Yksi kysymys joka nousee säännöllisesti esille on se, että miksi te vinkkaatte lapsille noin kauheita ja pelottavia kirjoja? Eikö voisi vinkata jotain aurinkoisempaa ja suojella lapsia? Kirjavinkkariyhdistys päätti ottaa virallisesti kantaa ja tässä on yksi hyvin muotoiltu ja perusteltu vastaus: Miksi vinkata kauhua?

---
Kauhukirjavinkkauksella pelon hallintaan

Vinkkaukseen valitut kirjat herättävät silloin tällöin kysymyksiä. Välillä on vaikea haarukoida oikeaa ikäryhmää kirjalle, ja joskus väistämättä tapahtuu yli- tai alilyöntejä. Genrenä etenkin kauhukirjallisuus on altis kommenteille: lapset rakastavat, aikuiset suhtautuvat epäillen. Koska vastailen näihin kysymyksiin erittäin usein, kirjoitin ylös ajatuksia työni eettisestä puolesta.

Minusta on aidosti hienoa, että vanhemmat ja opettajat ovat kiinnostuneita lasten lukuharrastuksesta ja arvokasvatuksesta.

Olen toiminut lasten- ja nuorten kirjastonhoitajana nyt kahdeksisen vuotta, ja toimenkuvaani on kuulunut koko ajan kirjavinkkaus. Kauhukirjallisuus on laaja genre, joka pitää sisällään niin tarinoita, fantasiaa, huumoria, toimintaa kuin
”hömppääkin”. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin.

Itse koen kauhukirjallisuuden osaksi tunteiden hallintaa. Lapsi opettelee tunnistamaan erilaisia tunteitaan, elämään niiden kanssa ja kontrolloimaan niitä. Pelko on tärkeä. Sen avulla pysymme hengissä, osaamme varoa vaarallisia asioita ja noudattaa yhteiskunnan sääntöjä. Tämä funktio kauhukirjallisuudella on ollut aina kansansaduista ja perinteisistä kummitusjutuista lähtien.

Pelko on myös nautinnollista. Ikivanha hyvän ja pahan välinen taistelu luo sekä toiminnallisen jännitteen että moraalisesti yksinkertaisen tilanteen, johon lapsen on helppo samastua. Alakoululaisille vinkkaamissani kirjoissa hyvä voittaa aina, ja pelottavat tilanteet ratkeavat turvallisesti. Teini-ikäiset kaipaavat jo hiukan harmaata yksinkertaisen musta-valkoisuuden tilalle etsiessään omia arvojaan ja pohtiessaan monimutkaisiakin moraalisia ongelmia.

Kirjallisuus on turvallinen tapa tutustua pelkoon. Videot, elokuvat ja muut visuaaliset ärsykkeet iskeytyvät suoraan lapsen tajuntaan. Sanallinen kauhu luetaan, käsitellään ja prosessoidaan omiksi mielikuviksi. Vasta sitten kauhu muuttuu  peloksi, tunteeksi. Suodattimena toimii lapsen oman ikätason mukainen mielikuvitus, joka sallii kyllä pelon, mutta ei ylitä lapsen mielen sietokykyä.

Monet aikuiset pelkäävät kauhukirjallisuuden ruokkivan lasten pelkoja ja masennusta. Maailman todellinen pahuus voi olla lapselle – ja aikuisellekin - vaikea asia. Keskustelun avaajana kirja ja yhteinen lukukokemus auttaa jakamaan pelkoja aikuisen kanssa. Parhaassa tapauksessa se antaa henkisiä aseita todellisia vastaan.

Kirjavinkkariyhdistyksen puolesta, Reetta Saine