaa tekijää ja useimmiten syynä on se, että nosta esille kirjaa jota en ole lukenut. En myöskään nosta kirjoja, jotka eivät mielestäni sovi vinkattaviksi tai jotka eivät sovi minun vinkkauspakkiini. Lista on siis ehdottomasti vajaa ja kuten pahat kielet kertovat tämä yhdistääkin listaa ja sen laatijaa. Haastan kuitenkin muut tekemään omia kommentoituja vuoden parhaimmat listojaan, jotta myös ne hyvät kirjat, jotka olen tarkoituksella tai vahingossa unohtanut tältä listalta tulisivat nostetuiksi esile. Ja koska vinkkausreissulla olemme harrastaneet huonoja urheiluvertauksia, saatte kärsiä sillä tämä lista tulee esitellyksi Kirja Vinkkarin vuoden 2010 unelma(lätkä)joukkueena.

Ykkösketju

Ykkösketjun sentterinä häärii Siiri Kolun Me Rosvolat, jolla on takanaan häikäisevä kausi joka huipentui Finkku-Junkkuun. Todellinen vinkkarin namupassi, josta riittää iloa useammallekin lukukerralle ja joka pursuaailoa ja energiaa. Kauden paras.

Ykkösketjun laitureina häärivät Suzanne Collinsin Vihan liekit ja Matkijanärhi ja Derek LandyKeplo Leutokalman kolmas osa Kasvottomat ja neljäs osa Pimeitä aikoja. Joku voi nillittää näiden saaneen etua kahden kirjan julkaisemisesta samana vuonna, mutta molemmat kirjat kertovat jatkuvajuonista sarjaa ja pitävät lukijaa todella tiukasti otteessaan. Suzanne Collinsin Nälkäpeli trilogian kaksi jälkimmäistä osaa hoitavat kärkikarvaajan tehtävänsä esimerkillisesti ja yhdessä trilogia muodostaa yhden iskevimmistä nuortenkirjapläjäyksistä ikinä. Siinä missä Nälkäpeli taklaa lukijaltansa armottaa palkeet tyhjiksi, on Keplo Leutokalma ehdottomasti se perinteinen kenttien taiteilijasielu, jonka laajat kaarrokset ja rento ote riisuvat kriitikot aseista aivan niin Keplo riisuu pahikset aseista, tehokkaasti, tyylikkäästi ja ehdottoman koukuttavasti.

Ykkösketjun pakkiparina ja vinkkarin luottovalintoina ovat tietysti Jo Nesbøn Tohtori Proktorin Aika-amme ja Juan Diaz Canales & Juanjo Guarnidon neljäs Blacksad -albumi Hiljainen helvetti. Nesbø tarjoilee ohittamattoman setin hauskaa nuortenkirjallisuutta, jossa on ainostaan se vika, että vakavamieliselle lukijalle kirja on aivan liian hauska. Annan puutteen anteeksi. Hiljainen helvetti taas on täydellisen pysäyttävä sarjakuva-albumi, jonka ohi ei mennä. Edellisessä osassa nilkuttanut juoni on saatu ojennukseen ja Guarnido tykittää kovempaa kuin ikinä. Tämä tekee tuhoisaa jälkeä kotisohvilla!

Kakkosketju

Jos ykkösketjun valinta oli helppoa oli jo kakkos- ja kolmosketjujen kanssa hieman pohtimista. Kovan harkinnan jälkeen Maggie Stiefvaterin Väristys sai paikan kakkosketjun keskeltä. Paljolti sen takia, että se ikuinen, Mitä Houkutuksen jälkeen kysymykseen vastaaminen tarjosi Maggielle paljon peliaikaa. Plussaa kauniista kielestä.

Laiturin paikat kakkosketjussa menivät sitten Alexander McCall Smithin Akimbo ja käärmeet ja Outi Almin Karkumatkalla kotiin teoksille. Akimbo sarja luikerteli muutenkin vinkkarin aktiivipakkiin vasta tänä vuonna erityisesti Akimbo ja käärmet iski pienen vinkkarin sydämeen. Outi Almin kirjassa viehätti erityisesti se, että jonnekin laitakaupungin umpilandelle (sic!) muuttaneen Siirin elämään tupsahtanut neuvokas, reilu ja mukava naapurin leskimummu osoittautuu kirjan edetessä lesboksi, mutta tästä ei seuraa mitään ongelmaa eikä suurta draamaa, vaan aihetta käsitellään luontevasti käytännössä lukija välttämättä muista naapurin mummoa lesboudesta, vaan näppäristä murtovarkaan ja eläintenkesyttäjän taidoista. Pisteet kotiin!

Kakkosketjun pakkiparina lukuhaluttomuutta pysäyttävät Taina Haahti kirjallaan Gladiaattorikoutsi ja Kati Närhin Saniaislehdon salaisuudet. Siinä missä Gladiaattorikoutsi pysäyttää tylysti lukijat poikittaisella mailalla, tekee Kati Närhi sen tinkimättömällä asenteella. Orpotyttö Agnesin asenne on suoraan kääntäen  kuin hänen perheensä, josta ei voi kertoa hittojakaan kun sitä ei ole. Asennetta siis senkin edestä! Vinkkari tykkää!

Kolmosketju

Kolmosketjusta löytyy niin yllätyksiä kuin vanhoja tekijöitäkin. Sentterin paikka menee kauden jymy-yllättäjälle: Antti Kallion Murhapapa ja mama : rakkaus tulee sydämestä menee suoraan sydämeen. Iskevää, tehokasta ja suorastaan kyyneleen silmästä herauttavaa sarjakuvaa.

Kolmosketjun laiturinpaikat menevät sitten hyvin erilaisille kirjoille.  Johanna Arolan Lontoosta Laipanjärvelle näyttää tarjoilevan perinteisistä perinteisimmän suomalaisen kirjan idean, jossa kaupunkilaispoika joutuu maaseudulle, jossa hänellä on ensin niin tylsää, mutta myöhemmin osoittautuukin, että siellä voikin tehdä ja harrastaa vaikka mitä onnellisten ihmisten kanssa...STOP! Kaupunkilaispojan suureksi riemuksi maaseutu on ja pysyy painajaisena, josta pelastuksen tuo vasta Vincentin äidin uusi työpaikka ja asunto keskeltä kaupunkia. Uskokaa jo, ei maalla ole aina mukavaa! Toisena laiturina häärii ikinuoren Tim Burtonin The Melancholy death of oyster boy & other stories joa on paitsi listan ainoa ulkomaankielinen, niin myös listan ainoa runoteos. En juuri lue runoja, mutta jos tämä sai minut ostamaan itsensä ja jopa vinkkaamaan sitä, niin pakkohan tässä on olla sitä jotain.

Kolmosketjun pakkiparin muodostavat Karo Hämäläinen: Samuli, taikurimestari ja  Paula Noronen: Supermarsu ja outo toveri -parivaljakko. Monivuotista kokemusta, mutta uusimmat osat eivät aivan parhaimpien tasoa. Silti sitä luotettavaa vinkkarin ruisleipää joka kaivetaan aina tarvittaessa esille. Toimii, osuu ja uppoaa myös pienemmällä peliajalla.

Nelosketju

Kaudella vähäiseen peliaikaan saivat tottua kaikki nämä. pelipaikkaa erittelemättä:  M.E. Kuusi: Haudasta nousee hemmo;  Maijaliisa Dieckmann: Väläys pimeässä; Niina Hakalahti: Tuukka-Omar; Hannu Hirvonen: Tuonenkehrääjät; Katariina Romppainen: Roolipeliä. Haudasta nousee hemmossa oli ihan näppärä ajatus kuudesta kirjailijasta, mutta jotenkin oli yllättävää, että samoissa kansissa kaikki kuulostivat niin samalta. Ehkä seura tekee kaltaisekseen? Ei huono, mutta ei loistokaskaan. Väläys pimeässä toimi väläyksittäin. Aihe on tärkeä ja ehkä juuri se sai välillä kirjoittajan lennon latistumaan kun hyvän tarinan sijasta kirjoitettiin tärkeää tarinaa? Tuukka-Omarissa oli hieman autotallin makua kaikesta positiivisuudestaan huolimatta. Pientä lisäpuristusta olisi kaivattu ja Tuonenkehrääjät kyllä viehätti aluksi, mutta jotenkin jäätyi loppuhetkillä vinkkauspakkiin. Roolipeliä oli ehkä nelosketjun positiivisin ilmestys ja se jäi kolmosketjusta kenties vain pienen ylinäyttelemisen takia.

Joukkueen itseoikeutettuna valmentajana häärii Anni Nykäsen Mummo. Ei kuulu varsinaiseen vinkkauspakkiini, mutta olen suositellut jokaiselle vastaantulijalle, koska tässä on sitä jotain. Turmäävää mummoenergiaa. Jos et tykkää tästä, et tykkää mummostasikaan ja olet virallisesti tympeä mölli!

markku-setä vaikenee tästä aiheesta taas vuodeksi. Ensi joulukuussa palataan taas asiaan Vuoden parhaiden hetkien merkeissä. Hyvää joulua ja rauhallista Uutta vuotta kaikille.

 

edit: Kausi oli jo ohi, mutta sitten käteeni sattui Thórarinn Leifssonin Iskän salaisuus ja sepäs vasta olikin mainio tapaus. Varsinainen vuoden yllättäjä joka tuli ihan puskista kärkkymään paikkaa jopa vinkkarin ykkösketjusta. Kun nyt vain keksisin kenelle moista absurdin ja sysimustan huumorin sävyttämää kirjaa vinkkaisin. Tämä kolahti ainakin vinkkarille kovaa suoraan ylämummoon!