Tämän raportin kirjoittaa Arja-täti, vaikka Turun puuhanaisena toimikin Greta. Mutta jaammehan vaatteemmekin tarvittaessa, miksi emme siis töitämmekin.
Ja koska halusin nukkua aamulla, en pärähtänyt paikalle heti aamutuimaan vaan vasta äänikoulutuksen lopulla. Joten sori, en tiedä, oliko aamukaffee hyvää.

Turun koulutuksen ideana oli järjestää peruskoulutusta, jossa otetaan huomioot hyvin aloittelevat vinkkarit. Ainakin yritimme.
Koska minä olin myös se, joka kävi palautteen läpi, niin tiedän jo, missä onnistuimme ja missä emme. Otan myös siihen kantaa tässä.

Äänikoulutus on asia, johon olemme panostaneet viime kertojen koulutuksessa. Siitä ei voi puhua liikaa. Olemme puhetyöläisiä, mutta harva edes ajattelee,
että ääntä pitäisi huoltaa. Eka ajatus tulee siinä vaiheessa, kun kolmannen ryhmän jälkeen ääni kähisee ja viisi ryhmää odottaa sermin takana. Siinä vaiheessa
tulee ehkä mieleen, että mitä olisikaan pitänyt tehdä. Sillon joskus. Siksi haluamme, että olisi edes yksi koulutus, missä puhumme äänestä. Emme itse ole äänessä.
Pienet käytännön kikat voivat pelastaa monta vinkkaria. Sen lisäksi yhdistyksen koulutusten jälkeen tiedän, että moneen kirjastoon on hankittu esim. äänenvahvennin,
jota vinkkari voi tarvittaessa käyttää. Eikä se ole yhtä pelottava kuin mikki. Turun koulutuksessa huomasimme senkin, kuinka hankala on vinkata mikki kädessä. Kun se kirjakin
pitäisi olla kädessä. Ja vielä auki oikeasta kohti.

Käytännön vinkkausesimerkit saavatkin aina palautteessa kiitosta. Olemme senkin ottaneet nykyään mukaan koulutuksiin. Koska mikään ei ole niin antoisaa kuin nähdä,
miten se toinen tämän tekee. Ja suurin osa meistä vinkkaa yksin, ehkä yksin koko talossa, eikä ole koskaan nähnyt, miten toinen vinkkaa. Tässä yksi allekirjoittanut. Ensimmäisten
koulutusten jälkeen olin jättämässä jo hanskat tiskiin, kun pelkäsin, että olin vinkannut VÄÄRIN kaikki ne vuodet.

Valitettavasti vinkkauspalaute ja paneelikeskustelu eivät olleet heti esimerkkivinkkauksen jälkeen. Se olis ehkä toiminut paremmin.
Paneelissa keskustelimme siitä, miten vinkkaukseen tuli aikoinaan ryhdyttyä, mitä ei saa tehdä, mitä saa tehdä, mikä on vaikeaa ym. Keskustelu rönsyili ja ehkä hivenen
Reetan kanssa innostuttiin, mutta se johtuu aina siitä, jos minä saan puhua vaatteista ja Reetta jostain muusta (en keksinyt tähän mitään painokelpoista). Tulipa esille sekin piirre minusta, että
normaalielämässä en käytä kirosanoja. Vinkatessa kyllä.

Aikuisvinkkausosuus sai kaikista eniten palautetta. Se ei ehkä ollut ihan sitä, mitä olisimme toivoneet. Mutta toisaalta voin tässä kohtaa myöntää, että aikuisvinkkarin löytäminen kouluttajaksi on todella
hankalaa. Vihjatkaa, jos tiedätte.


Päivän tärkein anti oli tälläkin kerralla se, että näimme toisemme. Tutustuimme. Verkostuimme. Saimme puhua siitä, mitä teemme. Ja sitä varten meillä juuri on tämä yhdistys.
Jos siis et ole vielä jäsen, lähetä mailia kirjavinkkariyhdistys(a)gmail.com kerro kuka olet, missä kirjastossa (tai jos opiskelet, mainitse se), yhteystietosi ja saat vastauksena tilitysohjeet.
Helppoa.

Kiitos siis eilisestä. Minulle päivä oli ihana! Tulin kesken pimeän marraskuun, jolloin kuolen joka toinen aamu. Nyt sain olla teidän kanssa ja nauttia. Ja puhua vinkkausta. Se parantaa aina.

Ja kovasti anteeksi tämä ei niin objektiivinen raportti
Arja-täti