Kauhavalla olikin edessä meidän paluumme arkeen. Matkatavarat ravintola-hotelliin ja sen jälkeen menimme suoraan kirjastoon järjestelemään tavaroitamme ojennukseen aamua varten. Kiitos johtajalle ja paikallisoppaallemme, joka tuli vielä illalla kahdeksan jälkeen kanssamme kirjastoon. Kiitos Tuula emme olisi selvinneet ilman apuasi.
Kauhavan viihtyisä kirjasto
Meillä meni kuitenkin vielä pari tuntia laittaessamme kirjat oikeaan järjestykseen. Kun olimme tekemässä lähtöä huomasin, että murtohälytin oli kytkeytynyt päälle. Johtajalla ei ollut omaa koodia, joten hän joutui soittamaan kirjastoautonkuljettajalle ja kysymään tämän hälytinkoodia, jotta hälytys saatiin hiljennettyä ja estettyä Securitasta lähettämästä turhaan miehiä paikalle. Tosin johtaja kuittasi asian sanomalla:” Eipä tuo niin väliksi ole vaikka tulisivatkin tänne turhaan. Menee kuitenkin kirjastoauton kuljettajan piikkiin, kun käytin hänen ovikoodiaan.”
Kauhavalla oli todella kiva ja rento nuortenosasto!
Punainen Tampere kohtaa Kauhavan todellisuuden.
Ja museossakin ehdimme käymään. Kauhavalla kun ollaan, niin museon teema ei liene yllätys.
Yöpaikassamme, anniskeluravintola-hotelli Kantrissa oli karu meno. Jopa koirille oli pöytiintarjoilu!Ehkä hurja pohjalainen meno oli syynä, että yöllä näin unta, jossa Antitäti kiusasi säälittä lapsia minun koittaessani supattaa hänelle, että minä olen se paha poliisi. Sinun piti olla se hyvä poliisi. Hei! Reetta! Kuunteletko sinä minua?
*Taustalla kuuluu lasten ja imeväisten itkua jonka säestyksellä takaisin Antitätiin >> *
Kommentit