Arja-täti täällä taas hei.
Ehkä ehdit jo miettiä, minne katosin. No en minnekään, hölläsin vaan hiukan tahtia. Tai miten sen nyt ottaa...

Vinkkaus on tullut jäädäkseen ja seiskaluokat vinkkaukseen. Tänä syksynä vinkkausjono on pahimmoilleen ollut lähes 6 viikkoa,
kun ottaa huomioon koulun lomat ja omat lomat. Olemme nimittäin tulleet vihdoin työpaikassani tulokseen,
että joku roti tässä on oltava eli otan vain kaksi luokkaa per viikko vinkkaukseen. Tästä syystä opettajien
oikein innostuessa soitteleen on jono siirtynyt ja siirtynyt. Nyt ollaan viikossa 41 ja seuraava vapaa aika olisi viikolla 48.

Kyllähän se riipaisee. Mutta kun rajat on rakkautta, niin kestettävä on. Ei rittänyt se, että otan vain 5-luokkalaisista ylöspäin, silti
tuli kiire ja hoppu ja liikaa hommaa. Sitten rajattiin tämä kaksi per viikko, siinä ehtii tehdä muutakin, kerätä kirjat rauhassa jne.
Ja vinkkauksen ilo on tullut takaisin. Jos se nyt kauheesti on kadoksissa ollutkaan.

Jossain tuolla sielun syövereissä vielä kipuilen tämän asian kanssa, mutta luulen, että selviän.
Huomenna on syksyn tokavikavinkkauskeikka. Vikan jälkeen lopetan keikat hetkeksi ja katson sitten
jonkun ajan päästä, haluanko niitä jatkaa. Ei yksi ihminen tätä maailmaa valmiiksi saa.

Mutta siitä voin olla iloinen, että ainakin vinkkaus on meillä Porissa suosittua. Luokkia käy ja kirjat kulkee.

Ja Matille tiedoksi, että omalla autolla mutta max 150 km. Sen jälkeen hyppään junaan tai bussiin.

 

Arja-täti