Projektin päätyttyä olin muutaman viikon täysin heitteillä. En osannut tarttua mihinkään, en tiennyt, mitä tehdä, kun vinkkausaikataulussa ei ollutkaan joka päivälle toimintaa. Olin täysin toimeton, turha ja tarpeeton.

Luin muutaman kirjan, järjestelin päätäni ja opin uuteen rytmiin. Aloin tehdä kokoelmatyötä, kävin läpi kuvakirjoja, järjestelimme dvd-hyllyn parempaan kuntoon. Tein siis siivousta, korjausta ja kunnostusta. Sitä työtä, mitä en koko keväänä oikein ehtinyt.

Ja jollain tasolla koko ajan kävin läpi kiireistä kevättä. Kunnes sain sen päässäni järjestykseen ja koin, että  nyt on tilaa uudelle. Jostain tuli uusi into. Hiljalleen olen synnyttänyt uutta, kirjoittanut vinkkejä, suunnitellut syksyä ja jopa ensi vuotta. Kovin kauan ei siis toimelias kirjastotäti jaksa levätä laakereillaan.

Nyt on jo olo, että voisi alkaa suunnitella kaikkea kivaa. Kevään viimeiset vinkkaukset on vielä edessä, luokkia käy ennätystahtia, koska kevätretket sivukyliltä tehdään usein keskustaan ja siinä samalla käydään tutustumassa isoon kirjastoon. Hienoa.

Ihanaa, että tulee kesä. Kevät oli hieno, mutta on myös hienoa, että kaikki tohina on ohi ja nyt aikaa hiukan muunlaiselle työlle.

Kuva viime kesältä, kun kunnostin keinutuolia kummitytölle. Tällä kuvalla haluan juhlistaa kesän alkua ja muistuttaa, että on myös elämää työn ulkopuolella. Minullakin.

Hyviä kelejä toivottaa Arja-täti