Housut on silitetty, banaanit ja myslipatukat pakattu, tiivis vesipullo täytetty ja kirjat toivottavasti jo menneet perille. Huomenna alkaa vinkkausviikko.

Kokeilemme nyt siis työkiertoa niin, että siirryn sivukirjastoon töihin koko viikoksi. Sieltä taas yksi työntekijä menee minun paikalleni pääkirjaston lasten osastolle. Näin ei tarvitse huolehtia, että olen omalta paikaltani pois ja voin hyvillä mielin olla koko viikon vinkkaamassa. Samalla tulee toivottua työnkiertoa. Näemme kaikki vähän uusia ihmisiä.

Vinkkaan viikon aikana koko yläkoulun seiskat, kasit ja ysit. Kolme-neljä ryhmää per päivä. Ei siis mitenkään kovin paljon. Enemmänkin on mennyt. Kirjojen kerääminen oli kova koitos. Toivon, että tein työni huolella. Huomenna yhdeksän aikaan huomaan, jos listat ei täsmää pinojen kanssa. Luulen silti, että itse vinkkaaminen on huomattavasti helpompaa kuin noiden kirjojen kerääminen ja laskeminen, onko joka ryhmälle tarpeeksi.

Huomenna kolmen aikaan olen luultavasti niin intoo piukassa, että voisin ovelta ovelle myydä kaljuille kampoja ja sukkahousuja miehille. Yleensä innostun ryhmä ryhmältä enemmän ja loppupäivästä olen ihan aito Peppi. No, en letitä tukkaa, annan sen olla auki, niin ei tule epäselvyyksiä, kumpi olen.

Kaiken tämän lisäksi, olen menossa kolmen viikon kuluttua seuraavaan sivukirjastoon. Siellä onneksi alakoululaisia, joten ei kirjat lopu kesken. Kiire tulee kahdessa viikossa kerätä uusi satsi, mutta ystävälliset sivukirjastolaiset + yhdysope ovat laatineet jo kuukautta ennen aikataululistan, joten minun on helppo alkaa kerätä kirjoja heti, kun tämän keikan olen heittänyt.

 

Niin ja viitaten kesäloman jälkeiseen keskusteluun: olen menossa yläkouluun. Kirjastotäti-paidan lisäksi jalassa mustat bondage (?) housut eli kilinästä minut tuntee. Jos juutun vessaan ketjuista kiinni tai vahtimestari ei päästä sisälle, myöhästyn vinkkauksista. Tulkaa sitten auttamaan, jos eivät usko, että olen silti aito kirjastotäti.

Raportoin lisää huomenna.

Arja-täti