Antitäti kävi vinkkaamassa Hollolassa vapun alla ja nyt oli aika koittanut markku-sedän maksaa potut pottuina eli tämä tarina kertoo kuinka seutuyhteistyötä voidaan tehdä maksuvälineenä vinkkarinnahat. Mukana vinkkaamassa oli myös fiktiopäivilläkin vinkannut Matti K.

Vinkkarinnahka on muuten hyvä ja käytännöllinen seutuyhteistyön kustannusten mittarina. Todelliset kustannukset kirjastoille ovat  rahallisesti minimaalisia, tässäkin tarvittiin rahaa vain matkakulujen verran eli ei paljon mitään. Kaikki loput maksettiin vinkkarinnahoilla. Vinkkarit lukivat kirjoja ja valmistelivat vinkkauksia sydänverellään päiväkausia, mutta koska aito vinkkari on paitsi ekstrovertti ekshibitionisti, niin myös naturelli masokisti, niin tämä tuska vain lisäsi tulevan vinkkauksen nautinnollisuutta. Yksi vinkkarinnahka olkoon siis se määrä työaikaa, jossa yksi keskikokoinen vinkkari valmistelee ja esittää yhden vinkkauksen.

Pirkkalan uusi kirjasto antaa vielä odottaa valmistumistaan, joten sarjakuvavinkkaukset oli järjestetty yläkoululle, jossa vinkkarit saivat päivitellä nykynuorison hyviä käytöstapoja ja aktiivisuutta, niin myös nykyisen kouluruuan korkeaa tasoa. Meidän nuoruudessamme kaikki äidit uhkailivat aina lapsiaan sanomalla heille, että:"...jos et ole kiltisti, niin ruokalantäti vie sinut ja joudut syömään kouluruokalassa lopun ikääsi..." Tämän päivän kouluruokahan on (kaksi kokemusta tänä vuonna:-p) maukasta, pahus vieköön!

Itse vinkkaukset menivät hyvin. Yläasteikäiset kuuntelivat kiinnostuneen näköisinä ja haukottelivatkin tuskin lainkaan huolimatta siitä, että oli perjantai ja viikon viimeiset tunnit käsillä. Tätä kirjoittaessa en tiedä yhtään kuinka paljon sarjakuvaa on mennyt lainaksi, mutta kylä kokemus oli silti kiva. Tunnissa ehti vinkata monta sarjakuvaa, mutta asiaa olisi helposti riittänyt vaikka kolmeksi tunniksi, kun molemmilla oli sen verran vinkkejä takataskussa, että juttua olisi riittänyt vaikka yhden Aamulehden tilkkeiksi. Parivinkkaus on muuten mainio tapa tehdä työtä. Paitsi, että siinä tarvitsee tehdä työtä vain puolet ajasta, niin siinä ehtii vinkkari paneutua yleisöönsä tavallista paremmin. Yleensä vinkatessa kun on niin kiinni omassa jutussaan, että yleisö jää jotenkin massaksi, jonka reaktioihin ei aina tule kiinnittäneeksi riittävästi huomiota. Tai ainakin siltä joskus tuntuu vinkkausten omaistessa mukaansa. Nyt ehti tutkiskella yleisöä ajan kanssa ja pohtia mitä juttuja voisi omia kaverin esityksistä omiin vinkkauksiinsa ja mikä vinkkarin toiminnassa sai aikaan reaktioita yleisössä jne.

Tässäkin tarinassa varsinaista 'virallista' työtä ei tunneissa mitattuna ole paljoa, mutta kun yhdessä oltiin, niin työasioita tuli jauhettua tuntikausia. Käteen jäi känsien lisäksi mukaivia muistoja, onnistumisen elämyksiä ja muisto elämää rikastuttaneesta vinkkauspäivästä. Hollola kiittää Pirkkalaa organisoinnista ja pätevän sherpaoppaan palveluksista. Jälleennäkemisen toivossa markku-setä heiluttaa kyynelten kastelemaa nenäliinaa Päijät-Hämeessä.

markku-setä

Ja mitä sitten ehdin vinkkaamaan? No ainakin tällaista tuli vinkattua:

König, Ralf: Vapautunut mies ja Pretty baby (Tähän Juliet Jonesin sydämen musiikki antoi taustalla sellaista potkua, että oksat pois!)
Diaz Canales, Juan & Guarnido, Juanjo: Valkoinen valtakunta
Satrapi, Marjane: Persepolis
Carey, Mike & Fabry, Glenn: Neil Gaimanin Neverwhere
Ketola, Mikko & Rauhala, Anssi: Marian koodi
Tirri,Toni: Leppiz, ruohonjuuritason Casanova I+II
Nakazawa, Keiji: Hiroshiman poika I
Emily the Strange 1-3
Rosinski, Grzegorz & van Hamme, Jean: Chninkel ja suuri voima
Muhonen, Anne: Ada - Kaikki menee hyvin

Lisäksi ehdolle laitettiin kotimaisia sarjakuvablogeja

http://norpatti.vuodatus.net/
http://solja.vuodatus.net
http://jupu.vuodatus.net
http://olkaakunnolla.blogspot.com/