Jos minä joutuisin autiolle saarelle ja saisin ottaa mukaani kaksi asiaa, toinen niistä olisi hyvä kirja.

Kirjan lumo ei katoa. Ensin kirjojen surmaksi arveltiin radiota, sitten televisiota ja viimeisimmäksi digihärpäkkeitä, mutta kirjallisuus ei suostu kuolemaan. Ei se voi, sillä kirjoja rakastetaan aivan liian paljon -syystäkin.

Kirja ei ole riippuvainen sähköstä, ei ajasta eikä paikasta. Kirjan tapahtumat ja henkilöt heräävät henkiin lukijan mielikuvituksessa, yksilöllisinä ja ainutkertaisina. Lukija osallistuu ja tuottaa koko ajan itse mielikuvia, täydentää ja pohtii, omassa tahdissaan, muiden määräämättä. Kirja on ylivertainen ja voittamaton. Sen huomaamiseksi täytyy vain ensin lukea hyvä kirja. Sellainen, joka on pakko lukea, sellainen joka saa janoamaan lisää, sellainen joka syrjäyttää hetkeksi kaiken muun. Se oikea.

Lohdullista on, että maailmassa on jokaiselle se oikea kirja, jopa useampia. Haaste on siinä, kuinka saada oikea kirja ja oikea lukija kohtaamaan. Joskus se ensimmäinen oikea kirja löytyy sattumalta, mutta se on harvinaista. Usein hyvästä, siitä oikeasta kirjasta, saa jonkin vinkin: kaverilta, vanhemmilta, lehdestä, netistä, opettajalta tai sisaruksilta…

Ihan yhtä usein. ellei jopa useammin, näiltä samoilta tahoilta saa vinkkejä, jotka ovat aivan kamalia. Heidän omasta mielestään tietenkin hirmuisen hyviä, mutta potentiaalisen lukijan mielestä aivan kamalia. Jos siis haluaa auttaa jotain toista löytämään itselleen sen oikean, siis kirjan, kannattaa kysyä, mitä toinen haluaisi lukea, eikä vain tyrkyttää omia suosikkejaan. Makuja on moneksi. Deittiprofiili, tai siis sen kaltainen, olisi tosi hyvä juttu. Kirjoittaisi vain palveluun, millaisista asioista tykkäisi lukea ja naps – saisi oikeasti sopivia ja hyviä ehdotuksia kirjoista. Tällaisia kirjatreffien ammattilaisia muuten on kirjastossa. Kannattaa käydä ihan tosi tarkoituksella kyselemässä, löytyisikö jostain hyllystä juuri sinulle sopiva kirja, se oikea.

Shell’s Angles, kirjasarja jonka ansiosta olen täällä tänään, sai alkunsa viattomasta kysymyksestä, jonka vuosia sitten esitin oppilailleni. Mitä te haluaisitte lukea? Kun mopoja, pöhköä huumoria ja tavallisia nuoria ei mistään kirjasta löytynyt, lupasin kirjoittaa sellaisen kirjan. Se oli hyvä päätös. Kiitos tästä palkinnosta kuuluukin erityisesti niille pojille, jotka eivät millään halunneet lukea mutta joista kuitenkin lopulta kehkeytyi lukijoita, kun he saivat lukea sitä mitä itse halusivat.

Kiitos myös kaikille niille jotka rakastavat kirjoja ja lukevat niitä. Kiitos kaikille niille tahoille, jotka ymmärtävät lukemisen tärkeyden ja pyrkivät osaltaan edistämään sitä. Kiitos kaikille niille, jotka ymmärtävät, että kulttuuri, koulutus ja sivistys ovat asioita, joita on syytä vaalia vaikeinakin aikoina.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 110 vuotta Väinö Riikkilän syntymästä. Hänen luomissaan hahmoissa, Pertsassa ja Kilussa on paljon samaa kuin mitä minäkin olen halunnut omiin henkilöhahmoihini tuoda: kavereista huolehtiminen, halu seikkailla, omien rajojen etsiminen, yritteliäisyys ja reippaus, huumoria unohtamatta, ovat ajattomia piirteitä, joita nuorissa on ollut aina. Ajat muuttuvat ja asiat siinä mukana, mutta nuoret ovat aina nuoria. Sen todistaa jo sekin, että nykynuoriso on vanhempien mielestä ollut pilalla jo useiden satojen vuosien ajan. Ja aina nuorissa on myös tulevaisuus. Sitäkään ei saa unohtaa, että nuoruus on nyt. Ei minulla enää, mutta te jotka olette nuoria nyt: eläkää, nauttikaa, haaveilkaa, älkää pelätkö, uskokaa itseenne ja tulevaisuuteen. Ja jossain siinä kaiken remuamisen ja haaveilun lomassa, lukekaa. Lukekaa paljon.

Eräs viisas mies sanoin kerran, että lukeminen kannattaa aina, kirjoittaminen harvemmin… Tänään on hyvä päivä olla kirjailija mutta joka päivä on hyvä päivä lukea kirjaa.