Ai mikä se? Kirjavinkkariyhdistyksen maskotti- ja logoeläin on saanut itselleen nimen. Logoelukkamme on tästä lähtien Kiikeli. Turussa paikalliset sarjakuvaharrastajat huomasivat logomme olevan ilmiselvästi kuin pitkähäntäinen ja terävähampainen Kiikeli ja kuten jutun alareunassa olevasta kuvituksesta voitte itse nähdä, niin tottavie! Niinhän ovat he kuin kaksi marjaa! Koska Kiikeli on luultavasti monelle harvinainen eläin, kerron tässä lyhyesti mistä on kyse ja miksi se on niin sopiva logoelukkamme nimeksi.

Kiikeli ( Gigulus recommendicus) on luonnonvaraisena nykyään harvinainen nelijalkainen märehtijä jonka luonnollista elinympäristöä ovat olleet Pohjois- ja Itä-Suomen pienet ja karut rannikkoseudut ja saaret. Kiikeli ei ole hyvä uimari, mutta suuren mahaontelonsa ja kevyen rakenteensa avulla se on pystynyt siirtymään vesitse lyhyitä matkoja. Kiikeli on erittäin sosiaalinen eläin joka aina jakaa kaiken lauman kanssa. Jos yksi kiikeli löytää ravintoa, se kiirehtii tiedottamaan asiasta muulle laumalle ennen kuin se itse ruokailee. Kiikeli on käynyt nykyään äärimmäisen harvinaiseksi ja sitä tavataankin luonnonvaraisena vain Oulun edustalla, Kiikelin saaressa. Kiikelin normaali elinaikaodotus on noin kymmenen vuotta. Ilmeisesti kiikeli eläisi vanhemmaksi, mutta ahkera vinkkaaminen kuluttaa yleensä yksilön jalat kymmenessä vuodessa niin huonoon kuntoon, että viilikiikeli ei enää tule toimeen luonossa. Turvallisessa ympäristössä on oletettu kiikeleiden  elävän paljon pidempään kunhan niiden luonnollinen seuran- ja vinkkaamisentarve vain tyydytetään asianmukaisesti. Valitettavasti häkkiin suljettu kiikeli lamaantuu ja menettää elämänhalunsa pian. Harvinaistumista on edesauttanut kiikeleiden taipumus laskea myös muita kuin kiikeleitä laumaansa kuuluviksi. Täten kiikeliä seuraamalla ovat muut eläimet hyötyneet villikiikeleiden ravinnon- ja suojanhakutaidoista. Vanha kansa tapasikin Oulun seudulla sanoa, että "Missä kiikeli, siellä kuiva peti." Kiikeli on siten luonnon oma supervinkkari ja siksikin erittäin sopiva tunnus Kirjavinkkariyhdistykselle. Taiteilijan vapaudella kirjalliselle vinkkarille kuuluvat tietysti näppärät sormet ja lukuahmatti tarvitsee tietysti järeää purukalustoa myös kovaksikeitettyjen dekkareiden pureskeluun. Pitkä häntä symboloi puolestaan sitä kirjallisuuden pitkää häntää, jonka vinkkari omalla työllään nostaa esiin.

 

 

Kuvassa vasemmalla villikiikeleitä (kuvan copyright Kaleva ja Jukka -Pekka Moilanen) ja oikealla jalokiikeli (Gigulus recommendicus magnus)