”Mihin ihmeeseen olen jälleen lupautunut? Edellisestä vinkkauksesta alkaa olla aikaa ja mitä ihmettä minä edes vinkkaan ja mistä saan kirjat?” Nuo olivat lähinnä päässä pyörivät ajatukset, kun olin ilmoittanut halukkuuteni esiintyä Oulun yliopiston Humanistisen killan vuosijuhlilla kirjavinkkarina. Tällä hetkellä opiskelen toista vuottani kyseisessä yliopistossa pääaineenani informaatiotutkimus. Edellisen kerran olin valmistautunut vinkkaukseen töissä ollessani, reilut puolitoista vuotta sitten. Vinkkausta olen pitänyt sekä yläasteluokille että ammattikoululuokille, mutta en kertaakaan yliopiston humanisteille. Noh, kerta se on ensimmäinenkin.

Ensimmäiseksi jostain täytyi löytää kirjoja. Sellaisia joita voisi edes ajatella vinkkaavan. Pakko oli mennä ns. vanhoilla tutuilla, sillä yliopistossa puurtaminen on syönyt hälyttävästi aikaa pois muilta kuin tenttikirjojen lukemiselta. Kirjastossa töissä ollessa vinkkausmateriaalin hankkiminen oli toki työlästä, mutta nyt haastetta siihen tuli roppakaupalla lisää. Kirjaston hyllyjen välissä yritin bongailla paikalla olevia, tuttuja ja potentiaalisia vinkkauskirjoja. Aikaraami itse vinkkaukselle oli 15–20 minuuttia, joten kassikaupalla kirjoja ei vinkkaukseen missään nimessä kannattaisi raahata. Loppujen lopuksi kirjoja kertyi 8 kappaletta, kahdesta eri kaupungista, kolmesta eri kirjastosta ja kolmella eri kirjastokortilla (kaikki omia) lainattuna. Eikä tietenkään kirjoja voinut jättää työhuoneeseen hyllylle tai pöydälle, vaan kaikki oli kuskattava kotiin.

Viisaana vinkkarina olen vuosien ajan ottanut hyvät muistiinpanot mielenkiintoisista kirjoista ylös. Tällä hetkellä minulla on ylhäällä sekalaisia muistiinpanoja pitkälle yli sadasta teoksesta. Tunteja noiden muistiinpanojen kartuttamiseen on kulunut satoja ellei peräti tuhansia. Hyvien muistiinpanojen avulla vinkkauksen valmistelu sujuu kuitenkin aina paljon helpommin. Valitsin vinkkaukseen 8 tuttua teosta, joista tiesin osaavani muistiinpanojen perusteella jotain kertoa. Kaikkia ei tuossa aikaraamissa kuitenkaan millään ehtisi esitellä, mutta jätin itselleni valinnanvaraa vinkkaushetkeen, sillä joskus on hyvä mennä fiiliksen mukaan. Seuraavaksi alkoi kirjojen juonien, tapahtumien, henkilöiden ja muun sisällön muisteluVinkkaus käynnissä. Ihan kylmiltään ei rohjennut lähteä urheilemaan, pakko oli silmäillä tekstejä ja muistuttaa mieleensä lukukokemukset ja löytää ne herkullisimmat hetket, joita voisi kuvitella hyviksi lukunäytteiksi. Kun sopivat lukunäytteet vihdoin löytyivät, piti tietenkin löytää sopivat post-it laput tai muut liimapintaiset lipareet, että lukunäytteitä ei tarvitsisi alkaa yleisön edessä kesken vinkkauksen arpomaan. Sitten loppusilaus, eli muistia tukevien lunttilappujen kirjoittelu, tulostaminen ja teippaaminen kirjojen takakansiin. Erittäin simppeli ja parhaassa tapauksessa huomaamaton toimi, joka pelastaa vinkkarin blackoutin sattuessa pulasta. Sittenpä kaikki alkoi ollakin (melkein) valmista.

Vinkkauspäivänä jännitti enemmän kuin tarpeeksi. Kirjat ja muistilaput kassiin. Mukavat esiintymisvaatteet päälle ja bussikyydillä kohti yliopistoa. Ääni jänteitä piti avata jonkin verran, sillä instrumentista on hyvä pitää huolta, vaikka pitkä rupeama ei ollutkaan kyseessä. Sitten itse suoritus, joka meni ihan kelvollisesti. Kriittisesti arvioiden voisi sanoa, että parantamisen varaa jäi, mutta ihan mukava tunne jäi pitkähkön vinkkaustauon jälkeen. Työhän ei loppu toki siihen, vaan vinkkauksen jälkeen kirjat takaisin kassiin ja kotia kohti. Kirjastossa vinkkauksen jälkeen alkaa lainausrumba, tässä tapauksessa, muistilappujen irrottelun jälkeen, kirjat piti tietenkin palauttaa jokaiseen kirjastoon erikseen.

Vaikka vinkkaus kesti tässä tapauksessa noin 20 minuuttia, se edellytti kuitenkin moninkertaisen määrän työtä. Lisäksi on mahdotonta arvioida montako tuntia on aikanaan mennyt kaikkien kirjojen lukemiseen. Päällimmäiseksi tunteeksi kuitenkin jäi harras toive siitä, että yleisö viihtyi.  Vinkkarihan ei tee koskaan työtä itsensä takia, vaan yleisön, johon lukuinnostus toivottavasti edes hieman tarttui.

Vinkkauksessa mukana olleet teokset (joita kaikkia ei kuitenkaan vinkattu):

Charles Bukowski: Postitoimisto

Ernest Cline: Ready player one

David Cronenberg: Syöpäläiset

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveisiä Kutturasta

Sami Lopakka: Marras

Gregory David Roberts: Shantaram

Hubert Selby: Unelmien sielunmessu

Hunter Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa

 

PJ Esko