Kirjavinkkarit Tukholmassa

Kirjavinkkariyhdistyksen kevätkokouksessa päätimme, että kirjavinkkarit tekevät tutustumismatkan Tukholmaan ja sikäläisiin kirjastoihin. Homma oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä kun matkapäivä oli lyöty lukkoon ja matkoja koitettiin varata oli ensin tuloksena pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen Silja Line ilmoitti meille, ettei Tukholmassa ole haluamaamme aikaan vapaata hotellia kahdelletoista hengelle eikä tarkemmin asiaa tutkittaessa löytynyt paikkaa edes neljälle. Tässä vaiheessa pj löi hanskat tiskiin ja perui jo varatut laivapaikat. Sitkeä rahastonhoitajamme koitti kuitenkin vielä josko hotellista löytyisi tilaa a)tekeytymällä heikoksi naiseksi ja b) ottamalla suoraan yhteyttä hotelliin.

Kuinka helppoa matkanjärjestäminen voi olla...

"Varasin siis hotellin. Tarkistin, ei mennyt läpi. Soitin kolme kertaa.. Varasin uudelleen. Odotin vahvistusviestiä, ei tullut. Soitin uudelleen. Sain vahvistuksen. Tähän oli mennyt sen verran aikaa, että hotellissa oli vain parisängyllisiä huoneita. No, jos laivassa ”nukutaan” (kiitos Markun raskaahkon hengityksen) neljän hengen hytissä, venyy pelimannihenki yhteisnukkumiseenkin. Vinkkarit jakavat kaiken :).

Kun kaikki oli kunnossa, toinen vierailupaikoista ilmoitti, etten ollut varmistanut tuloamme ja paikka oli annettu muille. Kaadoin itselleni henkisen viskin ja aloitin vastausviestin: ”NO, NO, NO!!! Don’t do this to me!” Aito epätoivo herättää kulttuurityöläisissä empatiaa, ja saimme fiksattua asian."

Kun matka ja hotelli oli sitten saatu varattua olisi tyhmempi luullut, että homma on sillä selvä. Ylimääräistä murhetta aiheutti kuitenkin VR. Ei ehkä yllättäen, mutta ei tällä kertaa omasta syystään. Noin viikkoa ennen reissuun lähtöä nimittäin VR:n turvajärjestelmään kohdistautui sabotaasi eli tuhopoltto. joten osa junista peruttiin ja joukossa tietysti juuri niitä vuoroja joita matkalaisemme joutuivat käyttämään. Puhis joutui perumaan matkansa ja ostamaan uudet matkaliput kiertääkseen ongelman, mutta Päivi kulki urhoollisesti Kokkolasta korvaavilla bussivuoroilla ja päivitti säännöllisesti sijaintiaan joten saatoimme hoitaa check-inin etänä ja luottaa siihen, että bussivuoro ei myöhästy niin paljon, ettei matkalainen enää pääsisi laivaan. Ei myöhästynyt. Mainittakoon muuten, että kaiken sähläilyjen jälkeen ainoa majapaikka, jonka saimme oli neljän tähden hotelli Norrmalmilla parin korttelin päässä T-centralenista. Kyllä ne asiat järjestyvät ja jos eivät järjesty, kutsu apuun keski-ikäinen suomalaisnainen!

Turusta Tukholmaan

Laivalla ihmettelimme yllättävän rauhallista menoa, tuijottelimme kaunista saaristoa ja söimme hyvää ruokaa. Aamuherätys oli ankeasti jo kuudelta, ja kaikki paitsi Markku taisivat nukkua aika huonosti*). Ruotsin kamaralle saavuttuamme haahuilimme ilman eksymisiä Sergelin torin kupeeseen ja aloimme odottamaan innolla ensimmäistä vierailukohdetta; Tio Trettonia.

   

*) Pj  haluaa kiistää väitteet, että hän olisi tuottamuksellisesti ja tahallaan häirinnyt seurueen naisten yöunta. Ilmeisesti huonon matkanjärjestyskarman takia olimme vain sattuneet mojoittuman lähelle konehuoneita. Thai jotain.

TioTretton

Uskomattomilla suunnistuslahjoillamme löysimme vaivatta Kulturhusetin aamiaskahvilaamme vastapäätä, Sergalin torilta. Perjantain vierailukohteemme Kulturhusetin TioTretton on nimensä mukaisesti tila 10-13 -vuotiaille. Ikärajasta pidetään todella kiinni - alle kymmenvuotiailta ja yli kolmetoistavuotiailta pääsy on kielletty. Asiaa havainnollistaa mm. mainio lattiaan liimattu vuxengräns. Koska paikka ei ollut vielä avoinna yleisölle, uskaltauduimme sisään kahden paikallisoppaamme seurassa.

   


Kulturhusetissa on tehty suuri myllerrys kuluneen vuoden aikana, kun talossa sijaitsevat tilat ovat käytännössä kaikki muuttaneet paikkaa. TioTretton on aivan uusi, avattu nelisen kuukautta sitten. Tila saatiin pystyyn, koska viitisen vuotta sitten Tukholman kaupunginvaltuusto ilmoitti halustaan sijoittaa rahaa kirjastoihin (!) Huomattiin, että 10-13 -vuotiaat olivat kohderyhmänä heitteillä. Kulturhusetissa toimi jo ennestään Rum för Barn, johon esiteinit eivät mielellään poikenneet. Lava puolestaan on meikäläistä nuorisotaloa muistuttava tila, joka on suunnattu 14-25 -vuotiaille. Niinpä päätettiin perustaa TioTretton.

   


Hienon tilan on suunnitellut ranskalaisargentiinalaisespanjalainen (ah tätä suomen kieltä) arkkitehti Ricarco Ortiz. Liitteenä olevista kuvista voi saada kalpean aavistuksen tilaratkaisuista. Salmiakkiruutulattian kontrastina katseen vangitsee ikkunaseinän punainen kaksikerroksinen tuolirivistö, samoin lattian keskiössä oleva säkkituolimainen sohvaryhmä. Kaikkea muutakin jännittävää löytyy, sillä TioTretton ei ole pelkkä kirjasto. Siellä on myös tilat askarteluun, käsitöihin ja ruuanlaittoon, sekä oma pieni esiintymislava esiintymisvaatteineen, musiikkistudio ja mahdollisuus kuvata pienimuotoisia leffoja. Ja toki siellä on runsaasti tilaa ihan pelkkään oleiluun. Viidestä kokopäiväisestä työntekijästä vain yksi on kirjastonhoitaja, muut ovat mediapegagogeja, muusikoita, opettajia. Hallinnollisesti henkilökunta on Kulturhusetin palkkalistoilla. Kaupunginkirjaston kanssa yhteistä on tietokanta ja kirjastokortti.

Tiotrettonin lyhyen historian aikana henkilökunta on jo ottanut opikseen muutamista toimimattomista käytännöistä. Keskeisin havainto on ollut, että nuorille ei tarvitse koko ajan olla tarjoamassa jotain tekemistä - he keksivät sitä kyllä aivan itse, kun puitteet ovat kohdallaan. Koulujen ollessa auki TioTrettonin arkiaamut on pyhitetty koululaisryhmille, joita käy runsaasti erityisesti Tukholman lähiöistä. Viikottain kokoontuu myös lounasryhmä - nuoret tuovat ruokatarpeet mukanaan ja lounas kokataan yhdessä. Ryhmien koostumuksista on erityisesti mainittava se, että koululaiset tulevat TioTrettonin ilman opettajaa, jotta kontakti nuoriin olisi luontevampi. Kouluaikoina tila on avoinna yleisölle klo 15-19, kesälomien aikaan klo 12-18. Henkilökunnalla työ kiertää kolmen viikon jaksoissa: yksi viikko työskennellään koululaisryhmien kanssa, yksi viikko iltapäiväryhmien ja joka kolmas viikko on pyhitetty kehittämis- ja suunnittelutyölle. Toimintaa suunnitellaan teemojen ympärille - kevään teema oli rakkaus, syksyllä se tulee olemaan power.

Loppulause:TioTretton on Facebookissa ja sillä on myös oma blogi. Perjantaisin SVT:N Lilla Aktuellt lähettää nuorten tv-uutiset TioTrettonista. Tutustumisen arvoinen kohde sekä paikan päällä että verkossa. Blogin osoite
Ja tietysti TioTretton on myös Facebookissa vaikka se ei olekaan vielä kyseisessä ikäryhmässä ykkösvalinta.

Eurocon

"Paria päivää ennen lähtöämme huomasin Facebookissa (kiitos Vesa Sisättö!) ilmoituksen Tukholmassa olevasta Euroconista. Markun kanssa päätimme pistäytyä kurkistamassa, mitä scifi- ja fantasiarintamalla olisi tarjolla – ohjelma oli ainakin lupaava.

Alan täysharrastajille con oli varmasti antoisa, mutta hangaroundina hehkutan silti enemmän Finnconin puolesta. Henkilökohtaisesti nautin As you know, Bob – paneelista, jossa Charles Stross, Hannu Rajaniemi, Elizabeth Bear ja Ian McDonald keskustelivat infodumppauksen jalosta taidosta.

Markku oli saanut päähänsä osallistuttaa meidän klingoninkielisten kirousten työpajaan, johon suhtauduin vähintään varovaisesti. Voisi jopa sanoa, että kitisin ahkerasti vastaväitteitäni useamman tunnin. Koska puhikselle ei kuitenkaan koskaan sanota EI, istuimme kiltisti runsaslukuisen yleisön joukossa kahden asialleen omistautuneen nuoren miehen opettaessa meille hirvittäviä solvauksia. Riittänee jos sanon, että jos asianharrastajat käyttäisivät saman energian yhteiskunnallisesti hyväksyttävään toimintaan, meillä olisi jo lääke syöpään ja fuusioenergia kesämökeilläkin. Olisi mukava opettaa vinkkareillekin muutama kirous, mutta niiden esittäminen kirjallisesti on turhaa. Tärkein oppimamme läksy oli nimittäin: ”Jos sylki ei lennä, puhut sitä väärin!”

   

Euroconin sijaan osa porukasta päätti tutustua… – kirjastoihin!

Nackan Dieselverkstadenia oli suositeltu moneltakin taholta, joten suuntasimme tunnelbanalla ja bussilla hieman kauemmas Tukholman ytimestä. Miljöö on oikein oivallinen, entisestä tehtaasta on muokattu kulttuurikeskus, jossa sijaitsevat kirjaston lisäksi mm. elokuvateatteri ja kahvila. Voi vain kuvitella, kuinka ihmiset istuvat aurinkoisemmalla ilmalla ulkona kirjaston terassilla. Nyt nimittäin satoi vettä. Itse kirjasto oli melko perinteinen, juju oli siinä, että tilat oli jaettu huonemaisiksi nurkkauksiksi ja sisustus oli värikäs (harmaita kirjahyllyjä ja betonielementtejä lukuun ottamatta). Mutta kirjoja piisasi, tosin myös tilaa pelaamiseen, mutta lisäksi hiljaista tilaa opiskeluun ja lapsille ”elokuvajuna”. Jokaiselle siis jotakin.

TioTrettonin työntekijä suositteli käymään StureBiblioteketissä, joka sijaitsee aivan Östermalmstorgin metroasemalla. Sitä ei voi olla huomaamatta, mikäli nousee oikealta kohdalta maan pinnalle (mitä me emme tehneet). Kirjasto on modernin oloinen pistäytymispaikka, jossa voi lukea lehdet joko paperisina tai nettipalvelusta, noutaa varauksensa ja ehkäpä jopa lainata jotain. Kirjakokoelma ei ole järin suuri, ja kiireisimmät voivat napata mukaansa valmiiksi pakatut pussit, teemapaketit, joissa on tiettyyn aiheeseen liittyviä kirjoja. Ahkera kuvaamisemme herätti henkilökunnassa sen verran huomiota, että tunnustimme heille olevamme kirjastonhoitajia Suomesta. Muuten meitä varmaan olisi pidetty pähkähulluina.

Tukholman pääkirjastoon navigoimme hyvien opasteiden avulla. Niitä nimittäin löytyi jo metrotunnelista. Pääkirjasto olikin sitten hyvin hyvin perinteinen. Sellainen kirjasto, jollainen mielikuva suurimmalla osalla väestöstä ehkä kirjastoista on. Ulkoapäin rakennus on mukavan oranssi, mutta sisältä paikka ei sitten ollutkaan aivan niin mukava. Suuri pyöreä sali, jossa on kirjoja kolmessa kerroksessa, on kieltämättä aika kolossaalinen. Rakennus on sokkeloinen, ja osastot ovat erillään toisistaan. Sisäänkäynnin oheen on tehty remonttia, ja sitä tehtiin edelleen, joten ilmeisesti jonkinlaista pyrkimystä uudistuksiin on. Lasten osaston satunurkkaus on pyöreä, pimeä ja aavemainen huone osaston perällä ja epäilimme, että Reetta olisi viihtynyt siellä hyvin. Tällä kertaa hän sai tyytyä videokuvaan ja kauhistuneisiin kertomuksiin. Pääkirjastossa kannatti kuitenkin käydä, etenkin, kun pihan roskiksesta löytyi geokätkö.


   
 
Toisen päivän pääohjelmana oli tutustuminen toiseen Kulturhusetin kirjastoon eli Serieteketiin.

Siinä missä TioTretton oli enemmän viihtyisä kirjallinen hengailupaikka, Serieteket oli sitten tiukasti erikoistunut perinteinen kirjasto, jossa ei oltu kuitenkaan tingitty viihtyisyydestä. Sirieteketin pääpaino oli kuitenkin laadukkaassa, monipuolisessa ja kattavassa kokoelmassa. Kirjaston superenerginen suomalaissyntyinen johtaja, Kristiina Kolehmainen sanoi pitävänsä tiukasti kiinni 70 – 30 periaatteesta kokoelmanhoidossa eli 70% kokoelmasta oli varattu laadulle. Ja Serieteketissä oli myös erittäin laajasti teoriaa tarjolla, ei pelkästään sarjakuvan teoriaa ja historiaa, vaan laajemmin piirtämisestä, taiteista ja kirjallisuudesta.

Serieteketin kokoelmapolitiikkan kuului myös, että lehdet eivät ole heidän alaansa. Varsinaisia sarjakuvalehtiä ts. kausijulkaisuja löytyi yksi(!) ja sekin oli sitten kaikkea muuta kuin mitä lehdeltä voisi odottaa. Serieteket oli myös kaikkien Kulturhusetin toimijoiden tapaan kovasti innokas tapahtumajärjestäjä, tällä hetkellä Kristiina kertoi heillä olevan kiikarissa Marjane Satrapin saaminen paikalle ensi talvena. Näin kotimaisesta näkökulmasta ahdisti tietysti ruotsalainen tapa pääsymaksullisista tapahtumista, mutta tämä on kuulemma niin lujasti pesiytynyt kulttuuriero, että edes kovapäinen suomalaissyntyinen kirjastonhoitaja ei ollut tästä muurista päässyt läpi. Ainakaan vielä.

     

Kristiinan kertoillessa meille Serieteketistä ja esitellessä paikkoja mieleen hiipi kyllä pieni katkeruus, että miksi meillä ei ole tällaista Suomessa. Toivottavasti jonain päivänä myös meille saadaan kunnollinen sarjakuvan erikoiskirjasto! Serieteketin työntekijöiden pukukoodi oli muuten ehkä siistein näkemäni ratkaisu ikinä. Tarjollla oli mustavalkovinoruudullisia työasuja joko kravattina, otsapantana, huivina tai taskuun taiteltavana nenäliinakokona! Ratkaisu teki työntekijöistä erottuvia ja tunnistettavia ilman hölmöä ja työntekijää alistavaa pellepukua. Mallin sai valita itse ja taiteilla oman makunsa mukaisesti. Jälleen yksi hieno yksityiskohta. Ikävä tunnustaa, mutta tältäkin osin kansankodissa asiat ovat paremmin kuin meillä Suomessa.

     

Kotimatkalla

Kotiinlähtöön olin valmistautunut hyvin – olihan se ennakkosähläyksistä huolimatta hyvinsujuneen matkan viimeinen etappi, joka oli vastuullani. Olin tarkistanut lähtöajat ja miettinyt aikataulun – tosin vähän väärin. Tästä johtuen olimme reippaat kolme tuntia etuajassa satamassa… Auts. Onneksi Salla ja Päivi kävivät hakemassa pari kätköä, minä nukuin turvallisesti vartioituna ja baari oli koko ajan auki.

Illalla meno oli jo niin hysteeristä, että on parempi jättää se traumapsykologeille. Toiset nukkuivat yönsä paremmin, toiset huonommin ja eräillä oli vielä aamulla paniikki hiustenkuivaajan kanssa. Retken päätti nimittäin ammattitapaaminen Turussa, eikä sellaisiin mennä homssuisina :)

Tai tarkkaan ottaen edes ammattitapaaminen ei päättänyt retkeä, sillä tiukasta ja kiivaasta kulttuuriohjelmasta huolimatta kävivät puhis ja rahastonhoitaja katsastamassa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi Logomon näyttelyt ja vaikka Suomen Tompan retrospektiivikin oli hieno, niin ehkä komein näyttelytapahtuma oli kuitenkin Logomon kahvila. Se sai reissun jälkeen molemmat matkalaiset hyvälle tuulelle ja tähän puhiksen ja rahastonhoitajan tuplahymyyn tämä tarina on lopettaa :D :D

 

 

 Tarinoita ja faktoja kokosivat ja kirjoittivat Reetta, Päivi, Salla ja Markku. Kirjoittajia ei ole eritelty ja matkalaiset jättävät lukijoille harjoitustehtäväksi arvata kuka on kirjoittanut minkäkin osan. Tukholmassa oli hauskaa ja toivottavasti yhdistys matkustelee yhdessä vielä tulevaisuudessakin!