Kun valintalistat ja kustantajien ennakkoluettelot ilmiintyvät pöydällesi. Toisin kuin talvi joka aina yllättää autoilijan, on tämä odotettu ja yleensä vähintään viikon tarkkuudella tiedetty päivä kirjastolaisen elämässä. Ihmisille, jotka eivät lue tai jotka eivät ymmärrä kirjoissa piilevää viehätystä on ihan turha selittää miksi kirjaston hankinnoista vastaava hyperventiloi niinkin proosallisen esineen kuin myyjän mainoksen takia. Yritän selittää asian vertauskuvallisesti. Kuvitelkaa olevanne ruotsalainen muslimimies joka pääse jo eläessään paikkaan, jossa on huoneen täydeltä skånelaisia neitseitä valmiina palvelemaan teitä (haluamanne ikäisiä ja toiveidenne mukaista sukupuolta ja rotua) ja kuvitelkaa, että joka viikko huone täyttyy uudelleen. Ja uudelleen.

           

Jotain tällaista tuntee bibliomaanikko ostaessaan yhteiskunnan rahoilla laatikkokaupalla uutuuksia. Hoemme aina, että "Kartutamme vain kokoelmaa mahdollisimman objektiivisesti koettaen tarjota asiakkaillemme mahdollisimman monipuolisesti laatua viihdettä ja elämyksiä kuitenkaan unohtamatta." Kissan viikset. Tämä on yhteiskunnan meille myöntämää kompensaatiota kurjista palkoista ja huonosta ammatillisesta arvostuksesta. Saamme paitsi hipelöidä ensimmäisinä uutuuksia, upottautua uutuuskirjojen joukkoon kuin Roope-setä kolikkomereen ja heitellä kirjoja päällemme ja sukellella kirjakasoissa, niin myös tilata oman pallomeremme itse (ja kunnan laskuun!).

Onhan kirjavalinta tärkeää työtä, mutta mikä estää meitä nauttimasta siitä;-)

 

markku-setä