Hyvää alkanutta vuotta kaikki lukijoille, vinkkareille ja kirjojen ystäville.

Lomarauhasta selvitty takaisin töihin ja vinkkauspyyntöjä satelee.
Mutta kuten uusi vuosi aina, tämäkin vuosi aloitettiin lupauksilla. Tai tämän lupauksen tein kyllä jo viime vuoden puolella. Lupaukseni kuuluu näin:
Lupaan tehdä työn ulkopuolisia vinkkauksia vain kerran kuukaudessa oman jaksamisen ylläpitämiseksi.

Miltä kuulostaa? Kuulenko vienoja aplodeja?

Tähän asti lupauksen pitäminen on onnistunut. Tai no, voi olla, että maaliskuun aikana tulee kaksi keikkaa, mutta toinen ensimmäisellä ja toinen viimeisellä viikolla. Ei kai se ole rangaistava teko?

Ja siitä motivaatiosta.
Kirjavinkkaria motivoi aina se, kun lukee hyvän kirjan ja ottaa mukaan vinkkaukseen. Mutta vuoden ensimmäinen satutunti. Mietin, miten saisin siitä kokemuksen lapsille. En halua "vain" lukea.

Vaadittiin puoli tuntia, joulukuusenvalot, otsalamppu ja mustaa ja valkoista lakanakangasta. Siitä syntyi pieneen (ja tähän tarkoitukseen hyvänmalliseen) takavarastoon talviluola, jossa oli melkein pimeää.
Ja kun vielä opettelin tarinat ulkoa, en lukenut kirjoista, vaan kerroin omin sanoin, oli vuoden ensimmäinen satutunti valmis.
Valitettavasti purin tuon luolan yhtä nopeasti kuin olin tehnytkin, joten kuvia ei nyt ole luvassa. Mutta jos pieni rakentaja myöhemmin tänä vuonna minussa herää, lupaan dokumentoida sen.

Oikein mukanaa vuotta 2010 toivottaa Kirjavinkkariyhdistys.
Kuulette meistä enemmänkin, kunhan kaikki hallituksen jäsenet saapuvat työnsä äären ja alamme julkistaa tämän vuoden juttuja.

Arja-täti