Kirjastotätisetä vietti vapaapäiviään perinteisellä tavalla eli töitä tehden. Tällä kertaa tie vei Turkuun, jossa oli ohjelmassa kirjavinkkauskoulutusta maahanmuuttajataustaisille osana Turun AMK:n järjestämää kirjastokoulutusta. Hieman haastavuutta ohjelmaan toi osallistujien rajallinen kielitaito, mutta vastaavasti oli ilahduttavaa nähdä kuinka hienosti vinkkauksessa kielimuuri ohitettiin. Yhden päivän koulutuksessa emme ehtineet kuin hieman käydä läpi pintapuolisesti vinkkauksen teoriaa kun pääpaino itse telkemisessä. Ja ryhmäläiset pääsivät todella nopeasti ylitse alkujännityksestään. Paljon käytiin läpi sellaisia yksinkertaisia asioita joita ainakin itse aloittelevana vinkkarina olisin kaivannut löytäväni jostain oppaista: Miten tila ja ympäristä vaikuttavat vinkkaukseen, miten yleisöä ja vinkkaria saadaan lähemmäs toisiaan. Vähemmälle jäi ehkä se mitä kirjoja voi vinkata ja mitä kannattaa vinkata. Toivottavasti (tähänkin) avoimeen kysymykseen kurssille osallistujat löytävät vastauksia ja siltä varalta, että joku kurssille osallistuja lukee tätä blogia, niin muistutan vielä teitä: Ottakaa reilusti yhteyttä meihin. Me kanssavinkkarit ja erityisesti kirjavinkkariyhdistyksessä autamme teitä mielellämme.

   

Jotkut vinkkasivat suomeksikin mainiosti, mutta kun omasta rakkaasta lukukokemuksesta sai kertoa omalla äidinkielellään, niin vaikka sanaakaan en ymmärtänyt puheesta, niin innostus ja tunteen palo välittyivät ja heräsi halu ottaa selvää löytyisikö kirjaa edes englanninkielisenä käännöksenä. Toivottavasti saamme nämä vinkkarit joskus 'hyötykäyttöön' eli vinkkaamaan!

 

markku-setä