(Alkuperäinen teksti löytyy kuvineen Kruiserin blogista ja se julkaistaa Kirjavinkkariblogissa Kruiserin luvalla.)

Pitkän sisäisen piehtaroinnin jälkeen päädyin tarjoamaan itseäni sarjisvinkkariksi erityiskoulun viitoskuutosille. Asiasta oli ollut puhetta Reetta Niemelän kanssa (kiitos rohkaisusta) jo pitkään, mutta rohkeuteni kerääminen otti aikansa.

Valmistauduin hommaan kasaamalla kotona työhuoneen lattian täyteen sarjiksia, joita sitten aloin karkeasti jakaa ryhmiin "itsestäänselvyydet", "muuten vaan pakko ottaa", "yllätykset", "tärpit" ja "ei sittenkään". Yritin pitää mielessä, että kuulijoiden ikäskaala on 11-14 jolloin sen nuorimman pojan ja vanhimman tytön henkinen ikäero saattaa olla kosmista luokkaa.

Tiedossa oli, että minulla on käytettävissä normaalin oppitunnin verran aikaa, ja toisaalta lapsijoukossa olisi vilkasta porukkaa, joka ei ehkä jaksaisi istua paikallaan koko kolmea varttia. Valitsin "luota onneesi" -strategian ja laitoin sarjikset ja muistiinpanoni järjestykseen, jossa aina joka toinen tai kolmas kirja olisi porukalle todennäköisesti tuttu. Ajattelin että mielenkiinto pysyisi näin yllä.

En halunnut paikalle mitään tekniikkaa vaan pyysin että voisimme istua puoliympyrässä tai matalilla penkeillä, jotta tunnelma olisi mahdollisimman tiivis. Tiesin, että meitä on tulossa koolle vain vähän yli 20 henkeä, ja tämä helpotti asiaa.

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, mikä olikin tarpeen, sillä kannettuani sarjisbakaasia puoli kilometriä olin kahvikupin tarpeessa. Niinikään käteni ylettyivät maahan asti suorana seistessä.

Kun oppilaat, opettajat ja viittomakielen tulkit tulivat sisälle juhlavaimikäliemonitoimitilaan saatoin huokaista helpotuksesta: lähes kaikki oppilaat olivat naamoiltaan tuttuja kirjastoautosta. Enää ei tarvinnut siis jännittää kuin opettajia: tulisiko kulmien kohottelua tai vaivautunutta jalan nostoa toisen yli?

Aloitimme miettimällä, että mikä se sellainen sarjakuva oikein on? Vastauksia alkoi tulla välittömästi, viittaamalla puheenvuoroa pyytäen ja ilman. Jesh! Kyllä tämä tästä.

Olin iloinen kun maahanmuuttajatytöt kertoivat, että sarjakuvassa on ruutuja, puhekuplia jne. Vähän aikaa keskusteltuamme tuli hiljaisilta pojilta tieto, että juu, jotkut sarjakuvat ovat vain yhden rivin mittaisia ja jotkut pitkiä.

Aku Ankka parhaat sarjat -muodossa oli ensimmäinen varsinainen kohde, ja käytimme aikaa juttelemalla siitä, missä kaikkialla ja miten akkareita tehdään. Esittelin Barksin jälkeen jo edesmennyttä TK-Taikaviitta-lehteä, josta saatiin mukava pesäero perinteiseen Aku Ankkaan.

Homma eteni sitten parivaljakoiden (Asterix & Obelix, Lassi & Leevi, Piko & Fantasio, Viivi & Wagner jne.) ja tapahtumapaikkojen vertailulla (koti, kaupungin kadut, avaruus, Villi Länsi, takapiha jne.). Siteerasin välillä tekijöitä ja onneksi muistin Wagnerin ja entisen lukiokaverinsa kohtaamisen marketin lihatiskillä.

Kyselin aina uuden albumin kohdalla, kuinka moni sen tuntee jne. ja olin välillä hieman huolestunut, kun käsiä nousi liiankin paljon. Loppupuolella vinkkaamani Pyton ja Vastakarvaan sen sijaan saivat teini-ikään ehtineet tytötkin nojaamaan penkillä eteenpäin ja innostus heidänkin joukossaan kohosi selvästi. Kiitos Romare ja Conley, teihin kannatti luottaa!

Vilkuilin vaivihkaa seinäkelloa ja tein karsintaa lennossa, onneksi siis materiaalia oli enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi olin jättänyt ilmaa jokaisen vinkattavan albumin kohdalle, keskustelua syntyi joka välissä, myös aikuiset kertoivat omia sarjiskokemuksiaan...

Loppuhuipennukseksi kävi Jasso häntineen ja gourmetkokeiluineen -tuntematon lähes kaikille, mutta naurunkiherrystä alkoi kuulua.

Kun oli aika lopettaa, liki kymmenen oppilasta tuli matkalaukulleni selaamaan albumeita ja kyselemään lisää. Olin otettu!

Jälkikäteen harmittelin muutamaa karkuun päässyttä ajatuksenpätkää, mutta viittomakielen tulkki sai näin pitää hieman taukoa. Kai.

Kirjastotätipaita kävi visuaalisesta ilmeestä, en ollut sitä näiden oppilaiden nähden ennen pitänytkään.

Kiitos etukäteisvinkeistä Kauhutädille!

 

 Ruokalista:

 

Disney: Puhuva koira ja muita Aku Ankan parhaita

Taikaviitta 2000: Kalmansilmä

Goscinny: Asterix legioonalaisena

Morris: Apassikanjoni

Morris: Daltonit pääsevät hoitoon

Watterson: Ikuiset ystävykset

Franquin: Bretzelburgin radioamatööri

Juba: Ei banaaninkuoria paperikoriin!

Juba: Minerva -kukkia tohtori Kääkälle

Dixon: Hobitti I

Scott: Jere 8 -teinin elämä ja teot

Sfar: Pikku vampyyri menee kouluun

Roikonen: Jasso on super!

Värri: Mutasarja

Mézières: Liikkuvien vetten kaupunki

Christin: Taivaan asukkaat

Fry: Kun luonto kutsuu

 

Kruiser