Pienen lämmittelyn ja yleisön herättelyn avulla, jossa markku-setä kuvaili vinkkareita käyttäen esimerkkinään Antitätiä.

- Huomatkaa pitkä kaula. Vinkkarin kaulaa ei pidä sekoittaa ns. kiljukaulaan vaikka molemmat ovat erikoistuneet tuottamaan onomatopoettisia äänteitä. Siinä missä kiljukaulan ulina vain sattuu korviin, sattuu vinkkarin sointuva ääni kuulijan sydämeen.

- Vinkkari on poikkeuksetta ryhdikäs ja uljasvartaloinen. Tämä johtuu mukana kannettavien kirjojen suuresta painosta joka kehittää vinkkareille poikkeuksellisen isot lihakset.

- Kaikki vinkkarit ovat kauniita ja uljaita yksilöitä. Tämä johtuu runsaasta hengenravinnosta jota vinkkarit nauttivat päivittäin.

- Vinkkarit ovat myös temperamenttisia. Tämä ominaisuus tekee vinkkarista paremman eläytyjän ja niin myös paremman vinkkarin. Valitettavasti jotkut vinkkarit ovat temperamenttisia myös samalle reviirille tulevia vinkkareita kohtaan ja tällöin temperamenttisuus voi purkautua vaarallisen nopeasti.

- Onneksi vinkkarit ovat kuitenkin sosiaalisia ja seurallisia yksilöitä jotka viihtyvät seurassa. Myös muiden kuin vinkkarien seurassa.

- Vinkkarin oikea käsi on poikkeuksellisen nopea. Se on jalostunut vuosien aikana kääntämään sivuja nopeasti ja terävästi. Liian lähelle vinkkaria ilman lupaa tulevat saavat harmikseen huomata, että vinkkarin oikea käsi on myös tehokas itsepuolustusase, jolla vinkkari puolustaa reviirinsä koskemattomuutta. Joskus kiivaastikin.


Tämän pienen lämmittelyn jälkeen siirryimme palkitsemaan Marleeta. pj piti lyhyen puheen

ja rahastonhoitaja ojensi paidan ja kukan Marleelle. Tästä hetkestä lähtien Marlee voi käyttää Suurvinkkarin arvoa ja hän voi vinkata koska haluaa, missä haluaa ja kenelle tahansa haluamallaan tavalla ja lavalla.



Kirjavinkkauksen sm-kisat oli nähty [Loistavia esiintyjiä!] ja Marlee saatiin palkittua! Ensi vuotta odotellessa terkkuja kaikille tutuille Sastamalaan!