Vierailin hiljattain Kallion kirjaston Novellikoukussa lukemassa varhaisten suomalaisten naiskirjailijoiden novelleja. Novellikoukku on monissa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteissä pyörivä tapahtumakonsepti, jossa osallistujat kuuntelevat ääneen luetteluja novelleja ja tekevät käsitöitä, joskin toki novelleja saa kuunnella myös ihan muuten vain.
Olen lukenut varhaisten suomalaisten naiskirjailijoiden novelleja jo melko monessa Novellikoukussa. Siksi ajattelin laittaa hiukan listaa, mitä olen niissä lukenut. Tarkka ohjelmisto vaihtelee jonkin verran sen mukaan, mikä minua itseäni sattuu huvittamaan ja minkä verran novelleja tapahtuman aikana ehtii lukea. Kaikki lukemani novellit ovat joko tekijänoikeuden suojasta vapautuneita tai omia suomennoksiani.
Miksi sitten varhaiset suomalaiset naiskirjailijat? Yksi hyvä syy nostaa heitä esiin on ainakin se, ettei heitä vieläkään järin hyvin tunneta, vaikka feministinen kirjallisuudentutkimus on nostanut noita vanhojen kirjallisuushistorioiden unohtamia tekijöitä esiin. Kun esimerkiksi Kalliossa kysyin yleisöltä, keitä ennen vuotta 1900 julkaisseita suomalaisia naiskirjailijoita tulisi mieleen, Minna Canth oli ainoa, joka mainittiin. Naiskirjailijoita on kuitenkin olemassa melkoinen määrä 1600-luvulta alkaen, suuri osa toki ruotsiksi kirjoittaneita. Valikoimaani mahtui luonnollisesti vain murto-osa heistä.
Tässä siis varhaisten naiskirjailijoiden novellipakettini vinkit:
- Z. Topelius: ”Kirje Bettyltä” (Helsingfors Tidningar 18.1.1854; oma suomennokseni). Olen ottanut pari kertaa naiskirjailijoiden joukkoon Topeliuksen kirjoituksen, jossa hän nuoren naisen näkökulmasta kirjoittaa, miten naisten tulisi kirjoittaa. Tämä on vähän niin kuin provosoiva aloitus tarkastella, noudattavatko naiskirjailijat Topeliuksen ohjeita. :)
- Sara Wacklin: ”Tullimiehen kalakukko” (Satanen muistelmia Pohjanmaalta. Ensimäisen osan ainehisto. G. W. Edlund 1872. Suom. J. Aulén). Wacklin oli ehkä ensimmäinen kunnolla tunnustusta saanut suomalainen naiskirjailija, joskin hän julkaisi teoksensa Ruotsissa sinne muutettuaan. Tarinan aihe on esiintynyt jo aikaisemmin esimerkiksi arkkiveisuissa.
- Fredrika Runeberg: ”Pikku rouva Svensson” (Svenska Familj-Journalen. Band 12, årgång 1873; oma suomennokseni). Pieni ironinen kertomus, jota ei liene aikaisemmin suomennettu. Fredrika Runeberg on jäänyt miehensä varjoon mutta kirjoitti suuren määrän tarinoita ja runoja sekä kaksi historiallista romaania.
- Fredrika Runeberg: ”Kuhinanuin tytär” (teoksessa Teckningar och drömmar, 1861; oma suomennokseni; löytyy myös Tyyni Tuulion suomennoksena teoksesta Piirroksia ja unelmia). Yksi Fredrika Runebergin eksoottisiin maihin sijoittuvista tarinoista. Valitettavasti vain osa on suomennettu. Fredrika Runeberg julkaisi useimmat kirjoituksensa nimimerkillä –a –g.
- Fredrika Runeberg: ”Starkin mamsellien salaisuus” (Folkvännen 1876). Historiallinen ja naisen asemaa kritisoiva kertomus, jota ei liene aikaisemmin suomennettu.
- Hanna Ongelin ”Varjo sotatantereelta” (Sanomia Turusta 1880). Pitkähkö romanttinen kertomus, jonka naispäähenkilö rikkoo sukupuolensa kahleet kiinnostavalla tavalla. Hanna Ongelin oli kiinnostava kirjailija, joka kirjoitti parikymmentä kirjaa, mukaan lukien kaksi laajaa Ruotsissa ilmestynyttä goottilaista romaania.
- Theodolinda Hahnsson: ”Mitä koski kohisee? Mitä kuuset kuiskailee?” (teoksessa Kotikuusen kuiskehia. G. W. Edlund 1884). Hahnsson oli varhaisimpia laajemman tuotannon kirjoittaneita suomalaisia naiskirjailijoita. Kertomuksessa on uskonnollis-isänmaallista paatosta, mutta Hahnssonin tarinat ovat silti omalla tavallaan sieviä ja mukavia.
- Constance Ullner: ”Syyskuvaus” (Uuden Suomettaren juttu-tupa 1.1.1891). Nimettömiksi jäävien naisen ja miehen välinen keskustelu, jossa on mukana naisasiaa. Nimimerkillä Wanda kirjoittanu Ullner oli myös varhaisia eläinsuojeluaktivisteja.
- Ina Lange: ”Salomaassa” (teoksessa Erämaan ja saariston tarinoita. Viipurin Sanomat 1886). Salanimellä Daniel Sten kirjoittanut Ina Lange oli yksi 1800-luvun lopun suomalaisista realisteista ja murtaa tässä kertomuksessaan runebergiläistä siloteltua suomalaisen kansan kuvaa – eikä toisaalta päästä helpolla herrasväkeäkään.
- Elvira Willman: ”Tunteita” (Työmies 31/12 1904). Willmanista odotettiin uutta Minna Canthia, mutta hän kävi sivistyneistön maulle liian rajuksi ja toimi työväenliikkeen riveissä. Tässä novellissa on vahvaa yhteiskuntakritiikkiä ja väkeviä kielikuvia. Willman kirjoitti lukusia näytelmiä ja paljon pieniä kertomuksia.
- Aino Malmberg: ”Ystävyyttä” (teoksessa Totta ja leikkiä. Otava 1903). Malmberg oli kosmopoliitti sosialisti. Tämä kertomus lienee yksi varhaisimpia realistisia naisparin kuvauksia, ja henkilöitä tarkastellaan hauskan ironisella otteella.
Yllä siis ovat kaikki novellit, joita olen toistaiseksi lukenut Novellikoukuissa varhaisten suomalaisten naiskirjailijoiden paketissa. Luonnollisesti saatan ottaa vielä muitakin ohjelmistoon, mutta noihin oli nyt erityisen tykästynyt. Jos haluat kysyä minua lukemaan tai tarvitset suomennoksiani, minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen matti piste jarvinen ät nysalor piste net.
Matti Järvinen
Kommentit