Kirjavinkkariyhdistys kokosi keväällä ja alkukesästä 2010 listan viidestäsadasta lasten- ja nuortenkirjasta, jotka kaikkien pitäisi lukea. Lista koottiin siten, että jokainen sai äänestää listalle viisi kirjaa käyttäen valintaperusteena ”…omaa makua, kirjan historiallista, kulttuurillista tai yleissivistävää merkitystä, ihan mitä tahansa…
 
Listan kerääminen tapahtui pääasiallisesti Facebookissa, mutta ääniä annettiin myös tapahtumaa mainostaneiden blogien ja sähköpostin kautta. Jos säännöt olivat väljiä, niin sitä oli myös ihmisten äänestäminen. Kirjoja tarjottiin listalle vaihtelevia määriä, ja osa huomioi jo annettuja ääniä ja äänesti kirjoja joita ei vielä ollut listalla, ja osa puolestaan äänesti oman suosikki ”viisikkonsa” muiden tekemisistä piittaamatta. Ja kun listan koostamiseen osallistui sekalainen seurakunta, jota yhdisti oikeastaan vain kiinnostus lukemista ja lasten- ja nuortenkirjallisuutta kohtaan tuli listasta hyvin pitkälle laatijoidensa näköinen: Ei erityisen kirjallinen tai harkittu, mutta monipuolinen ja kiinnostava. Mukaan mahtui niin kuvakirjoja, satuja, runoja, sarjakuvia kuin romaaneja. Seula oli tarkoituksella varsin löyhä, mutta muutama kirja jouduttiin jättämään rannalle, sillä ne katsottiin ensisijaisesti aikuisille suunnatuiksi.
 
Listaa voi pitää klassikkopainotteisena, mikä selittynee osin sen keräämiseen osallistuneiden ihmisten keski-iällä: valtaosa äänestäneistä oli syntynyt 1950-1970-luvulla. Lasten ja nuorten tekemä lista olisi todennäköisesti painottunut enemmän 2000-luvulla julkaistuun kirjallisuuteen, mutta yhtä kaikki, hyvistä kirjoista on siitä huolimatta kyse.
 
Valtaosa kirjoista on käännetty jossakin vaiheessa suomeksi, mutta joukkoon mahtui myös muutama ruotsin- ja englanninkielinen teos. Suosituimmiksi teoksiksi osoittautuivat epävirallisessa ääntenlaskussa tutut ja turvalliset nimet.

Mitä kaikkea listalle mahtui mukaan, siitä on alkamassa nyt pitkä sarja blogauksia. Jos siis saat viestiä minulta tai joltain muulta osalliselta, niin muistin virkistykseksi: Me _emme_ kaipaa kirjaesitelmiä, -arvosteluja tai kritiikkejä. Korkeintaan puoli liuskaa per kirja ja nimenomaan siitä tunteesta ja intohimosta jota tunsit kirjaa lukiessasi. Voit kertoa tarinan missä olit kun _se kirja_ kolahti tai jonkun anekdootin lukukokemuksestasi. Pääasia, että kirjoitat henkilökohtaisesta suhteestasi kirjaan. Kirjavinkkarihallitus yrittää myös kirjoitella tänne malliksi mahdollisimman monesta kirjasta, mutta ne alkuperäiset ehdottajat ovat enemmän kuin tervetulleita kirjoittajien joukkoon!

Ja hieman kuin malliksi kirjoitan yhdestä kirjasta jonka useat vastaajat nimesivät, mutta aivan kärkikymmenikköön tämä ei silti yltänyt. Yhtä kaikki, juuri tällä kirjalla on oma paikkansa juuri minun sydämessäni ja kohta kuulette miksi.
 
S.E. Hinton:  Me kolme ja jengi
 
Luin tämän kirjan ainakin kymmenen kertaa viimeisten ala-astevuosieni aikana. Kymmenen, hieman plus, vuotiaan suomalaisen vaatimattoman ja hyvin tavallisen tylsän työläisperheen turvallisessa elämässä ei ollut mitään kosketuspintaa amerikkalaisten kodittomien jenginuorten elämään, mutta silti itkin usein. Veljiensä kanssa asuva Ponyboy ei tuntunut orvolle, vaikka vanhemmat olivatkin kuolleet. Heillä oli toisensa – ja jengi.

Siitä on kohta kolmekymmentä vuotta kun luin viimeksi Me kolme ja jengin, mutta vieläkin muistan kuinka kylmä minulla oli kun Ponyboy nousee suihkulähteestä, jonne iltaisella kadulla vastaan tullut snobbari  oli hukuttaa hänet ja kuinka pelastumisen lämpö katosi kun Johnnyn kädessä oli verta tippuva veitsi. Tai kuinka yhteiskunnan nuorisorikolliseksi leimaama Dallas, jota taisin ensilukemala hieman jopa pelätä kirjan alussa, pelastaa lapsia palavasta kirkosta oman henkensä kaupalla tai kuinka hän sekoaa kuullessaan Johnnyn kuolemasta.

En ymmärtänyt sitä vielä kymmenvuotiaana, mutta opin tästä kirjasta, että ihmisiä ei voi jakaa hyviin eikä pahoihin asuinpaikan, ulkonäön, varakkuuden tai minkään muunkaan perusteella. Ja vaikka joku olisikin periaatteessa paha, varas ja yhteiskunnan ulkopuolella eläjä, hän voi silti tehdä jaloja tekoja.  Ymmärrys jäi kyyneleiden taakse piiloon silloin, mutta kyyneleet kaiversivat kirjan sieluuni merkeillä joita aika voi kuluttaa, mutta jotka eivät koskaan kulu kokonaan pois.

markku-setä

(Ja lopussa pieni vihje seuraavasta kirjasta. Ei erityisen helppo, mutta ehkä joku nuortenkirjafani tunnistaa noinkin vähästä.)